Olen aiemmin kertonut flunssasta (99-prosenttisesti Covid), jonka sairastin viime heinäkuussa ja joka jäi niin sanotusti päälle. Viimeisin päivitys aiheesta on marraskuulta, jolloin luulin olevani terve (harhaluulo, piti lopettaa taas kaikki, myös kofeiinillisen kahvin juominen). Sitten tuli romahdus ja taas parannus. Ja uusi romahdus. Tauti todellakin aaltoilee.
Hiljalleen oireita on kuitenkin jäänyt pois. Pitkäkestoisin yksittäinen oireeni eli pahoinvointi (ja dysautonomia) on ollut nyt kokonaan poissa reilut kolmisen viikkoa. Minulla liikunta on selkeästi laukaissut oireet eli kehoni rasituksensietokyky on vaurioitunut. Kyseessä on PEM eli Post-exertional malaise. Alkuun akkuni oli niin loppu, että oireet olivat päällä koko ajan.
Akku-vertaus on erittäin kuvaava. Ajattele, että meissä jokaisessa on akku, joka kuluttaa tietyn verran ja latautuu tietyssä ajassa. Yleensä henkilö itse tietää rajansa (ja akkunsa keston) eikä niitä tarvitse aktiivisesti ajatella, ellei ole suunnitteilla jokin (omia rajoja koetteleva) extreme-suoritus.
Akun ollessa rikki se kuluttaa enemmän kuin ehjänä eikä lataudu kunnolla tai latautuminen kestää epämääräisen kauan. Akusta tulee epävakaa ja koska oireet tulevat viiveellä, on omia rajoja mahdoton arvioida.
Nyt näin puolen vuoden jälkeen olen vihdoin voinut oikeasti aloittaa treenaamisen: sekä lihaskunnon että aerobisen, tosin huomattavasti kevyemmin kuin aikana ennen Covidia. Olen varmasti menettänyt lihasmassaa ja kuntokin on paskentunut tässä ajassa, mutta en usko että mitään kovin dramaattista paskentumista on tapahtunut. Ei mitään sellaista, mitä en voisi kohtuullisessa ajassa palauttaa edellyttäen siis, että voin taas treenata päivittäin vaikkakin kevyemmin. Nyt on viikko treeniä takana, reisilihakset ovat kipeät mutta se lienee normaalia näin pitkän tauon jälkeen. Kipu tuntuu sitä paitsi "normaalilta" eikä muita oireita ole.
En siis ajattele, että tässä kuntoutan itseäni vaan pikemminkin palautan. En ole raajarikko eikä yleiskuntoni ole niin huono, että pitäisi puhua kuntoutuksesta. Ilokseni havaitsin myös, ettei taipuisuuteni ole tästä puolen vuoden pakkolevosta kovin pahasti kärsinyt eli ei tarvitse sitäkään nollasta aloittaa.
Akkuni on edelleen rikki eli väsyn nopeammin ja oireita saa edelleen pelätä. Mutta tiedän, että akkuni latautuu jo nopeammin ja on kaiketi ollut täynnäkin: olen nimittäin viimeisen parin viikon aikana tuntenut ensimmäisiä kertoja sairastumisen jälkeen oloni energiseksi ja pirteäksi: sellaiseksi, jollainen aiemmin olin. Tämän puolisen vuotta olen kulkenut pääasiassa flegmaattisena ja ikään kuin jatkuvassa pienessä pöhnässä.
Nyt olen tosiaan (vihdoinkin!) melkein oireeton. Vatsavaivoja (ja “tight chest” plus ääni lähtee noin kerran viikossa hetkellisesti) on edelleen, mutta eivät ole eritysen ongelmallisia. Voin juoda taas kofeiinillista kahvia ja syöminen on helpompaa ja joskus jopa tekee mieli ruokaa, vaikka näläntunnetta minulla ei ole.
Huomenna (edellyttäen, että olen edelleen oireeton) ajattelin tehdä parin tunnin testipatikan läheiselle treenivuorelleni. Tiedän ettei ole ongelmia jaksamisen kanssa, koska kyllä minulla peruskuntoa on alla vielä riittävästi ja mahdolliset oireethan tulevat viiveellä. Tosin akku voi loppua kesken, mutta se todennäköisesti loppuu jos loppuu vasta ihan lenkin loppupuolella eli varmaan jaksan raahautua kotiin. Sitten vain oireita odottelemaan (tulevat noin vuorokauden viiveellä), joita siis todennäköisesti ovat eskaloituvat vatsavaivat, pahoinvointi ja fatiikki.
