Sääennusteet lupasivat (lupaavat edelleen) suotuisia säitä, joten hankimme auton. Olemme (mieheni ja minä) autoton perhe: vuokraamme auton tarvittaessa. Koska miksipä omistaa jotain, jota ei oikeasti tarvitse, mutta jolle kyllä varmasti keksisi jatkuvasti turhaa käyttöä.
Auton vuokraaminen tapahtui maanantaina extempore. Keswickissä on yksi autoliike, joka pääasiassa huoltaa ja myy. Ovat kuitenkin jättäneet yhden jo kohtuullisen vanhan (mutta hyvin huolletun) ja söpön Fiat Punton vuokrattavaksi, jos nyt jotakuta innostaa. Meitä innosti ja Puntokin sattui olemaan vapaana, kun maanantaina asiaa tiedustelimme. Palvelu oli ykkäsluokkaa ja auto alla puolen tunnin sisällä.
Koska idea vuokraamiseen syntyi niin pikaisesti, emme olleet ehtineet suunnitella mitään sen tarkemmin. Minua on kuitenkin kiinnostanut nähdä länsirannikkoa ja merta jo pitkään, joten ehdotin että ajelemme maisemareittejä pitkin St Beesiin. Ja sinne sitten mentiin.
Piti olla aurinkoista, mutta ei ollut. Onneksi emme luota sääennusteisiin, vaan puimme päälle riittävästi vaatetta ja pipotkin oli mukana. Rannikolla oli nimittäin infernaalinen tuuli.
Käyskentelimme rantaa pitkin rinteelle, josta alkaa (tai päättyy) ikoninen Coast to Coast walk, josta muun muassa David Nicholls kirjoittaa teoksessaan You are Here (suom. Melkein perillä).
En ole Nichollsin kirjaa lukenut, koska siihen on ollut pitkä jono kirjastossa. En pääsääntöisesti varaa kirjaa, jos siitä on olemassa varauksia, koska haluan lukea kirjani rauhassa enkä miettiä ehdinkö lukea sen kolmessa viikossa (täällä laina-aika on kolme viikkoa).
Nyt on ollut muutama kirja vapaana (ei lähikirjastossani), joten rohkenin sen varata. Nyt se on noudattavissa kirjastosta, kun vaan ehtisi joskus sen hakea (olen viettänyt viikon pääasiassa korvessa eräilemässä poislukien maanantain, jolloin hengailin rannikolla).
Kyseinen kirja ei minua varsinaisesti kiinnosta muutoin kuin vaellusteeman ja tuttujen mestojen takia. Joskus kiinnostaa lukea (romaaneja) paikoista, joissa on käynyt. Tämä ei tosin koske kaikkia paikkoja, vaan sellaisia joihin on jokin tunne- tai muu side.
Mutta You Are Heren lukemista odotan uteliaalla innolla. Erityisesti Nichollsin romaaneissa on kehuttu dialogeja ja kiinnostaakin nähdä, miten ja millaista kieltä hän niissä käyttää ja yleisestikin.
Tällä hetkellä luen muun muassa József Debreczenin teosta Cold Crematorium: Reporting from the Land of Auschwitz (suom. Kylmä krematorio – raportti Auschwitzin valtakunnasta). On kohtuullisen raskasta luettavaa, kuten kirjan nimestä voipi päätellä.
Debreczenin kuvaukset muun muassa hierarkioista, nokkimisjärjestyksistä ja siitä, miten sorretutkin sortavat sorrettuja ovat yksityiskohtaisia ja perusteellisia. Tyylillisesti kirja ei ole raporttia nähnytkään, vaan se on kielellisesti hyvinkin runollista ja koukeroista. Kaunista ruman keskellä.
Bonuskuvana Whitehavenin oranssi “kolera-allas”. Whitehavenissa olen käynyt ennenkin, mutta silloin siellä ei vielä ollut oranssia vettä.
Kaikki kuvat St Beestä paitsi alin on Whitehavenista.
