Kooste: loput Suomessa lukemani kirjat

Vihdoinkin kotona. Oli ihanaa olla Suomessa pitkästä aikaa, mutta seitsemän viikkoa on sen verran pitkä aika, että tuli koti-ikävä.

Kotihuudit eli Richmond upon Thames, kesä jatkuu täällä vielä.

 

Niin paljon en saanut reissussa luettua kuin kuvittelin ja olisin halunnut. Minulla oli keskittymisvaikeuksia ja reissu sisälsi muutenkin turhan paljon säätämistä ja muuta draamaa. Nyt on vähän väsynyt olo, mutta keskittymiskyky alkaa palata hiljalleen.

Käyn tässä pienesti läpi loput Suomessa lukemani kirjat.

Hanna Hauru: Viimeinen vuosi (Like, 2021)

Olen lukenut useita Haurun teoksia ja pitänyt kaikista. Oli siis selvää, että Viimeinen vuosikin pitää lukea. Jokseenkin traagista, että Viimeinen vuosi jäi Haurun viimeiseksi kirjaksi (Hauru menehtyi heinäkuussa).

Pidin Viimeisen vuoden voimakkaasta miljöökuvauksesta ja kirja sopi mainiosti korvessa luettavaksi. Kautta kirjan kulkeva alavireinen ja haikea tunnelma on tyypillistä Haurua.

Viimeinen vuosi sijoittuu Pohjanmaalle 1950-luvulle. Seurataan kirjailijan elämää ja vaiheita pienessä kylässä, jossa kirjailija ei varsinaisesti suosiota nauti. Eloa ei varsinaisesti helpota myöskään köyhyys ja kirjailijan erakkoluonne sekä vaikeus olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Haurun kuvaus ja tyyli ovat niin eläviä, että tuntuu kuin itse olisi ollut paikalla. Pidin kovasti.

Piia Leino: Taivas (S&S, 2018)

Taivas on ensimmäinen kirja Helsingin lähitulevaisuuteen sijoittuvassa trilogiassa. Trilogialle ominaisesti kirjat voi lukea missä järjestyksessä tahansa. Kaksi muuta kirjaa ovat nimeltään Yliaika ja Lakipiste. Olisin mielelläni lukenut nekin, mutta en ehtinyt.


Takateksti:

Helsinki, 2058. Akseli työskentelee yliopistolla ja yrittää innottomasti selvittää, mikä on lamaannuttanut suomalaiset. Valon kaupungissa kansalaiset kyyristelevät asunnoissaan, eivät puhu, lapsia ei enää synny. Rajat on suljettu eikä tulevaisuutta ole. Lohduksi alamaisilleen Valo on antanut Taivaan, virtuaalisen tilan jossa vanha maailma elää kauniimpana ja lempeämpänä kuin koskaan.

Kun Akseli saa laajat käyttöoikeudet Taivaaseen, hänen maallinen ruumiinsa käy kalvakkaaksi ja voimattomaksi, sen ainoa tavoite on unohdus ja kuolema. Kunnes hän tapaa Taivaan niityllä naisen, johon haluaa tutustua myös reaalissa.

Taivas on lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia, jonka avaamia kysymyksiä ei tee mieli vaientaa. Lohduton sisällissodan jälkeinen Helsinki ja tilansa uudelleen valtaava luonto antavat haikeankauniit puitteet tarinalle, joka herättää vahvan tarpeen vaalia elämää, kaikkea sitä mikä on maailmassa tärkeintä. 

---

En osaa oikein kirjasta mitään muuta sanoa kuin että pidin siitä. En jaksa etsiä enempää sanoja kuvaillakseni lukukokemusta. Mahtavaa, kun ei tarvitse.

Qiu Xiaolong: Punaisen merkin tanssija (Otava, 2006)

Tämä on toinen osa Chen Cao -sarjassa, jonka luimme kimpassa Lauran kanssa. Viehätyin kovasti tästä kirjasta, jopa enemmän kuin ensimmäisestä. Xiaolong näyttää eikä selitä puhki asioita vaan luottaa lukijan aivoihin. Sanonnat ja runot ovat kutkuttava lisä ja ne soljuvat tarinassa luonnollisesti kuin lastu laineella. Kirjan aikajaksokin kiinnostaa eli 90-luku.

Kiley Reid: Such a Fun Age (Bloomsbury, 2020)

Nyt eivät odotukset menneet yhteen tarinan kanssa. Tai pikemminkin tyylin kanssa (tai minkään kanssa). Oletin jotain hippasen vakavampaa otetta, mutta sain lähinnä chick litiä. Kaikki kunnia chick litille, mutta se ei varsinaisesti ole minun makuuni kuin pieninä annoksina (kirja pari vuodessa). Pakko todeta, että petyin havaitessani mikä kirjan tyyli on ja ettei se siitä muutu.

En kokenut kirjaa järin hauskana saati tyyliltään nokkelana. Otaksun tunnistavani, mitkä kohdat/kohtaukset kirjassa ovat (olevinaan) koomisia tai muuten hassuja, mutta ei naurattanut mikään. Peräti pitkästyin joissakin kohdin.

Luin kirjan loppuun, koska

a) olen utelias.
b) olen huono jättämään kirjoja kesken, elleivät ne ole todella huonoja (subjektiivinen kokemus). Tämä ei ollut niin huono kuitenkaan.

---

Parhaillaan minulla on kaksi kirjaa kesken: Tara Westoverin Educated ja Kotaro Isakan Bullet Train.   Niistä enemmän sitten myöhemmin.

Kuvassa kirjat, jotka eilen lainasin kirjastosta.

Harmillisesti lähikirjastoni (josta pidän eniten) on edelleen remontissa, joten kirjasto toimii tilapäisesti pienessä lisärakennuksessa, jossa on melko suppea valikoima. Oletin kirjaston rempan ehtivän valmistua sillä aikaa, kun olen poissa mutta eipä nähtävästi ehtinyt.