Siltä varalta, että joku Long Covidin kanssa kärvistelevä eksyy tänne. Itse sain todella paljon tietoa ja lohtua brittiläisen Covid-lääkärin Tim Robinsonin podcasteista, joissa hän käy läpi Long Covidin oireita.
Jaksot on jaoteltu oireiden mukaan ja hän käy läpi, mistä oireet johtuvat ja mitä niille voi mahdollisesti tehdä. Ei ehkä paljon, mutta pahimpiin oireisiin on olemassa lääkkeitä. Lääkkeet eivät tautia paranna, mutta esim. itse sain suurta apua pahoinvointilääkkeistä.
Mitään muuta apua en ole täkäläisestä lekurista saanutkaan. Minulle podcastin suurin apu oli se, että aloin ymmärtää mitä kehossani on tapahtunut eli missä virus on tehnyt tuhojaan. Ihmisen keho on siitä ihmeellinen, että se korjaa noita tuhoja, mutta tuhojen laajuudesta riippuen se voi kestää.
Tämä on saatanallinen riesa ja ennalta-arvaamattomuus on ollut kaikkein vaikeinta. Nyt on olossani kuitenkin tapahtunut niin selkeästi positiivista muutosta, että jaksan uskoa tästä toipuvani kokonaan ja luottamus omaan kehoonkin joskus palaa.
Kuvituksena tietysti rakkaita lenkki- ja patikkamaisemiani viime vuodelta ajalta ennen Koronaa. On hirmuinen ikävä "ylämaailmaa" ja kiipeilyä!
On tuo kyllä ollut helvetillinen matka sinulle, mutta ihanaa, jos toivoa alkaa näkyä ja tuntua.
VastaaPoistaTuo aaltoilevuus on sellainen seikka, että se pääsee yllättämään. Ennustettavuus toisi mielen rauhaa.
Tuo akkuvertaus on kyllä hyvä. Pakkasella akku kuluu nopeammin, olen huomannut lähipiirissä.
On tosiaan ollut helvettiä ihan kaiken suhteen viimeiset puoli vuotta ja enemmänkin. Mutta jospa nyt näkyvä valo tunnelin päässä ei ole junan etuvalo.
PoistaToisilla kylmyys voi tosiaan viedä voimia ja kuluttaa akkua. Omalla kohdallani en Suomessa sellaista huomannut, ainoastaan vi**tti se jatkuva kylmyys ja vaaterumba. Tuntuu, että kehoni lämmönsäätely on taas palautunut normaaliksi – sekin oli pitkään sekaisin. Eilinen kiipeily sujui odotettua paremmin eikä ole toistaiseksi tullut oireita enkä ole väsynyt – olen toiveikas!
Kävin lukemassa noita Covid-lääkärin podcasteja, on kyllä outo, monioireinen ja huolta aiheuttava tauti. Paljon helpompi olisi kestää joku selkeä jälkitauti, esim. keuhkokuume, joka pahoista flunssista yleensä seuraa. Tunnen sairaanhoitajan, jota tämä oirehdinta kiusasi kuukausikaupalla, mutta on nyt toipunut oikein hyvin.
VastaaPoistaItsensä seuraaminen on varmaan kaiken a ja o - sinäkin osaat ennakoida ja huomaat muutokset kaikesta ailahtelusta huolimatta.
Odotan sitä päivitystä, jossa toteat, että oireet ovat taaksejäänyttä elämää.
Oireita on tosiaan joka lähtöön ja haastavaksi asian tekee myös se, että ihmiset saavat eri oireita. Minulla esim. hengitykseen liittyviä vaikeuksia ja sydämentykytyksiä sun muuta esiintyi vain itse Covidin aikana ja ensimmäisen kuukauden ajan. Sen jälkeen ne jäivät pois, mutta muut oireet jäivät roikkumaan (minulla huimaus, pahoinvointi, vatsaongelmat, lihaskivut, ruokahaluttomuus, maku- ja hajuaistimuutokset, satunnaiset vatsakivut, fatiikki, PEM, dysautonomia ja olikohan vielä muuta, no joo hiukset lakkasivat kasvamasta), kunnes alkoivat oire kerrallaan harventua ja lieventyä. Nyt on suurin osa tosiaan poissa kokonaan.
