Tein tammikuussa jännittävän kirjalöydön nimeltä Flowers Over The Inferno. Kyseinen kirja aloitti Pohjois-Iltaliaan sijoittuvan dekkaritrilogian, jonka keskiössä on kiehtova poliisipäällikkö Teresa Battaglia. Nyt sarjan toinen kirja on julkaistu englanniksi ja innoissani sen lainasin kirjastosta.
Mitä muuten kirjasto(i)lle kuuluu?
Kirjasto on täällä toiminut varaa ja hae -periaatteella siitä lähtien kun se ensimmäisen lockdownin jälkeen saatiin avata. Kirjastossa on myös saanut tutkia hyllyjä vartin kerrallaan ja lainata haluamansa (plus tietokoneaikoja on voinut varata). Itse en tuota mahdollisuutta käyttänyt, koska ei vartissa mitään ehdi ja pläräysaikaa olisi kenties saanut jonotella kirjaston ulkopuolella.
En ole ihminen, joka jaksaa jonottaa mitään. Sain tarpeekseni jonottelusta ensimmäisen lockdownin aikana, kun piti ruokakauppaan jonottaa. Eilen täällä sitten alkoikin toinen lockdown, mutta onneksi kirjasto saa jatkaa varaa ja hae -palvelua (muut palvelut lakkautettiin taas ainakin 2.12. asti).
Jospa nyt siihen kirjaan, joka on
Ilaria Tuti: Painted in Blood
alkuper. Ninfa Dormiente 2019
Weidenfeld&Nicolson 2020
italiasta englannistanut Ekin Oklap
s. 436
Tällä kertaa Teresa Battaglia saa tutkittavakseen maalauksen, jota ei ole ihan perinteisellä tyylillä maalattu: sen tekemiseen on nimittäin käytetty verta eikä mitä tahansa verta. Voisi puhua sydänverestä ja nyt ihan kirjaimellisesti.
Keissistä hieman pulmallisen tekee se, että taulu on maalattu huhtikuussa 1945 eli ihan tuore maalaus ei ole kyseessä. Taiteilija itse on edelleen elossa, mutta hän on pitänyt suunsa supussa jo vuosikausia.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Italiaan, merkittävin osin Resiaan. Tunnen Italiaa maana huonosti, joten minulle tämä kirja oli varsin sivistäväkin elämys. Kirjailija itse asuu Friulissa, joka niinikään sijaitsee Pohjois-Italiassa ja kirjaa varten hän haastatteli useita resianilaisia.
Mikään tietokirja tämä ei tietenkään ole, vaikka sijainnilla on monestakin syystä hyvin merkittävä rooli tässä kirjassa, joka on fiktiivinen dekkari. Niitä syitä en paljasta, koska en halua spoilata.
Juoni on mutkikas, mutta helposti seurattava. Asioita paljastuu, mutta aika paljon pysyy piilossa kirjan loppumetreille asti. Tai ehkä joku muu arvaa maalauksen sisältämän salaisuuden aiemmin, mutta minä en vaikka toki lukiessani spekuloin.
Painted in Blood on edeltäjänsä lailla kiehtova myös henkilöhahmojensa takia. Teresa Battaglian tiimi on sama kuin ensimmäisessäkin kirjassa ja sieltä tuttu Massimo Marini saa nyt enemmän lihaa luidensa päälle ja tällä kertaa tarkoitan symbolisella tasolla, en kirjaimellisesti.
Ja itse Teresa Battaglia sitten… Jo ensimmäisessä kirjassa vihjailtiin kammottavasta salaisuudesta. Jos olet lukenut ensimmäisen kirjan, tiedät mikä se on. Jos et halua tietää, älä maalaa alla olevaa tekstiä, koska se mahdollisesti spoilaa ensimmäistä kirjaa.
Battaglialla on todettu Alzheimerin tauti, joka alkaa oireilla yhä enemmän. Luonnollisesti muistisairaus vaikuttaa Battaglian työskentelyyn ja hän joutuu punnitsemaan vakavissaan, miten kauan hän voi sairautta salailla ja milloin on aika siirtyä syrjään.
Koen vaikeaksi kirjoittaa dekkareista, koska monesti juuri dekkarit ovat sellaisia, joista on parempi olla tietämättä kovin paljon etukäteen. Siksi en nytkään viitsi juonta sen kummemmin tässä riepotella.
Teen listan, vaikka yleisesti ottaen en siedä listoja (kirjallisuudessa siis, mutta tämäpä onkin blogi):
Painted in Blood on
-nopeatempoinen, mutta silti rauhallinen. Tarkoittaa, että asioita tapahtuu ja paljastuu, mutta mitään äksöpläjäyksiä ei juuri ole. Onneksi.
