Hae tästä blogista

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Ehtoopuolella on aikaa ajatella


Hwang Sok-Yong: At Dusk
alkuper. Haejil Muryeop 2018
Scribe 2018
koreasta englannistanut Sora Kim-Russell
s. 188

Park Minwoo on menestynyt liikemies, joka työskentelee johtajana arkkitehtonisessa yrityksessä. Tiivistä yhteistyötä tehdään rakennusfirmojen kanssa ja kun Soulin ilmettä uudistetaan, samalla pyyhkäistään sen laitamilta slummit pois hienompien rakennusten tieltä.

Nuo kaupunginlaitamat ovat tuttuja Minwoolle, sillä hän oli itsekin asunut eräässä sellaisessa, mutta ahkeran opiskelun ansiosta kohonnut ns. ryysyistä rikkauksiin. Opiskeleminen oli todellinen etuoikeus, sillä kukaan muu slummin nuorista ei hänen lisäkseen opiskellut paitsi muuan tyttö, Cha Soona. Ja nyt kaikkien vuosien jälkeen Cha Soona ottaa yhteyttä Minwoohon eikä Minwoo ole häntä unohtanut.

Kirjassa on kaksi kertojaa, joista toinen on Park Minwoo jonka kanssa lipsutaan nykyajasta menneisyyteen ja slummeihin. Toinen kertoja on nainen, jolla ei näennäisesti ole mitään tekemistä Minwoon kanssa, mutta tarinan kuoriutuessa auki alkaa palasia loksahdella paikalleen. Pidän siitä, ettei kaikkea heitetä kerralla tiskiin: siten jännite säilyy kirjan loppuun saakka.

Tämä ohkainen kirja tuntuu aluksi simppeliltä ja suoraviivaiselta, mutta se kasvaa kokoaan runsaammaksi. En osaa edes eritellä, mikä tässä on niin kiehtovaa. Miljöö nyt tietenkin ja henkilöhahmot. Kirjan yleistunnelma on jokseenkin unisen melankolinen. Kaikkien unelmille ja toiveille ei käy yhtä hyvin kuin Minwoon.

For a long time, I’d been thinking only that I was lucky enough to have escaped a squalid, shabby hillside slum. As if everyone who’d made it through that era were doing fine now. As if none of us had fallen through the cracks.

Rupuiset slummit ovat joillekin ihmisille kaikki, mitä heillä on. Se on joillekin ainoa todellisuus, joka lakkaa olemasta kun ne pyyhkäistään koreiden ostoskeskusten ja asuintalojen tieltä. Mutta mitä käy ihmisille? Ne eivät katoa kivimurskaksi kuin romutetut rakennukset.

 ~~~

Hwang Sok-Yong on kenties Etelä-Korean kuuluisin kirjailija. Olen lukenut häneltä aiemmin yhden romaanin, Princess Barin, josta pidin mutta kyllä tämä At Dusk kolahti minuun voimakkaammin. Oikeastaan mitä useampi päivä At Duskin lukemisesta kuluu, sitä enemmän alan siitä pitää. Kyseessä on siis sellainen harvinainen helmi, joka jää itämään mieleen vielä lukemisen jälkeenkin.

Ehdottomasti jatkan tutustumista kirjailijan tuotantoon, jota on ilokseni käännetty enemmänkin englanniksi. Suomennoksia ei ilmeisesti ainakaan toistaiseksi hänen kirjoistaan ole.

Lue lisää Hwang Sok-Yongista Wikipediasta (englanninkielinen). Tällä kirjalla korkkaan Kuukauden kieli -haasteessa tammikuun. Vähän jälkijunassa siis, mutta onneksi tähän haasteeseen ei tarvitse lukea järjestyksessä.

10 kommenttia:

  1. Kuulosta siltä, että jonkin suomalaiskustantamon olisi syytä tarttua tähän kirjailijaan.

    Minäkin pidän sellaisesta, ettei kaikkea ”heitetä kerralla tiskiin”, kerroksellisuudesta, kuori(utu)misesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olisi kyllä mahtavaa jos tämä saataisiin suomeksikin. Minusta tässä on suuri tarina kyseessä, vaikkei sivumäärältään järin runsas olekaan.

      Toivoa ehkä on, kun korealaisen You-Jeong Jeongin romaani The Good Sonista on saatu suomikäännös (ihan yllätyin, kun asian havaitsin). Se on tosin trilleri, jotka vissiin herkemmin pääsevät käännetyksi. Mutta jospa vaihteeksi jotain muutakin!

      Poista
  2. Kerroksellisuus on ihan parasta. Varsinkin, jos se yhdistyy myös yllätyksellisyyteen. En ole lukenut montaakaan korealaista kirjaa, mutta jostain syystä melankolisuus tuntuu olevan niille yhteistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, ainakin Koreasta käännetyssä kirjallisuudessa tuntuu kait melankolisuus tai jonkinlainen "alavireisyys" vallitsevan. Sitähän ei sitten tiedä, korostuuko tuo piirre nimenomaan siksi, että sellaista käännetään enempi kuin mahdollisesti muuta.

      Poista
  3. Kiitos kirjan esittelystä. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta kirjalta, pidän tuollaisista kirjoista, jotka "kasvavat kokoaan suuremmiksi", kuten sanot. Olen lukemassa tällä hetkellä Pohjalaisen Valuvikaa, ja sellaista samaa aistin siinäkin kirjassa. Korealaisista olen lukenut Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä, josta pidin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä kirjasta jäi tosiaan merkityksellisen runsauden (mutta ei täyteen ahdetun) tuntu mieleen. Taiten kirjoitettu ja vaikuttava.

      Minulla on tuo Kyung-sook Shinin kirja omassakin hyllyssä ja olen aloitellut lukea sitä kerran, mutta jäi silloin kesken. Kokeilen uudelleen joku toinen kerta oikeassa mielenvireessä. :)

      Poista
  4. Tällaiset kirjat ovat ihania, joissa lukukokemus ei pääty kirjan kansien sulkemiseen, vaan tunnelma ja sanoma jää mieleen kytemään ja elämään pitemmäksi aikaa.
    Tämä kuulostaa tärkeältä aiheelta, Soulista tulevat mieleen kiiltävät pilvenpiirtäjät, ei slummit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohdalleni on nyt osunut useampikin tällainen romaani, joka jää elämään kannet suljettuani. Erinomainen tuuri käynyt minulla siis lukuvalinnoissani, kun tällaisia helmiä on osunut kohdalle useampia.

      Poista
  5. Eipä ole Hwang Sok-yongin kirjoja käännetty suomeksi, vaikka suomenkielisen Wikipedian mukaan hän on vieraillut Suomessa suomalais-korealaisessa kirjailijatapaamisessa. Vankilassa olleeksi toisinajattelijaksi Wikipedia hänet myös mainitsee. Kiinnostava kirjailija, ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vankilakunditaustaa löytyy ;D Molemmat häneltä lukemani kirjat ovat varsin erilaisia eli "muuntautumiskykyäkin" esiintyy niin aiheissa kuin miljöissä.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.