Serpent's Tail 2010
S. 245
Ei ole suomennettu ainakaan toistaiseksi
Kirjalla on pitkä, mutta sataprosenttisesti sisältöään kuvaava nimi. Nappivalinta suorastaan. Matkustakaamme Nigeriaan, joka on kirjan tapahtuma- ja kirjailijan kotimaa.
The Secret Lives of Baba Segi's Wives (ihanasti rimmaa) on avioliittoromaani. Avioliitossa on aviomiehen eli Baba Segin lisäksi neljä vaimoa. Ihan normaalikäytäntö joissakin kulttuureissa. Lukuisa määrä vaimoja voi viestiä miehen vauraudesta tai ainakin miehen halusta korostaa vakavaraisuutta tai/ja jotain muuta arvokkuutta. Runsas määrä lapsia on myös toivottavaa.
Baba Segille lapsia on siunaantunut seitsemän kolmesta vaimosta. Neljäs vaimo, Bolanle, tuottaa päänvaivaa, koska hän ei tule raskaaksi. Se on järkyttävä takaisku Baba Segille, joka nimenomaan haluaa levittää siementänsä. Bolanlessa on muutakin vikaa: hän on koulutettu nainen, joka osaa lukea ja kirjoittaa.
Baba Segi on näennäisesti talonsa jumala (vaimot kutsuvat häntä my lordiksi), joka pitää langat käsissään ja vaimot ruodussa; tekee kaikki päätökset ja määrää muutenkin kaikesta. Oven sulkeuduttua Baba Segin takana ensimmäinen vaimo pyörittää huushollia ja siinä sivussa yrittää hallita muitakin vaimoja. Baba Segi on autuaan tietämätön, mitä talossa tapahtuu hänen olleessaan poissa. Kullakin vaimolla tuntuu olevan - ja onkin - omat missionsa tässä avioliitossa.
Lola Shoneyin on tehnyt Baba Segistä huomattavan irvokkaan ja suorastaan koomisen hahmon, mutta samalla jollakin oudolla tavalla sääliä herättävän. Baba Segi on yksinkertainen ja vanhanaikainen, mutta ei varsinaisesti ilkeä eikä pahansuopa. Suuri osa kirjan mieshenkilöistä on hieman yksinkertaisia ja tahdottomia. Mietin haluaako kirjailija pelleillä miesten kustannuksella ja jos kyllä, niin se hänelle sallittakoon. Ei haitannut minua ollenkaan.
Kirjan naiset ovat huomattavasti monitahoisempia ja itsetietoisempia. Baba Segin vaimot (ehkä Bolanlea lukuun ottamatta) ovat ponnistaneet tiensä melko karuista olosuhteista ja avioliittoa vauraan miehen kanssa voi pitää ansiona (tai ainoana vaihtoehtona). Ensimmäiselle ja kolmannelle vaimolle se ei riitä, toinen vaimo taas on mitä on: hyväsydäminen, mutta melko omissa maailmoissaan.
Bolanle pilaa vaimojen näennäisen rauhan ja saa aikaan talossa melkoisen myrskyn ja juonittelun. Vaimojen salatut elämät alkavat rapistua ja paljastua hiljaksiin toistenkin silmille, mutta sitä ennen ehtii tapahtua kaikenlaista ja kirjan juoni saa suorastaan trillerimäisiä piirteitä. Kevyt ote ja humoristinen asenne säilyy kuitenkin läpi kirjan. Brutaalisuusmittari ei värähtele: sijoittaisin sen peräti nollaan.
Lukemista häiritsi repaleinen rakenne: on minä-kertojaa ja kerrontaa kolmannessa persoonassa. Eri kertojat on helppo tunnistaa eli ei ongelmia sen suhteen. Sen sijaan minua häiritsi aikavajoaminen ja -hyppely: oli toisinaan hieman työlästä ymmärtää, missä ajassa liikutaan (tämä siis etenkin muisteloiden kohdalla).
Olisin kaivannut selkeämpää siirtymistä ajasta toiseen: nyt tuntui että näiden aikatasojen välillä joutui kompuroimaan ja varomaan, ettei kaadu. Lopulta aina selvisi, mistä on kyse, mutta en pidä siitä että minut kampataan. Pidän helposti kulkevasta tekstistä, sellaisesta joka valuu, liukuu tai juoksee mutta ei saa kivittää, kiitos.
Bongasin tämän kirjan Ompun blogista (tersuja!) 17.4. 2016 ja pistin oitis tilaukseen, koska halusin tietenkin lukea kirjan heti. Nyt on koittanut heti.
~~~
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