- superkoukuttava ja -kiinnostava.
- henkilöhahmojen osalta taiten kuvattu. Lisäksi kiinnostavia henkilöitä on useita, ei silti liikaa että menisi pää sekaisin.
- ajoittain hauska dialogeiltaan. Hörähtelin ääneen muutamassa kohdassa.
- aavistuksen kliseinen eräältä kohdin, joka liittyy Massimo Marinin traumaan. Ymmärtänet, mitä tarkoitan luettuasi kirjan. Jos et jaksa lukea kirjaa, mutta haluat tietää, maalaa alla oleva teksti. Minun on pakko laittaa se tähän ihan itsellekin muistiin.
Massimo Marinin vaikea lapsuus paljastuu tässä kirjassa. Eräs tietty tapaus on traumatisoinut Marinin tosi vaikeasti, mutta onneksi hän Battaglian avulla lopulta tajuaa tilanteen ja sitten tapahtuu kliseinen ”ihmeparantuminen”.
Minulla on vaikeuksia suhtautua tällaisiin mielen ”ihmeparantumisiin” etenkin jos ovat dominoineet henkilön koko elämää. Ei asioiden tiedostaminen tarkoita, että niiden ikeestä yhtäkkiä hupsistakeikkaa vaan vapaudutaan. Mutta fiktiossa kaikki on tietenkin sallittua eikä tämä yksittäinen ”vika” kirjasta huonoa tee.
-saatanan hyvä.
Brutaalisuusmittari: 1/3, veret lähinnä siinä maalauksessa. Ehkä olisi voinut nollaksikin määritellä, mutta annetaan nyt varmuuden vuoksi yksi.
Vartissa ei tosiaan ehdi kirjastossa mitään, mutta onneksi se varaa ja hae -palvelu toimii!
VastaaPoistaTämä dekkari (ja koko sarja) kuulostaa kiinnostavalta jo siksikin, että kertoo Italiasta. Minäkin tunnen Italiaa lopulta aika huonosti, vaikka se on tosi kiehtova maa. Pitäisi lukea enemmän italialaista kirjallisuutta. Muutenkin tämä dekkari kuulostaa kaikin puolin lupaavalta kertomasi perusteella, joten pidän tämän mielessä!
Voin kuvitella itseni selaamassa hyllyä ja kun vartti on täynnä ja pitäisi poistua, heittäytyisin itkien lattialle ja anoisin lisäaikaa :D Onneksi voi sentään ja varata ja hakea, on minulle tosi iso asia! Nytkin on sellainen kirja kesken, jota tuskin olisin tajunnut edes ottaa lukuun, ellen olisi sitä kirjastosta saanut. Kirjaston tarjonnan tutkailu netissä on viihdyttävää, kun voi sitten vain painaa nappulaa ja varata haluamansa.
PoistaIlaria Tuti ja dekkarinsa oli kyllä mahtava löytö! Mielenkiinnolla jo odottelen sitä viimoista osaa, joka toivottavasti käännetään sitten enkuksi.
Täällä kirjastoissa voi kyllä kulkea ja katsella maskin ja etäisyydet muistaen, mutta sitten keväisen ovien avautumisen olen itse noudattanut sapluunaa varaa, palauta ja nouda.
VastaaPoistaMutta nytpä esittelit erittäin kiinostavan kirjailijan ja teoksen, kiitos! Suomennoksia ei vielä ole, mutta tallensin nimen muistiin. Ihan pakkohan nuo piilottamaasi osiot(vinkeä idea) oli avata, ja ne vain lisäsivät mielenkiintoa kirjailijan ja teoksen suhteen, joten vartoillaan...
Täälläkin toki täytyy maskia käyttää ihan pelkästään kun hakee varauksen kirjastosta. Kaikissa julkisissa tiloissa on täällä maskipakko ollut jo kuukausia. Olen alkanut tykätä tästä varaa ja nouda -systeemistä: yllätyslöytöjä voi tehdä kirjaston katalogejakin selaamalla :D
PoistaAinoastaan palauttaminen arveluttaa, koska kirjat pitää pudottaa palautusboxiin. Haluaisin palauttaa kirjat itse automaagilla, koska en luota henkilökunnan kykyyn skannata kirjoja ajoissa tai ollenkaan (olen joutunut kyselemään palautumattomien kirjojen perään useamman kerran: ovat myöhästyneet, koska niitä ei ole skannattu palautetuksi tai ne on viety suoraan hyllyyn, argh).