Linkkejä:
Coast to Coast Walk
St Bees
Whitehaven
Miksi Whitehavenin sataman vesi on oranssia? (BBC:n juttu vmaaliskuulta 2024)
Tuo Coast to coast-reitti olisi varmaan hieno. Vaeltaa en varmaan jaksaisi, mutta autolla ehkä 😂
VastaaPoistaOnpa harmillista tuo oranssi vesi, näyttää kyllä ihan kaamealta.
Auton vuokraaminen on kätevä juttu. Turha sitä on omistaa, jos ei tarvitse. Olen sitä mieltä, että esim. täällä Helsingissä on hurjasti ihmisiä, jotka eivät tarvitsisi autoa! Maalla ja haja-asutustaajamissa on sitten eri asia.
Autolla sitä ei voi tehdä, kun siinä kuljetaan vuorten läpi. Siellä ei teitä ole. Itsekään en kyllä tuota vaeltaisi, vaikka jaksaisinkin, mutta ei kiinnosta pitkät vaellukset, joilla pitää kantaa rinkkaa ja mahdollisesti yöpyä ties missä pusikossa. :D Ei huvita kantaa suuria määriä tavaraa, joten preferoin päiväpatikoita, jolloin reppu pysyy kohtuullisen painoisena. Muutenkin olen niin kermaperse, että haluan yöpyä sängyssä ja vaadin pääsyn moderniin vesivessaan ja suihkuun. :D
PoistaTuo Whitehavenin oranssi vesi oli kyllä kohtuullisen psykon näköistä. Olisi varmaan vielä korostunut, jos olisi arska paistellut.
Jep, täysin samaa mieltä autoista ja autoilusta. Moni asuu hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrella, mutta silti pitää autolla ajaa joka paikkaan ja sitten valitetaan ruuhkista ja siitä, ettei löydy parkkipaikkaa ja jos löytyy, se maksaa liikaa. Hohhoijaa.
Ihania kuvia ja muutenkin kiva päästä tällä tavalla sohvalta käsin roadtripillenne mukaan. Aika kiinnostava muuten tuo oranssin veden ongelmakin, kävin BBC:n sivuilta lukemassa.
VastaaPoistaNichollsin kirjoista olen lukenut One Dayn ja sarjankin katsoin. Uusin romaani on odotellut vuoroaan kirjapinossa jo hyvän tovin, ehkä ehdin siihen joskus tarttua.
Oli itsellekin oikein virkistävää piipahtaa rannikolla. Meren katseleminen ja kuunteleminen rauhoittaa!
PoistaTäällä on paljon vanhoja kaivoksia/louhoksia, jotka ovat jääneet saastuttamaan luontoa. Tässä meitäkin liki on louhos, jossa käyn aina silloin tällöin fiilistelemässä. On idyllinen alue vuorten kainalossa.
Olen tässä aloitellut tuon mainitsemani Nichollsin uusimman romaanin ja alan olla (onneksi) loppusuoralla). Ei ole oikein minun makuuni, joten ei tullut inspistä tarttua muihinkaan Nichollsin kirjoihin. Intuitio oli siis jälleen oikeassa :D
Mielenkiintoisia maisemia.
VastaaPoistaMinustakin on mukava lukea kirjoja, joissa kuljetaan tutuilla seuduilla, vaikka tarina sinänsä kiinnostaisikaan.
Turkuun on sijoittunut useampikin dekkari ja riemastun aina, kun jossain kirjassa mainitaan Biarritz ja Baskimaa - Niin kuin nyt vaikka viimeksi välipalaksi lukemassani Siveltimenvetoja ja silmänlumetta cozy dekkarissa.
Mietin, että tutuista seuduista lukeminen on kiinnostavaa tietysti tuttuuden takia mutta myös siksi, kun ne suodattuvat jonkun muun silmin. Kiintoisaa nähdä, miten erilaisia ajatuksia/kokemuksia muilla (kirjailijalla) voi olla. Tuo Nichollsin You Are Here ei kyllä oikein puhuttele minua ja onneksi olen sen kohta lukenut, niin pääsen eroon siitä :D
Poista