Varastettu elämä

Amanda Petersin romaani The Berry Pickers (Fig Tree 2023, s. 302) on traaginen tarina Kanadan Nova Scotiassa asuvasta Mi’kmaqin alkuperäisväestöön kuuluvasta perheestä. Perheellä oli 1960-luvulla tapana matkustaa Yhdysvaltojen puolelle Maineen kesäisin poimimaan marjoja. 

Eräänä kesänä Ruthie, nuorin viidestä lapsesta, katoaa. Isoveli Joe, jonka piti Ruthieta kaitsia, syyttää itseään sisarensa katoamisesta. Edes muun perheen vakuuttelu ei saa Joen syyllisyyttä katoamaan. Joe tekee valintoja, jotka ajavat hänet pois perheensä luota.

Toisaalla Yhdysvaltojen puolella varakkaalla asuinalueella varttuu Norma. Normaa vaivaavat erikoiset muistot, jotka hänen äitinsä mukaan ovat vain unia. Äiti sulkee tytön kultaiseen häkkiin ja lukitsee oven päänsäryllä. Isä on leppoisampi, mutta ei varsinaisesti läsnä.

Lukija tietää alusta asti, että Norma on muinoin kadonnut Ruthie.

Mihin ja minkälaiseen perheeseen satumme syntymään (tai muuten päädymme), määrittelee melko lailla elämäämme, mikä tuskin ketään yllättää. Väkisinkin pistää miettimään millainen Normasta olisi tullut, jos hän olisi saanut elää Ruthiena “alkuperäisessä” elämässään. Ja miten se olisi myös vaikuttanut erityisesti Joen elämään.

The Berry Pickersissä on muutamia kauniita ja kiinnostavia kohtia ja kohtauksia, mutta kokonaisuutena koin sekä tarinan että tyylinkin melko latteana. Norma jää yhtä etäiseksi kuin päänsäryissä kieriskelevä feikkiäitinsä. Äiti kävikin hermoilleni. Olisi nyt edes antanut iloisemman lapsuuden lapselle, joka piti väkisin pölliä omaksi. Mutta ei, sen sijaan äityli tartuttaa epämääräisen syyllisyyden ja huolen Normaan, joka itsenäistyttyään jatkaa näiden tunteiden setvimistä. 

On äitikin tietysti uhri (no heh): hän kärsii valtavista peloista, että menettää omin pikku kätösin varastamansa lapsen ja sitä hän ei kestäisi. Ei nyt oikein riitä teetä ja sympatiaa hänelle, vaikka Normalla jossain määrin riittääkin – onhan hän elänyt pitkän elämänsä valheessa ja ollut sinänsä rakastettu.

Ei ole juonipaljastus (viekkain lukija ymmärtää asian heti kirjan prologissa), että Norma löytää lopulta myös alkuperäisen perheensä – tai sen, mitä siitä on jäljellä.

Amanda Petersin sivut.