Hae tästä blogista

keskiviikko 17. joulukuuta 2025

Päivänä joka ei noussut

"Toinen todellisuus"
 

Maaginen sumu (oikeasti cloud inversion) peitteli eilen kaiken riittävän alhaalla olevan alleen. Jos olisi halunnut päivänsä nousevan, olisi pitänyt kiivetä jonnekin. Läheinen vuorennyppylä olisi riittänyt, mutta en viitsinyt kiipeillä koska olen taas ollut vuodepotilaana ja eilinen oli vasta toinen ylösnousemukseni päivä.


Mitäpä auringolla, kun on maaginen ranta jossa todellisuus pakenee rantaveteen. Heijastus hajoaa harvakseltaan putoavien kyyneleiden muodostamista renkaista. Mikään muu ei liiku.

"Peilikuva hajoaa"
 

Sumu piilottaa todellisuuden vaippaansa, ei halua näyttää kauas. Ehkä on parempi, ettei katso kauas, yrittää pysyä tässä hetkessä ja selvitä siitä. Ei ajatella, mitä ei voi tehdä vaan keskittyä siihen, mitä voi.

"Vedenpaisumus"
 

Ehkä jonakin päivänä vesi vetäytyy, avaa pääsyn saarekkeelta tai saarekkeelle jonne on joku yksin jäänyt jumiin.

"Rajalla"

"Niin kauas kuin silmä kantaa"

"Hän uittaa jalkojaan rantavedessä"

Kirjoja on luettu, niistä seuraavassa postauksessa.

2 kommenttia:

  1. Vau, uskomattoman upeita kuvia! Taianomaisia!
    Näistä saisi upean näyttelyn!

    Jep, ei kannata pohtia sitä, mitä ei pysty tekemään, vaan sitä mitä pystyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli taianomainen sääkin kyllä! Ilma ja pilvet seisoivat ja sumu katosi vasta myöhään illalla. Täällä on lisäksi sadellut niin paljon viime aikoina, että jopa järvikin tulvii. En ole ennen nähnyt sen vettä näin korkealla.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.