James Ellroy: Musta Dahlia
Hirlii siisti jokunen aika sitten kirjahyllyään ja pisti jakoon joukon kirjoja postimaksun hinnalla.
Olen jo kauan tiennyt Mustan Dahlian olemassaolosta, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia sitä käsiini, joten tässä oli tilaisuuteni.
Oikeastaan en tiennyt kirjasta juuri mitään enkä myöskään sen pohjalta tehdystä elokuvasta (jota en siis ole nähnyt enkä halua nähdäkään, kai).
Kirjan keskiönä on kidutetun ja silvotun nuoren naisen – Musta Dahlia - elämä ja etenkin kuolema. Tapausta tutkimaan määrätään nyrkkeilijäkaverukset (Tuli ja Jää – Bleichert ja Blanchart), jotka molemmat ovat poliiseja. Murhatutkimusesta ja etenkin murhatusta naisesta tulee heille pakkomielle.
Minun oli suoraan sanottuna hieman vaikea ymmärtää tuota pakkomiellettä ja etenkin niitä fantasioita, joita toinen poliisitoveri tunsi edesmennyttä Mustaa Dahliaa kohtaan, jota ei siis edes tuntenut.
Kirjassa kyllä valotettiin hieman syitä, miksi tapaus niin kovasti kiinnosti näitä poliisitoveruksia, mutta minusta selitykset olivat aika huteria ja ontuvia.
Tuleekin mieleeni, että kenties tämäntyyppistä pakkomiellettä voi ymmärtää parhaiten ihminen, jonka läheinen on joutunut murhatuksi. James Ellroyn äiti murhattiin raa’asti vuonna 1958 eikä rikos ratkennut koskaan.
Kirjassaan Musta Dahlia Ellroy siis ruotii kenties myös äitinsä murhaa. Mustan Dahlian nimi on Elizabeth Short , joka todellisuudessa oli olemassa ja joka murhattiin. Ellroy on siis luonut todellisesta rikoksesta oman fiktiivisen versionsa.
Kirja ei mielestäni ole mitenkään maita mullistava ja tyyliltään se on aika naiivi ja töksähtelevä. Se kuitenkin sopii kirjan tyyliin aivan kuin ajoittainen slangikin. Puhtaasti kirjakielellä kirjoitettuna teos menettäisi uskottavuutensa.
Itse kiinnostuin kirjan takia näyttelijätär Elizabeth Shortista. Jos kiinnostaa, lue Shortista lisää täältä. Varoitus, sivusto sisältää raakoja kuvia.
Vaikka teos Musta Dahlia aiheeltaan on aika rankka, ei se mässäile yksityiskohdilla – hirmuisetkin yksityiskohdat on vain mainittu, joten ainakaan minusta kirja ei ollut liian rankka.
Ahaa, olet saanut siis luettua tämän.
VastaaPoistaPoimin sen talteen kirjaston poistokirjahyllystä, enkä saanut luettua, en.
Sitä pidetään niin kovin hurjana, ja kieltäkin kehutaan, mutta ei vaan ollut mulle se kirja.
Jännä, ettet kokenut sitä kuitenkaan liian rankkana. Tuo on kyllä ihan tosi, että kertoo pakkomielteestä ja varmaan taustalla on kirjailijan oma kokemusmaailma.
Hirlii: Ei se tosiaan ollut mielestäni raaka. Kenties asioiden selostaminen vei raakuutta pois - ne vain kuitattiin parilla lauseella.
VastaaPoistaTosin minulle tapahtumat saavat olla aika raakoja ennen kuin ovat tosi raakoja, mutta kyllä tästä kirjasta saa sitä raakuutta etsiä luupin kanssa. ;)
Kielikään ei ollut kummoinen - hyvä valinta toki juuri tuolle kirjalle, mutta en itse nähnyt (ainakaan siis käännösversiossa) siinä mitään sellaista, että se vaatisi erikseen kehuja.
Kuulostan nyt tosi negatiiviselta, mutta olen vain kriittinen. Tykkäsin kyllä kirjasta ja olen iloinen, että sen sain lukea. Se oli aika erilainen kuin olin odottanut. Tuon perusteella Ellroysta ei kuitenkaan tule "lempparikirjailijaani" :)
Tämä odottaa minulla vielä lukemistaan. Olen lukenut Ellroylta yhden kirjan (Hurmeinen kuu), josta pidin ja tarkoitus on ollut lukea lisää. Olen nähnyt tästä kirjasta tehdyn elokuva, mutta se vaikutti jokseenkin sekavalta. Isäni tosin sanoi, että elokuvaa voi olla vaikea tajuta, jos ei ole lukenut kirjaa eli ehkä siinä sitten oli syy sekavuuteen. Isä on kovasti suositellut Ellroyta, hän on itse lukenut kaikki kirjailijan teokset.
VastaaPoistaMinä en ole elokuvaa nähnyt enkä varmaan halua nähdäkään. Paljon mainoksia siitä olen kyllä nähnyt.
VastaaPoistaLaitankin tuon "Hurmeisen kuun" muistiin siltä varalta, että se kävelee vastaan.