Kartanossa kummittelee - vai kummitteleeko?

Susan Hill: Dolly
Profile Books 2012
S. 153

Dolly on kummitustarina, joka on ja ei ole jännittävä. Kuten kirjan nimestä voi päätellä, nukella on jotain tekemistä asian kanssa. Mutta millä nukella ja miten?

Edward ja Leonora ovat serkuksia, jotka tapaavat ensimmäisen kerran vasta ollessaan noin kymmenvuotiaita. Lapset on lähetetty tätinsä, Kestrelin, hoiviin Iyot Lockiin määrittelemättömäksi ajaksi.

Edward on tasainen maa, joka tyytyy helposti siihen mitä on, eikä tee itsestään numeroa. Hän mieluummin sovittelee kuin haastaa. Leonora on tulivuori, joka räjähtelee holtittomasti milloin mistäkin - yleensä itsekkäistä - syistä. Leonoralle mikään ei ole tarpeeksi.

Edwardin ja Leonoran tiet eroavat Iyot Lockissa vietetyn ajan jälkeen vuosikymmeniksi. Kuitenkin tuo lyhyt aika tuulisella ja soisella maaseudulla vaikuttaa vielä pitkän ajan jälkeenkin heidän elämiinsä; tapahtumat vain odottavat kypsymistään.

Kirjan kertoja on Edward; hän on tasainen ja intohimoton kertoja, juuri niin lattea kuin tuntuu luonteeltaankin olevan. Siksi Edward onkin hyvä ja melko luotettava kertoja. Se toimii, vaikka Leonoran aivoitukset jäävät melko etäisiksi. Toisaalta Leonorasta on (kliseisesti) leivottu äitinsä kopio (ei se omena kauas puusta putoa), joten hänen pinnallista luonnettaan voi arvioida sitä kautta - jos siinä nyt mitään arvioitavaa on.

Dolly on melko perinteinen kummitustarina, joka sisältää kauhukirjallisuudesta tuttuja elementtejä sateineen, tuulineen, outoine äänineen jne. Kuuluu kummallista rapinaa, määrittelemättömiä itkemisen ääniä ja muuta vastaavaa.

Mitenkään erityisen jännittävänä en kuitenkaan kirjaa kokenut, mutta oikeastaan se ei haittaa. Susan Hill maalaa etenkin Iyot Lockin ja sen maat ja mannut niin elävästi, että jos osaisin maalata, haluaisin maalata ne kankaalle. Valitettavasti en osaa, joten taidan tyytyä hellimään noita maisemia mielessäni ja kenties käyttämään kirjan tunnelmaa ja siitä syntyneitä (mieli)kuvia omissa digitöissäni.

Sanoisinkin, että Dolly on ennen kaikkea inspiraatio- ja tunnelmakirja. Mitään järisyttävän suuria mullistuksia ei kirjassa tapahdu, mutta silti se vietteli lukemaan vielä yhden luvun.

Loppuhuipennuskin löytyy, vaikka arvasin sen jossain vaiheessa ennen lopullista paljastusta. Yhtä kaikki, kiintoisa kirja jota voin suositella kummitusjuttujen ystäville. Dolly pesee mennen tullen aiemmin Hilliltä lukemani Small Handin.

Hyllyssä odottelee vielä The Woman in Black, jonka löysin jokunen viikko sitten charity shopista. Jestas, mikä löytö ja punnalla sain omaksi.

Osallistun tällä kirjalla kiinteistöhaasteeseen, koska Iyot Lockilla on keskeinen osa kirjassa. Yritän tässä piakkoin tehdä koosteen tämän vuoden haasteista, joista suurin osa taisi kovasta innostani huolimatta mennä reisille. Vaan ei haittaa - pääasia, että oli hauskaa!

Kirjan kannen suunnittelu: Peter Dyer / Kannen kuva: Arcangel Images

Kadonneita ihmisiä ja kuolleiden sieluja

Susan Hill: The Various Haunts of Men

Kirjan kansi: Halo Images

Olen aiemmin lukenut Susan Hilliltä yhden kirjan, The Small Hand. Se ei tehnyt järin suurta vaikutusta minuun juonensa puolesta, mutta pidin kovasti Susan Hillin tyylistä kirjoittaa. Oli myös mukava lukea vaihteeksi ns. kummitustarina.

Siksipä hommasin taannoin tämän The Various Haunts on Menin, kun se sattui kävelemään kaupassa vastaan. Oletin nimen perusteella, että samalla kummitusteemalla mennään jatkossakin. Vaan eipä menty. Tämä kirja on enemmänkin trillerimäinen poliisikirja.