PoistaMinulla ei muuten ole ikinä ollut keuhkokuumetta eikä mitään flunssan jälkitauteja (paitsi kerran on ollut poskiontelotulehdus). Olen saanut olla fyysisesti melko terve. Tämä on ehdottomasti pahin ja oudoin vaiva, mitä minulla on ikinä ollut. Onneksi tuntemasi sairaanhoitaja toipui kohtuullisessa ajassa!
Minulta kesti kuukausia tajuta, miten tätä tautia pitää “hoitaa” ja se vaati jatkuvia romahduksia. Kohdallani ainoa tapa oli lopulta lopettaa kaikki lihaksia rasittava tekeminen. Myöhemmin siedin ainoastaan kävelylenkkejä suht. tasaisessa maastossa, mutta jos vähänkin oli liikaa mäkiä, se kostautui.
Nyt olen tosiaan reilun viikon uskaltanut rasittaa itseäni, koska olen tuntenut itseni energiseksi eikä ole toistaiseksi tullut takapakkia. Eilinen kiipeily sujui hyvn, joten olen toiveikas ettei mitään suurta romahdusta enää tule.
Minulle on tullut nyt tässä epäily, että eräällä tutulla ihmisellä, nelikymppisellä, olisi tämä pitkittynyt Covid. Hänkin on hyvin liikunnallinen, juossut maratoneja, mutta nykyään ei jaksa kuin puolen tunnin kävelyn ja se kostautuu seuraavana päivänä. Hänellä tilannetta sekoittaa se, että kesällä oli syöpäleikkaus, sellainen josta yleensä parannutaan hyvin, ja hän on itse epäillyt, että outo oireilu liittyisi siihen. Flunssia on ollut, mutta hän ei ole osannut epäillä niitä uupumuksen ym. oireiden syyksi, ajatellut vain, että vastustuskyky on heikentynyt operaatiossa. Hänelle tehtiin jopa koko vartalon magneettikuvaus, mutta mitään ei löytynyt.
PoistaToisen puolesta ei ehkä kannata “diagnooseja” jaella, kun kaikkea ei kuitenkaan voi tietää. Jos on syöpä leikattu, on kaiketi käytetty myös joitakin lääkkeitä jne. Nekin voivat tai ovat voineet vaikuttaa kehon toimintoihin.
PoistaOmien ja muiden tietämieni kokemusten (olen eräässä Long Covid -ryhmässä ja olen kuunnellut podcasteja, joissa henkilöt kertovat omasta sairastumisestaan) perusteella yhteistä on, että se Covid, joka Long Covidin on laukaissut, on ollut voimakas. Toisin sanoen tietää olleensa sairas. Minulta romahti vointi yhdessä yössä, kun virus oli aikansa itänyt ja alkoi oireilla ja vaikka itse flunssa parani, muut oireet (paitsi kuume ja kurkkukipu) jäivät. Pystyn siis ihan selkeästi osoittamaan päivän, jona niin sanotusti menin rikki.
Mitään muita flunssia minulla ei ollut ollut vuosiin eikä ole ollut tämän Long Covidin aikanakaan.
Ehkä ystäväsi kannattaa lukea PEM-oireista ja pohtia sopiiko kuvaus häneen. Tosin samantyyppisiä oireita voi aiheuttaa myös dysautonomia eli autonomisen hermoston toimintahäiriöt. Niihinkin kannattaa tutustua. Suomessa tosin asenne näihin on vähintäänkin omituinen, joten suosittelen lukemaan enkunkielisiä julkaisuja.
Nyt tulee mutuilua liittyen omaan sairastumiseeni. Olen alkanut epäillä, että minulla Covid saattoi jäädä päälle osin siksi, että olin pitkään treenannut merkittävällä energiavajeella, mikä ei ole hyvä juttu. Mutta koska jaksoin ja olin energinen, kunto nousi, ja sain ruuasta kaikki ravinteet (vaikkakaan en riittävästi energiaa eli kaloreita), en välittänyt. Tiesin kyllä, että jotain pitäisi tehdä mutta kun ei ollut ikinä nälkä (yleistä kestävyysliikkujille ja ortorektikoille), se jäi.