Kovasti toivon, että näistä Ilaria Tutin kirjoista saataisiin suomennoksetkin joskus – olisi mielestäni tosi mukava lisä suomalaisille kirjamarkkinoille! En halua spoilata, joten jos vähänkin epäröin, mieluummin piilotan tekstin kuin läväytän näkysälle. Näin voi kukin tosiaan itse päättää, missä määrin haluaa tietää kirjasta. :)
Sama tilanne palautusten suhteen: pari kertaa on kirjoja jäljitetty kissojen ja koirien kanssa pitkin Suomenniemeä, mutta sitkeys on palkittu, - turhauttavaa... Kyse on tuossa periaatteesta.
PoistaYhden kerran palautin tehokkaasti "läpiluetun" kirjan suosiolla virkailijalle rahat kädessä, kun irliksemme oli itsekin lukenut teoksen: Hyväkäytöksinen koira:)
Nimenomaan, minulle tämä on tosiaan periaatekysymys! Kun minulle on tärkeää, että palautan kirjat ajoissa (olin joskus ihan mahdoton tässä asiassa ja siksi olin pitkään ilman kirjastokorttia rankaistakseni itseäni) enkä siitä lipsu. Paitsi kerran olen täällä koko pitkän “lainaurani” aikana palauttanut kirjan myöhässä ja sekin oli tietoinen valinta (piti ehtiä blogata kirjasta, joten pidin sitä yhden päivän ylimääräistä: lainaa ei voinut uusia, koska kirjasta oli varaus), jota piti oikein tarkasti harkita :D
PoistaIrlis eli irlanninsetteri? Vieläpä kirjallisuudesta kiinnostunut :D :D Sisarellani on irlis, sitä kiinnostaa vaatteet erityisesti :D
Irlanninsetteri on kaunis koira, mutta omassa tapauksessa oli kyse Irlannin susikoirasta eli uroksemme säkäkorkeus oli 80 cm.
PoistaTuossa myöhemmin kerroit, että teillä saa olla varauksia vain viisi kpl, kun taas meillä luku on 50, jolloin on vaivatonta operoida runsaudenpulan vallitessa:)
Apua, irlanninsusikoirat ovat myös supersuloisia! <3 Olen itse varttunut perheessä, jossa oli saksanpaimenkoira, joten koirat ovat lähellä sydäntäni, ihan kaikki koirat!
PoistaViisikymmentä varausta on komea määrä, ei tarvitse niin tarkkaan miettiä, mitä pistää varaukseen. Toisin kuin näiden viiden kanssa, mutta nyt on tilaa taas varata, kun edelliset neljä varausta tulivat. Näin niukka varausmäärä tosin ehkäisee varausjonoon menemistä, koska kaikki haluamansa kirjat pitää varata saadakseen ne. Minulla on nyt yksi kirja varausjonossa enkä viitsi muita kirjoja jonotella, koska se supistaisi määrää, mitä voin kerralla lainata. Voisivat mielestäni täällä nostaa varausmäärää siksi aikaa, kun kirjastot ovat kiinni.
Kiva kuulla, että kirjastot ovat teillä edes jollain tapaa toiminnassa. Minun lähikirjastossa ei edes taida olla tuota palautusboxia vaan kaikki menee automaattiin. Se palautusboxi jouduttiin jokunen vuosi sitten sulkemaan ilkivallan takia. Joku törppö oli tunkenut sinne jotain muuta kuin kiroja... no, itsekin kyllä joka tapauksessa palautan mieluummin automaattiin ja otan kuitin mukaan.
VastaaPoistaTämä on kiinnostavan oloinen sarja! Italiaan sijoittuvia dekkareita ei ole suomeksi tarjolla kovinkaan paljon, ja esim. paljon käännettyyn Donna Leoniin olen jo hieman kyllästynyt, vaikka Brunetti-sarjan alkupään kirjat ovatkin aika hyviä.
Joo, olen kyllä tosi iloinen että kirjastot saavat jatkaa tällä systeemillä. Olne innostunut varailemaan kaikenlaista tässä viime aikoina ja samalla selvisi, että varauksia saa olla vain viisi kerrallaan voimassa. Eilen hain neljä varaamaani kirjaa, joten nyt voi taas varailla. :D
PoistaIlkivalta on tympeää, höh. Täällä eivät automaatit ole käytössä eikä kirjastoon edes pääse eteistä pidemmälle. Mieluusti niitä automaatteja käyttäisin itsekin.