Selvisi myös, että tämä on poliisi Simon Serrailler -sarjan ensimmäinen osa. No mikäpä siinä, tykkään lukea kirjasarjojakin, joten yksi uusi lisää ei ole pahitteeksi.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat pieneen, idylliseen kaupunkiin nimeltä Lafferton. Kaupungin seesteinen rauha särkyy, kun ihmisiä alkaa katoilla kummallisesti, jälkiä jättämättä.

Vastikään kaupunkiin muuttanut poliisinainen, Freya Graffham, on tiiviisti mukana tutkimuksissa.

Itse asiassa kirja pyörii melkoisen paljon nimenomaan Freyan ympärillä. Enemmän kuin itse Simon Serraillerin, joka jää tietyssä mielessä lukijalle vielä melko mysteeriseksi. Luulenpa kyllä, että se on tarkoituskin eli en moiti kirjailijan tyyliä. Eiköhän Simonin hahmo valotu enemmän seuraavissa kirjoissa.

Kirja ei kuitenkaan ole pelkkää poliisitutkimusta ja selvittelyä. Saalla tutustutaan Laffertonin kylään ja moniin siellä asuviin henkilöihin, jotka ovat tavalla tai toisella tekemisissä toistensa kanssa. Hill kuvaa mielenkiintoisesti mm. Serraillerin sisaren työtä sekä lääkärinä että yksityishenkilönä.

Eräänä keskeisenä teemana on myös ns. vaihtoehtohoidot lääketieteen rinnalla. Lukija pääsee kirjan siivellä käymään myös henkiparantajalla ja istunnoissa, joissa otetaan yhteyttä kuolleisiin läheisiin.

Henkilögalleria on kohtalaisen laaja, mutta Hill osaa tuoda henkilöt lähelle siten, ettei minulla ainakaan ollut ongelmia muistaa kuka kukin oli, eikä hän sorru pikkutarkkaan kuvailuun ja jaaritteluun.

Kaiken kaikkiaan siis mielenkiintoinen aloitus uudelle kirjasarjalle. Listaan tähän alle kaikki sarjassa ilmestyneet kirjat lähinnä itselleni muistiinpanoksi. Nimen perässä julkaisuvuosi.

1. The Various Haunts of Men, 2004 (tässä postauksessa)
2. The Pure in Heart, 2005
3. The Risk of Darkness, 2006
4. The Vows of Silence, 2007
5. The Shadows in the Street, 2010
6. The Betrayal of Trust, 2011
7. A Question of Identity, 2012

Kirjasarjaa ei ole käsittääkseni käännetty suomeksi, mutta englanniksi näitä saa AdLibriksestä.

***

Edellisen postauksen kirjaäänestyksen voitti Leonel Shriverin We Need to Talk about Kevin eli luen sen seuraavaksi. Kiitos teille kaikille äänestykseen osallistuneille!

Kliseinen kummitustarina

Susan Hill: The Small Hand

Luin tämän kirjan reilu viikko sitten, mutten ehtinyt heti tuoreeltaan kirjoittaa siitä mitään.

Nyt siis ihan vain pikainen katsaus. Kirjakin on lyhyt, vain parisataa sivua, eli eipä tässä tarvitse pitkästi höpistäkään.

Adam Snow keräilee vanhoja ja arvokkaita kirjoja (rikkaille) asiakkailleen heidän toimeksiantojensa perusteella.

Erään kerran asiakkaalta palatessaan hän sattumalta päätyy vanhan kartanon pihalle. Uteliaisuus saa hänet vilkaisemaan paikkaa hieman tarkemmin.

Tällä vilkaisulla on kuitenkin kohtalokkaat seuraukset. Adam Snow kokee kartanon puutarhassa oudon kosketuksen: ikään kuin pieni käsi, lapsen käsi, tarttuisi hänen käteensä.

Snow poistuu sekavin mielin paikalta, mutta pienen käden kosketus ei jätä häntä rauhaan. Siitä tulee hänelle ikään kuin pakkomielle ja hän alkaa saada paniikkikohtauksia.

Siinä kirjan juoni pähkinänkuoressa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja mielenkiintoani lisäsi myös se, että kirjaa kehuttiin jännittäväksi. Noh, jännitystä siitä saa mielestäni etsiä mikroskoopin kanssa, vaikka periaatteessa kirja olisi voinut olla jännittävä.

Juoni oli siis periaatteessa ihan "creepy", vaikkei se minun niskavillojani nostattanut pystyyn. Se taas johtunee nimenomaan kirjoitustavasta. Kirja on erittäin kauniisti kirjoitettu, joten ihan vain se tuotti nautintoa. Mutta että jännitystä? Ei.

Kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja, vaikka loppuratkaisun saattoi arvata. Kyseessähän on kummitustarina ja mielestäni joiltakin osin aika kliseinen sellainen.

En tiedä onko kirjaa suomennettu, mutta ainakin AdLibriksestä sen saa englanninkielisenä.