Minulla oli satunnaista väsymysoirelua ennen Covidia (energia alkoi loppua lenkeillä, mutta sain itseni aina uuteen nousuun syömällä energiapatukan, joten en piitannut siitäkään koska ajattelin että saan aina itseni kuitenkin nopeasti toimintakykyiseksi) ja itse asiassa nuo voimattomuuskohtaukset tuntuivat juuri siltä, miltä tuntuu kun akku on totaalisen tyhjä.
Covidin jälkeen kehoni jäi tilaan, jossa akku oli tyhjä koko ajan. Lisäksi minulla oli tunne, että kuolen nälkään, mutta en voinut syödä, koska pelkästään ruuansulatus oli valtava rasitus keholle ja minun akkuhan oli tyhjä. Siksi syöminenkin aiheutti oireita enkä voinut ensimmäiseen Covid-kuukauteen edes syödä juuri mitään.
Eli, kenties immuniteetissani ei ollut eikä näytä olevan vikaa (verikokeiden perusteella), mutta kehossani ei yksinkertaisesti Covidin saadessani ollut yhtään energiaa mihinkään muuhun kuin yrittää parantaa flunssa. Se paranikin, mutta akku jäi tyhjäksi ja autonominen hermostokin sekosi.
Minun on tämän puolen vuoden aikana täytynyt opetella aivan toisenlainen ruokarytmi. Tosin nyt olen alkanut palailla entiseen (en jaksa olla syömässä koko ajan), koska pystyn syömään suurempia annoksia. Nykyään syön myös aamuisin enkä todellakaan enää aloita ulkoiluja saati heitä treenejä paastotilassa niin kuin ennen.
Edelleen on turhan usein päiviä, kun kalorit jäävät aivan liian vähäisiksi, koska en yksinkertaisesti jaksa syödä enempää eikä tee mielikään. Ultraprosessoidun ruuan vetäminen ei ole minulle vaihtoehto: niillähän saisi itsensä turpeaksi aika tehokkaasti. Tosin ravinnepuoli kärsisi.
Tulipa pitkä selostus! Tämä on selkeästi aihe, joka vaivaa minua yhä vaan edelleen ja varmaan vaivaa niin kauan, kunnes uskallan taas alkaa luottaa kehooni. Lisäksi tekee mieli etsiä syitä tälle pitkittyneelle Covidille, vaikka tiedostan, etten sitä saa koskaan tietää. Kaikki tämä on vain arvailua.
On se kyllä niin käsittämätöntä, järkyttävää ja epäreilua, että sinulle tuli tuollainen sairaus, ja vielä kun tykkäät liikkua ja muutit sinne ihaniin maisemiinkin. Niin sitten käy noin. Kunpa tuollaista covidia ja long covidia ei olisi koskaan maailmaan tullut. Mutta ihanaa kuulla, että nyt on valoa näkyvissä, ja toivotaan todella, että tuo painajainen jää nyt oikeasti menneisyyteen sinun kohdallasi! <3 Minna L.
VastaaPoistaYritän ajatella olevani onnekas, sillä minulla selkeää paranemista on alkanut tapahtua. On niitäkin, jotka oireilevat pahasti vielä useiden vuosien jälkeen. Vaikea silti on olla miettimättä, miksi näin kävi nyt, koska olenhan sairastanut koronan aiemminkin. Miksi ei siis jo silloin tätä Long Covidia. Ehkä rokotus vielä antoi suojaa ja olin fyysisesti ehkä vahvempi… Toisaalta on turha miettiä ja etsiä itsestään syitä, koska en niitä saa koskaan tietää. Otaksun kyllä, että pitkäaikaisella energiavajeella voi olla osuutta asiaan. Tai sitten ei.
PoistaVointi romahtikin viime perjantaina eli kaikki raskas liikunta piti taas lopettaa, mutta pääsin sentään itse kauppaan jne. Huonoa oloa kesti neljä päivää eli siinäkin on tapahtunut edistystä – yleensä on mennyt pari viikkoa. Pahoinvointikaan ei ollut niin voimakasta kuin aiemmilla kerroilla. Eli kai tässä parantumista tapahtuu, mutta hidasta on. Nyt siis olen suunnilleen oireeton ja alan tuntea oloni taas energiseksi eli akku on latautunut.
Ihana kuulla sinusta! On pitänyt mailata sinulle, mutta en ole jaksanut. Liikaa paskaa on lentänyt tuulettimeen viime aikoina. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin <3