Vakaumuksen ristiaallokossa

Kirsti Ellilä: Ristiaallokkoa

Ristiaallokkoa päättää Ellilän kirkkotrilogian. Hieman haikea olo jäi kirjan päätteeksi.

Kahdessa ensimmäisessä kirjassa on keskitytty lähinnä Matleenaan, tässä kirjassa onkin sitten käsitelty asioita lähinnä Auliksen (Matleenan ex-mies) kannalta. 

Aulis kannattaa tiukkaa raamatun tulkintaa ja arvojen pysyvyyttä. Hänen mukaansa mm. naiset eivät kuulu papeiksi kirkkoon.

Auliksen vakaumus joutuu koettelemukselle, kun yhtäkkiä näyttyää sieltä, että hänellä olisikin vientiä naisten keskuudessa. Aulis joutuu tunteittensa ristiaallokossa pohtimaan vakavasti omaa vakaumustaan.

Kirsti Ellilän tyyli lempeän humorstininen ja kirja vetää imuunsa heti alusta lähtien. Tietynlainen surumilinen tunnelma pysyy kirjassa sen alusta loppuun, mutta itse koin sen asiaan kuuluvana. Pidin siitä.

En oikein tiedä, mitä enemmän kirjoittaa tästä kirjasta. Pidin siitä kovasti, kuten aiemmistakin trilogian kirjoista. Juonesta ei ole tarpeen kertoa enempää, sillä se pitää itse lukea ja kokea.

Tämä kirja tarjosi paljon ajateltavaa myös lukijalle. Sellaista ajateltavaa, jota voi jäädä itsekseen pohtimaan senkin jälkeen, kun on kääntänyt kirjan viimeisen sivun.

Suosittelen lämpimästi. Jos pidit kahdesta ensimmäisestä kirjasta, pidät tästäkin.

Lue ajatuksiani sarjan trilogian aiemmista kirjoista:

1. Pappia kyydissä

2. Pelastusrenkaita

Kirsti Ellilän blogi - kannattaa tutstua!

Mielenkiinnolla jään odottamaan Kirsti Ellilän tulevaa tuotantoa!

Tutustuminen Jack Reacheriin

Lee Child: Killing Floor 

(suomennettu nimellä Tappotahti)

1. Jack Reacher -romaani

Miehen sitkeästä painostuksesta luin viimein kirjan Kindlestä. Tämä Lee Childin ensimmäinen Jack Reacher -romaani on siis ensimmäinen Kindlesta lukemani kirja.

Taitaapa olla tämä koko Reacher- sarja Kindlessä, joten varmasti tulee luettua näitä enemmänkin.

Killing Floor on alusta loppuun melko toiminnallinen kirja. Voisin helposti kuvitella tämän action-elokuvaksi. Ehkä melko halvaksi sellaiseksi, massatuotantoa. En tarkoita tätä sinällään negatiivisena asiana: kirja on erittäin viihdyttävä ja nopeatempoinen. Siksi kaiketi myös koukuttava ja helppolukuinen.

Jack Reacher pidätetään kesken aamiaismätön paikallisessa ravintolassa. Hänet kiikutetaan putkaan epäiltynä murhasta. Tämän onnettoman sattuman takia hän joutuu sotketuksi mukaan rikollisliigan toimintaan, vaikka hänellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Reacher olisi mieluusti poistunut tuppukylästä ja jatkanut elämäänsä kiertolaisena, mutta sitä hän ei ehdi tehdä. Asiasta tulee henkilökohtainen ja Jackin on saatava tietää.

Tämän enempää ei juonesta ole tarpeen tietää. Kaikki selviää kyllä aikanaan. Kirjailija on erittäin perusteellinen ja selittää kyllä kaiken ajallaan. Hieman mietin, että meneekö jo liikaa selittelyksi, mutten osaa päättää. Ehkä kirjan lopussa sellaiseen sorruttiin liittyen lähinnä Reacherin henkilökohtaiseen elämään.

Toisaalta kyseessä on ensimmäinen Reacher-kirja eli myös uuden henkilön esittely, joten kenties selittely oli paikallaan. Ehkäpä lakkaan nyt itse selittelemästä tätä asiaa.

Jack Reacher on hahmona miellyttävä, jokseenkin macho. Mutta ei liian macho, vaan hänessä on pehmeämpikin puoli. Reacher on myös erittäin analyyttinen. Minusta oli mielenkiintoista lukea hänen päätelmiään ihmisistä ja heidän liikkeistään.

Ihan viihdyttävä ja luettava kirja siis. Mainio toimintapainotteinen välipala. Ikään kuin olisi elokuviin mennyt. Ja elokuvissahan kaikki on mahdollista.


Kokemuksia Kindlestä:

Tykkään lukea kirjani kirjana, paperilta. Kääntää sivua, lehteillä ja lääppiä kirjaa jne. Olinkin ennakkoluuloinen Kindlen suhteen, vaikka meillä on se ollut jo parisen vuotta.

Kindlestä lukeminen osoittautui kuitenkin ihan miellyttäväksi kokemukseksi. Se (Kindle) on helppokäyttöinen ja näytön alareunassa näkee janana, missä kohdin kirja etenee.

Eteneminen ilmoitetaan prosentteina ja kappaleet näkyvät pieninä palleroina janassa. Se on tärkeää, koska haluan lukiessani tietää, missä vaiheessa olen.

Miten Hannasta tuli bordellinpyörittäjä?

Henning Mankell: Likainen enkeli

Olen ihan hulluna Mankellin kirjoihin ja sekä ilokseni että kauhukseni luin Norkun blogista, että Mankellilta on ilmestynyt uusi kirja - Likainen enkeli. Innostuin heti kirjasta ja tiesin, että se on saatava keinolla millä hyvänsä.

No, ei tarvinnut ottaa voimakeinoja käyttöön, sillä eräs ihana ystäväni Suomesta lupautui ostamaan ja lähettämään kyseisen kirjan minulle (luonnollisesti maksoin kaikki kulut). Ei tarvinnut pettyä.

Eletään 1900-luvun alkua. Hanna asuu maaseudulla äitinsä ja sisarustensa kanssa. Elämä on niukkaa, alituista huolta ruuasta ja kylmän karkoittamisesta. Hannan äiti tekee sen, mitä kaiketi monet äidit ovat tuona aikana joutuneet tekemään: lähettämään vanhimman tyttärensä kaupunkiin sukulaistensa huostaan piiaksi. Sukulaisperhettä ei kuitenkaan löydy.

Lopulta Hanna määrätään vastoin tahtoaan kokiksi laivalle, jonka määränpäänä on Australia. Hanna ei kuitenkaan koskaan saavu laivan mukana Australiaan: hän poistuu laivasta eräässä satamassa Mosambikissa. Ja jää sinne.

Mankell on taitava Afrikka-kuvaaja. Kirjasta myös huomaa, että hän tietää, mistä kirjoittaa. Eräs merkittävä - ellei merkittävin - teema onkin valkoisten ja mustien välinen kuilu. Ei pelkästää apartheid, vaan myös kuilu ajattelun ja ymmärryksen tasolla - koko maailmankatsomuksen.

Tuli mieleeni Etelä-Afrikkalainen kirjailija Andre Brink. Brinkin apartheidia käsittelevät kirjat ovat tosin monta astetta syvempiä, mutta toisaalta Likaisessa enkelissä tapahtumia tarkastellaan lähes yksinomaan ruotsalaisen nuoren tytön kautta, joten jo lähtökohdat ovat aivan erit.

Mankell kirjoittaa sujuvasti ja tarjoaa siinä sivussa runsaasti ajateltavaa myös lukijalle. Kirja on kuitenkin helppolukuinen ja mielestäni myös -tajuinen. Tämä oli sellainen kirja, jota en millään olisi malttanut laskea käsistäni ja samaan aikaan toivoin, ettei se koskaan loppuisi.

Ehdottomasti lisään tämän suosikkeihini!

Muita lukemiani Henning Mankellin yksittäisiä kirjoja (ei siis Wallander-sarjan kirjoja):

Daisy Sisters
Kennedyn Aivot
Tanssiopettajan paluu
Nimeltään Tea Bag
Syvyys (valitettavasti en löydä kirjoitusta siitä)

*

Haluaisin saada Mankellin kirjan Savuna ilmaan. Onko jollain esim. myydä tai vaihtaa sitä?

Basic vamppidraamaäksöniä

Charlaine Harris: All together dead
7. Sookie Stackhouse -kirja

Olen taukoillut tämän sarjan lukemisessa lähes vuoden. Kyllästyin totaalisesti sarjaan kuudennen kirjan jälkeen, mutta viimein toivoin tylsyydestä ja luin seuraavan eli seitsemännen kirjan.

Kirja on kirjoitettu Katrina-hurrikaanin jälkeen ja siihen viitataan kirjassakin. Katrina vaikuttaa myös vamppien elämään - lähinnä taloudellisesti. Se on kuitenkin sivujuonne ja siihen liittynee kirjailijan halu mainita Katrina, sillä kirjassa liikutaan hurrikaanin tuhoalueilla.

Anyway, kirja jatkuu aika hyvin siitä, mihin edellinen jäi. Tällä kertaa Sookie suostuu toimimaan vamppikuningattaren "psykona" (ajatustenlukijana) oikeudenkäynnissä, jossa kuningatarta syytetään aviomiehensä murhasta. Sookien tarkoitus on siis seuloa ihmisten mieliä suojellakseen kuningatarta ja löytääkseen mahdollisia vihollisia.

Sivujuonteena puidaan Sookien tuoretta suhdetta Quinniin, joka on weretiger (en tiedä, miten tämän kääntäisin suomeksi, joten en käännä). Ja tietenkin puidaan myös Sookien ja Ericin suhdetta.

Ericiä piinaa edelleen se, ettei hän muista mitä on puuhastellut Sookien kanssa sinä aikana, kun menetti muistinsa. Myös erään selkkauksen takia Sookien ja Ericin välit lähenevät, mikä ei ole Sookielle mieleen.

Eli ihan normi vamppidraamaäksöniä luvassa. Koin kirjan jokseenkin kuivahkona. Alkoi kyllästyttää hotelli, joihin suuri osa tapahtumista keskittyi. Tosin vasta about kuudenkymmenen sivun jälkeen, kun ensin oltiin hehkuteltu Sookien ja Quinnin suhdetta ja plaa plaa. En oikein tajua, mihin se 60 sivua meni, mutta jotain ihmissuhdemättöä siinä käsiteltiin.

Ihmissuhdemätön lainasin Ahmun blogista. Hän kirjoitti hauskasti tässä postauksessaan "Silkan parodian lisäksi näissä on ihan kivaa ihmissuhdemättöä..." Minusta tuo on niin osuvasti sanottu kuin tästä kirjasarjasta nyt voi sanoa. I totally agree!

Tässä kirjassa Sookie ei itke kuin muutaman kerran. Ei siis silminnähtävän paljon niin kuin aiemmissa. Plussaa siitä. Loputkin kirjat lojuvat hyllyssä, joten kaipa ne tulee joskus luettua. Kun eihän tätä sarjaa nyt voi enää tässä vaiheessa jättää kesken!

Tätä ei kaiketi vielä ole käännetty suomen kielelle, mutta englanniksi sen saa ainakin AdLibriksestä.