Hae tästä blogista

maanantai 23. syyskuuta 2024

Paskin idea koskaan

Kiinnostaako kieroilu, valehtelu ja selkään puukottaminen?

Tätä ja paljon muuta ihmissuhdemättöä tarjoilee Jane Fallon romaanissaan Worst Idea Ever (Penguin Books 2021, s. 392).

Tapahtumapaikkana on Lontoo eli entinen asuinkaupunkini. Kiva käydä siellä kirjallisin siivin, vaikka itse romaani oli mitä oli.

Georgia on lastenkirjailija, joka on niittänyt kohtuullista menestystä Wilbur the Wallaby -kirjasarjallaan. Yhtä hyvin ei ole menestynyt Georgian ystävä Lydia (niinikään kuvittaja ja taitava sellainen), joka työskentelee samalla alalla eri roolissa eikä ole saanut itse julkaistua mitään.

Kun Lydia perustaa nettikaupan, jossa myy muun muassa piirtämiään taidepostikortteja, haluaa Georgia tehdä jotain tukeakseen ja kannustaakseen ystäväänsä. Niin syntyy Patricia, joka alkaa seurata Lydiaa Twitterissä – Lydian ensimmäinen ihka oikea (feikki)fani!

Paskin idea ever, voi tosiaan sanoa. Etenkin siinä vaiheessa, kun Lydia tukeutuu Patriciaan ja alkaa avautua yksityisviestein hänelle asioista. Myös sellaisesta, joka liittyy Georgiaan. Georgia ymmärtää, että on aika viheltää peli poikki ja deletoida Patricia, mutta ei saa aikaiseksi niin tehdä. Uteliaisuus vie voiton: ja sillä on melkoiset seuraukset.

Worst Idea Everissa pyöriskelee sellaiset draamat, joita lukiessa minulle tuli sekä kiusallinen että turhautunut olo. Molemmat nämä tunteet ovat erittäin epätavallisia minulle suunnilleen minkään lukmani kirjan kohdalla. En muista, milloin olisin kiemurrellut näin kiusaantuneena kuin tätä kirjaa lukiessa. En varmaan ikinä.

En kaipaa tällaisia tuntemuksia ja ihmissuhdedraamailun osuus tässä romaanissa on niin korkealla, että oma sietorajani ylittyi potenssiin sata. Huom: se ei tarkoita, että että tämä romaani on huono. Se tarkoittaa vain sitä, että oma toleranssini ylittyi. Genressään tämä on varmasti mainio teos!

Toki olin tietoinen, että Worst Idea Ever luokitellaan chick litiksi ja olen lukenut Jane Fallonilta muutaman muunkin kirjan eli kirjailija on minulle ennestään tuttu. Itse asiassa kun noin kerran vuodessa tai parissa haluan lukea kevyen chicklitmäisen romaanin, valitsen yleensä nimenomaan jonkin Jane Fallonin romaanin. Aion tehdä niin jatkossakin eli en ilmeisesti oppinut tästä lukukokemuksesta mitään.

Toisaalta, Jane Fallon kirjoittaa sujuvasti ja etenevästi (koukuttava romaani!) sekä rakentaa henkilöhahmonsa melko huolella joten lukukokemus on varsin eloisa. Henkilöt ovat kompleksisia ja moniulotteisia eivätkä usein kovin pidettäviä joskaan eivät täysin inhottaviakaan.



Jane Fallonilta on julkaistu 13 romaania:

Getting Rid of Matthew (postaus täällä)
Got You Back
Foursome
The Ugly Sister (postaus täällä)
Skeletons (postaus täällä)
Strictly Between Us
My Sweet Revenge
Faking Friends
Tell Me a Secret
Queen Bee
Worst Idea Ever (tässä postauksessa)
Just Got Real
Over Sharing



Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Worst Idea Everin kohtaan 24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin.

2 kommenttia:

  1. Tuo ettet oppinut mitään juolautti mieleeni ilmiön, jossa tulee antaneeksi jollekin kirjailijalle enemmän mahdollisuuksia kuin ehkä kannattaisi. Minulla on elämäni varrella jostain syystä sattunut parikin tapausta, joissa olen kahlannut varsinkin nuorempana tylsiäkin opuksia. Jostain syystä luki aina vain uuden ja uuden kirjan, vaikkei yksikään teos ole varsinaisesti ollut oman maun mukainen. Ehkä nykyisellään osaa jo paremmin käyttää rajallista aikaansa ilman tällaista hölmöilyä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ajattele antavani kirjailijalle eli tässä tapauksessa Fallonille uutta mahdollisuutta. Olen jokaisen kirjansa jälkeen ollut jossain määrin “kiukkuinen”, mutta silti jollain pimeällä tavalla edes vähäsen pitänyt kustakin kirjasta – siis tästäkin siitä huolimatta että harkitsin jopa sen jättämista kesken :D Fallonilla on kiinnostavia aiheita ja henkilöhahmoja ja lukemani kirjat ovat olleet pääasiassa koukuttavia (joskus se koukuttavuuden syntyminen voi kestää, kuten tässä kirjassa).

      Itse olen jättänyt muun muassa monia (dekkari)kirjasarjoja ihan surutta kesken, kun olen havainnut etten sellaista (kliseilyä) kaipaa. Jane Fallonin kanssa ei ole vielä tullut tunnetta, että aikani menee hukkaan. Sitten jos sellainen tunne tulee, lopetan hänen kirjojensa lukemisen. Seuraavan Fallonin luen mahdollisesti jo parin vuoden päästä :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.