Hae tästä blogista

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Housut märkinä nummilla ja peikkometsässä

Villiponeja käytettiin ennen työjuhtina.

Lizardista hurautettiin heti aamutuimaan autolla Dartmooriin (sijaitsee Devonissa). Dartmoor on suuri kansallispuisto, jonka luonto on lähinnä - ette ikinä arvaa - nummea. 

Alue on suorastaan surrealistinen: lampaat, lehmät ja villiponit hengailevat sulassa sovussa nummilla, aitoja ei ole. Pitää ajella varovasti, ettei jyrää lammasta.


Aikeemme oli heittää päivälenkki Wistman's Woodiin, josta olin lukenut aiemmin tästä kirjasta. Teimme visiitin paikalliseen visitor centeriin ja kysyimme, miten pääsemme kys. pusikkoon. Aulis täti antoi kävelykartan: helppoa kuin heinänteko!

Matkalla Wistman's Woodiin.



Miinusta tosin siitä, että takaisin olisi pitänyt tulla samaa reittiä. Eihän se sovi: en voi kulkea samaa reittiä takaisin!

Wistman's Wood: sielläkin hengaili lampas!

Wistman's Wood on melko pieni pläntti keskellä nummen rinnettä.

Emme siis kulkeneet. Virhe. Miehen puhelimessa on gps. Hän katsoi, että voimme ylittää pienen joen ja kavuta sen jälkeen "pienen ruohikkoisen" alueen yli polulle.

Vedetään hei tosta yli - mikä mahti-idea! NOT.

Se mitään ruohikkoa ollut! Se oli kosteikkoa, jossa olisi pitänyt hyppiä mättähältä mättähälle ja toivoa, ettei jalka lipeä ties minne maan uumeniin. Lampaille helppoa, ihmisille ei.

Lisähaastetta kapuamiseen toivat "piikkiköynnökset", jotka oli pakko kiertää (lenkkihousuni hajosivat reissulla, mutta eivät vielä kokonaan tässä vaiheessa eli draamaa luvassa jatkossakin). Eli ei muuta kuin sinne soiseen paskakasaan tarpomaan rinnettä ylös.Koska takaisinhan EI VOI kääntyä!

Sain tässä kohdin paniikkikohtauksen, kun juutuin johonkin mättääseen, jonka kupeessa kasvoi lisäksi joku piikkinen rehu. Kokemus oli aivan kammottava, vaikka sinänsä paniikkikohtauksia minulla on ollut ennenkin (joskus aikoja sitten nuorempana).

Se tunne, kun pää sekoaa ja alkaa läähättää. Sitten alkaa juosta ja kontata kuin hullu niillä mättäillä. Onneksi mies osasi rauhoitella eikä yhtynyt paniikkiin.

Kato, lampas!

Loppumatka olikin sitten helppokulkuista polkua vaihtelevissa maisemissa, luksusta. Tarkoituksemme oli heittää toinenkin lenkki sinä päivänä, mutta se jäi tekemättä.




Kengät ja housunlahkeet litimärkinä ja paskaisina ajoimme Tauntoniin (Somerset) ja etsimme TK-Maxxin, josta shoppasin uudet lenkkikengät. En nimittäin ottanut mukaani kuin yhdet: todella viisasta, hoh!

