Paluu Saudi-Arabiaan

Kannen kuva: Alamy / Suunnittelu: Emma Graves

Zoë Ferraris: City of Veils
Abacus 2011 (2010)
S. 442

Luin keväällä Saudi-Arabiaan sijoittuvan dekkarin, joka ihastutti erilaisuudellaan. Tiesin jo heti tuolloin, että aion lukea loputkin Ferrarisin Saudi-Arabiaan sijoittuvat dekkarit.

City of Veils on trilogian toinen osa ja rankkaisin sen jopa paremmaksi kuin ensimmäisen, The Night of Mi'rajin. Toisaalta kirjoja on vaikea verrata, koska ensimmäinen osa taustoitti selkeästi enemmän paikallista kulttuuria ja keskeisten henkilöhahmojen luonteita ja asenteita.

Kulttuurikuvauksia ei tästäkään kirjasta puutu, mutta ne ovat erilaisia; eivät enää niin perusteellisia kuin ensimmäisessä osassa. Ferraris ei siten sorru toistoon, vaan ujuttaa kulttuurin taas luonnollisena osana ja jatkumona kirjaan.

Miriam Walker palaa lomaltaan Jeddahiin. Hän asuu siellä miehensä Ericin kanssa. Eric vilahteli jo sarjan ensimmäisessä kirjassa, joskaan hänellä ei siinä ollut kovin suurta osaa eikä arpaa. Eric on ihastunut arabikulttuuriin ja tuntuu viihtyvän mainiosti Jeddahissa. Miriamilla sen sijaan on suuria sopeutumisvaikeuksia.

Miriamin tilanne muuttuu kammottavaksi, kun Eric katoaa. Katoaminen on totaalinen mysteeri ja Miriam on peloissaan ja lähes yksin vieraassa kulttuurissa.

Samoihin aikoihin rannalta löytyy nuoren naisen raa'asti murhattu ruumis. Poliisi tutkii tapausta ja edellisestä kirjasta tuttu tutkija, katya Hijazi, on mukana jutun tutkinnassa. Lopulta soppaan sekaantuu myös Nayir.

Tämänkin kirjan keskiössä ovat siis tuttuun tapaan aavikko-opas Nayir ja tutkija Katya Hijazi. Nayir on vältellyt Katyaa (uskonnollisista syistä), mutta läheisen avunpyyntö pakottaa hänet (Nayirin) ottamaan yhteyttä Katya Hijaziin ja pyytämään apua tältä. Näin kaksikon tiet kohtaavat jälleen eikä ilmasta puutu sähköä.

City of Veilsissä on huomattavasti enemmän dekkarimaisia piirteitä kuin edeltäjässään. Tässä kirjassa on mukana enemmän poliisityön kuvausta, myös jännitys on tiivimpää ja kirjan tempo hieman nopeampi.

Niinikään tässä kirjassa on keskeisenä teemana naisten vaikea asema. Se tulee esille etenkin työelämässä, kun taas edellisessä kirjassa keskityttiin naisen asemaan ja tapakoodeihin lähinnä kotona ja siviilissä.

Ferraris ei edelleenkään sorru kauhisteluun saati jeesusteluun, mistä oikein mojova plussa. Kirjassa on muutama tapaus, jotka eivät periaatteessa ole oleellisia kirjan juonen kannalta ja epäilenkin, että Ferraris on halunnut kirjoittaa ne kirjaansa ihan muista syistä. Ehkä esitelläkseen erilaisten ajattelutapojen kirjoa? Nuo kohtaukset ovat silti mielestäni varsin mielenkiintoisia ja sopivat kirjaan hyvin.

Entä pitääkö tämä trilogia lukea järjestyksessä? Itse lukisin, koska olen järjestysfriikki ja toisekseen olen pitänyt näistä molemmista kirjoista.

Toisaalta voisin kuvitella, että ainakin tämän kirjan voi kyllä lukea, vaikkei olisi lukenut edellistä. Pientä jatkumoa on ainoastaan Katyan ja Nayirin "suhteessa", mutta sen voi hahmottaa, vaikkei lukisi ensimmäistä osaa. Tosin tästä kirjasta varmasti saa vielä enemmän irti, jos on edellisenkin lukenut.

Trilogian osat:

The Night of the Mi'raj
City of Veils (tässä postauksessa)
Kingdom of Strangers (tulossa heti kun saan kirjan käsiini ja luettua)

~~~

Osallistun tällä kirjalla Rikoksen jäljillä -lukuhaasteseen.