Martina Cole: Dangerous Lady
Ilmestynyt 1992
s. 563
Tämä on kolmas lukemani Colen kirja. Minulla on hyllyssä useita Martinan kirjoja, sillä löydettyäni hänet (ruokakaupan "kirjahyllystä") innostuin ja olen siitä lähtien ostellut hänen kirjojaan aina, kun on tullut eteen.
Colen kirjat ovat pääasiassa itsenäisiä romaaneja, mutta joitakin poikkeuksia on. Esimerkiksi tälle on olemassa jatko-osa nimeltä Maura's game. Sitä minulla ei vielä ole, joten täytynee lähteä metsästysretkelle.
Näin kolmen kirjan perusteella uskallan sanoa, että kun aloittaa lukea Colen kirjaa, tietää mitä saa. Lukija pääsee matkalle Lontoon "köyhälistön" sekaan, yleensä aluksi elellään 1900-luvun alkupuolella ja siitä sitten edetään kohti nykypäivää.
Dangerous Lady alkaa vuodesta 1950. Köyhään perheeseen syntyy lapsia kuin liukuhihnalta. Viimein syntyy myös tyttö, Maura, runsaan poikakatraan päätteeksi. Miten perhe selviää köyhässä arjessa ja mistä alkaa yhtäkkiä tulla rahaa?
Resepti on siis sama kuin muissakin lukemissani Colen kirjoissa - erona tietenkin on, että henkilöt ja tapahtumat ovat erilaisia. Ehkä näitä voisi verrata jonkun bändin albumiin. Useinhan monet biisit saattavat kuulostaa samalta, mutta ovat kuitenkin erilaisia.
Martina Cole kirjoittaa sujuvasti ja eloisasti: kirja sisältää tuttuun tapaan murreilmaisuja, joiden ymmärtämisen suhteen minulla ei ole ongelmia. Ekan kirjan kohdalla piti vähän tarkistella sanoja, enää ei.
Kaiken kaikkiaan oikein viihteellistä luettavaa, jos ei ajoittainen "harlekiinimaisuus" häiritse. Harlekiinimaisuudella tarkoitan kuvankauniita henkilöitä ja ajoittain sen esille tuomista jopa huvittavalla tavalla.
Cole ei jaarittele sivutolkulla ulkonäköasioista, mutta esim. tässä kirjassa silmiin pisti useat muistutukset Mauran rintojen (suuresta) koosta ja hänen veljensä komeudesta.
Minulle Martina Colen kirjat ovat varma valinta, jos on esim. keskittymisvaikeuksia lukemisen suhteen.
Käsittääkseni Colen kirjoista ei ole yhtäkään käännetty suomeksi. Englanninkielisenä niitä saa kuitenkin ainakin AdLibriksestä.
Muut lukemani Colen kirjat:
The Family
Goodnight Lady
Onko murreilmaisujen joukossa myös cockneyta? Olen sairaalloisen(?)kiinnostunut tästä ilmiöstä. Lontoon reissullani (josta jaksan edelleen jauhaa) olisin halunnut kuulla cockneyta, vaikka tuskin ymmärrän sitä. Olen kiinnostunut myös yläluokan englannista. Vastakohdat ovat mielenkiintoisia, koska Suomessa vastaavia ääripäitä ei ole.
VastaaPoistaOlen lääpälläni selviytymistarinoihin! Kurkkasin huvikseni kotikirjaston sivuille ja sieltä ei ainakaan kirjailijalta löytynyt mitään. Voihan se olla, ettei näitä(kään) ole suomennettu.
VastaaPoistaOletko muuten lukenut Pendergast-sarjaa? Sen suomentaminen on aloitettu (fiksusti) viidennestä osasta ja nyt suomeksi on ilmestynyt neljä. Melkoisia tiiliskiviä ovat mutta silti nopealukuista jännitystä/kauhua.
<3
Tuija, vaikutteet tulevat lähinnä Irlannista eli Colen kirjoissa on usein irlantilaisperäistä slangia. Sitten on tietenkin joitakin hauskoja sanontoja, joita ei käsittääkseni nykyään pahemmin käytetä.
VastaaPoistaTäällä kyllä kuulee kaikenlaista slangia ja murretta sekä "livenä" että telkkarista. Itse en ole kovin hyvä erottamaan eri murteita. Ehkä skotlannin puhetapa on helpoin minulle tunnistaa. Noin muuten osaan puhetavasta erottaa melko hyvin onko henkilö esim. Lontoon alueelta vai ns. junantuoma. En siis kuitenkaan osaa paikallistaa murteita sen kummemmin.
Todellakin kiehtovaa minustakin!
Annika, luulen tosiaan ettei näitä ole suomennettu, koska en itsekään löytänyt googlettelun tuloksena mitään viitteitä sellaiseen. Colen kirjat ovat enemmänkin sellaista kummisetäosastoa eli päähenkilöt ovat tähän mennessä aina olleet rikollisia ja yleensä heistä tulee sitten Lontoon rikollismaailman johtotähtiä.
Pendergast-sarjasta en olekaan ennen kuullut. Jännitykauhu kyllä kuulostaa kiinnostavalta, pitääkin googletella. Ja lukulista senkun kasvaa ;D