Päätimme samantien hommata majapaikan kys. kaupungista ja sinne jäimme tutimaan. Sitä ennen tosin vedettiin läheisen ravintolan/pubin buffetissa kunnon mätöt naamaan.

~~~

Seuraava retkipostaus tuleekin sitten Walesista. Luvassa vesiputousta ja hassua harrastusta sekä erikoinen kokemus pubi-majoituksesta.

18 kommenttia:

  1. Oi, olen kohdannus villiponilauman yksin Connemaran nummilla. R. oli mukana, mutta paljon minua taaempana ja kerrankin oli mies avuttoman oloinen. Minähän tiesin, että ponit eivät tule päälle. Ne vain juoksivat molemmin puolin sivuitseni ja pienen hetken minulla oli ponisiivet! Elämäni yksi huippumatkakokemus.

    Hauska tuo pnikuva, kun varsa paanittelee.

    Wistman's Wood on ihan kuin jostain leffasta...

    Kiitä luojaasi, että siellä liejussa ei ollut illimatoja;)

    Oi, juuti tällaista minä kaipaan ja sitten välillä vähän tuutulullaa ja mättöä. En ole kovin kaupunki-ihminen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uih, melkoinen kokemus! Tuolla ei sellaisia laumoja ollut, vaan ponit olivat yleensä muutaman ryhmissä tai jopa yksikseen (lampaiden kanssa tietty). :)

      Tuo varsa vaikutti oikein onnelliselta siinä piehtaroidessaan. Kahden aikuisen ponin lisäksi tuohon joukkioon kuului toinenkin varsa, mutta se ei ollut yhtä innokas ;)

      Iilimatoja en pelännyt, koska nehän viihtyvät lähinnä mutaisilla rannoilla. Meidän mökillä oli niitä, yäk! Tosin vain kapealla jokitöyräällä, jossa oli mutapohja. Ei menty ikinä sinne uimaan!

      Kyllä maistui muuten ruoka hyvältä sellaisen lenkin ja järkytyksen jälkeen :D

      Poista
  2. Hyvänen aika näitä kuvia! Kiitos, ihana Elegia kun jaoit <3 Olen ihan hulluna kaikkeen vihreään, juurevaan, rehevään... Nuo lampaat tuovat kuviin mukavasti maalaishenkeä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, niitä lampaita oli tosiaan joka paikassa ja Walesissa on myös alueita, joissa lampaat saavat käyskennellä, miten tykkäävät. En kyllä koskaan väsynyt tuijottelemaan niitä :D

      Minäkin olen luontorakas, käsittämätöntä miten kaunista se on ja miten elossa sitä tuntee olevansa luonnonhelmassa. En kyllä voisi maaseudulla asua, vaan tarvitsen lähelleni myös (ison) kaupungin. Mutta vihreää pitää olla!

      Poista
  3. Ihania kuvia! Teillä on kyllä kuvauksellisen kaunis matka:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits, oli aivan ihana reissu ja opin paljon sen aikana!

      Poista
  4. Noista vapaista lampaista, lehmistä ja villiponeista tuli mieleen, että olitte päätyneet kadotettuun paratiisiin, mutta löytyihän sieltäkin omat käärmeensä, nuo upottavat mutaiset suot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, käärmeetpä tosiaan, jotka muuten houkuttelimme ihan itse paikalle. Eli oma moka koko suoepisodi ;)

      Poista
  5. Oh mikä matkakertomus, lisää, lisää! Onneksi paniikki ei kohdannut,vaikka meinasikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää on tulossa ja varsin erilaisia maisemia taas, kunhan saan aikaiseksi vääntää. :)

      Poista
  6. Upeita tunnelmakuvia taas ja teillähän on todellinen seikkailu! Olisin saanut kyllä itsekin paniikin, jos olisin juuttunut sinne, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko reissu oli yhtä seikkailua - kyllä tuli taas tämä toinen kotimaa tutummaksi! Ihanan luonnon lisäksi kohtasimme monia ihania ihmisiä :)

      Poista
  7. Että sellainen seikkailu sitten!:) Nummille haluaisin minäkin joskus vaeltelemaan Viisikko-hengessä. Tosin rosvoja en ehkä mielelläni kohtaisi, mutta eväitä saisi olla runsaasti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä nummilla tuskin rosvoja kohtaa, lampaita korkeintaan ;) Evästä ja paljon vettä kannattaakin ottaa nummille mukaan - ja mielellään gps, jos haluaa sieltä poiskin ;D

      Poista
  8. Komppaan sonjaa :D

    Ihania maisemia! Huh, onneksi mätäs ei sentään syönyt sinua sisuksiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä toiaan upeat maisemat kaikin puolin! Se mätäshortoilu oli kyllä iso miinus, mutta onneksi siitäkin selvittiin ;)

      Poista
  9. Voi Jee, onpa ihania postauksia Englannista! Itse olen lähdössä taas syksyllä Englantiin, joten nämä ovat todella herkullisia kaukokaipuussa kärvistelevälle wannabe-reissaajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit näistä :) <tämä on kyllä monipuolinen maa: haluaa sitten fiilistellä kaupungissa tai harhailla luonnossa. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.