Minä en ole Donna Leoneita lukenut. Havahduin aika myöhään hänen kirjoihinsa ja niitähän on vissiin aika monta siinä sarjassa enkä jaksa aloittaa mitään pitkää sarjaa nyt. Olisi kyllä hienoa, jos nämä Ilaria Tutin kirjat suomennettaisiin!
Mielenkiintoista kuulla kirjastokuulumisia muualtakin. Ja alkaahan ne skandidekkarit olla jo nähty. Mielenkiinnolla lukisin muuallekin sijoittuvia dekkareita.
VastaaPoistaEn ole jaksanut skandidekkareita lukea enää aikoihin. Nesbon Harry Hole -sarja minulla on kesken ja se on ihan hyvä mutta vaatii omanlaisensa mielentilan kun niitä lukee. Sopii luettavaksi silloin kun haluaa "tuttua ja turvallista" - siis erityisesti henkilöhahmojen osalta.
PoistaTsemppiä sinne lockdowniin. Minä seuraan koko ajan kolmen maan tilannetta: Suomi, Tanska ja Skotlanti, joissa kaikissa on 5 miljoonaa asukasta, mutta kovin eri tartunta- ja kuolinluvut. Suomessa monet kitisevät rajoituksista, vaikka meillä voi edelleen tehdä vaikka mitä. Oma kotikirjasto toimii myös itsepalveluperiaatteella eli aamuisin, iltaisin ja viikonloppuisin pääsee sisään kirjastokortilla. Aivan loistava palvelu, ollut jo vuosia!
VastaaPoistaNo niin, sitten kirjaan. Luen aina silloin tällöin dekkareita ja tuollainen, jossa brutaalisuusmittari (loistava käsite!) hipoo nollaa olisi juuri minulle. Etenkin, kun samalla pääsee tutustumaan vieraaseen kulttuuriin.
Kuten viimeksi sanoin, nämä sinun kirjasi päätyvät näköjään usein omallekin listalle!
Suomessa on tosiaan aika hyvin saatu pidettyä tartunnat aisoissa, harva väestöntiheys auttanee asiassa melkoisesti.
PoistaItsepalvelukirjasto kuulostaa kyllä hienolta! Itse olen nyt tosi tyytyväinen, kun kirjasto ei kokonaan mennyt kiinni.
Minua ei raakuus sinänsä dekkareissa tai yleensä kirjallisuudessa haittaa (jos se on perusteltua, en mässäilymielessä itsekään sellaista jaksa), mutta tiedän ettei kaikkia innosta. Siksi kehitin tuon brutaalisuusmittarin, niin se antaa vähän suuntaa. Olen sen myötä myös huomannut, että minulla tulee luettua aika “kesyjä” dekkareita eli en ollenkaan osaa samastua siihen usein kuultuun moitteeseen, että “dekkarit vain raaistuvat”.
Mahtava kuulla, että nämä lukemani kirjat usein kolahtavat sinunkin intresseihin!
Minä kyllä suoraan sanottuna soisin, että täälläkin voitaisiin asettaa maskipakkoa julkisiin tiloihin, mutta kun on tämä "minä tiedän oikeuteni" -valtio, niin eihän täällä mitään pakkoja voida säätää, suosituksia ainoastaan. Me ollaan jo monta viikkoa käyty kauppareissut naamarit naamalla, (viime viikolla kun käytiin pankissa tuumasin miehelle että tuntuu kuin mentäisiin pankkiryöstöä tekemään 😂) mutta edelleen aika vähän ihmiset maskia käyttää. Ja esim ruokakaupoissa Prismassa näkee huomattavasti enemmän kuin Lidlissä missä ihan muutamilla vain....
VastaaPoistaKirjastossa riittäisi vartti hyvin, käyn hakemassa vain varaukset ja katson läpi vippikirjat. Ei mene kuin viitisen minuuttia lainauksineen. Saattaisin kokeilla noita dekkareita, jos tulisi suomeksi. Enkunkielisissä olen merkannut ainakin 50 äänikirjaa jonoon, eihän niihin elämä riitä......
Ei sitä maskia täälläkään niin runsaasti käytetty ennen kuin siitä tuli pakollista. Minäkin aloin vasta silloin käyttää. Suositukset on joo aika turhan kanssa, koska ei niitä moni ota tosissaan. Käsittääkseni Suomessa liikkeet (esim. ruokakaupat) saisivat kyllä itse vaatia asiakkailtaan maskin käyttämistä, mutta eivät halua sellaista pakkoa säätää (näin luin jostain iltapulusta). Vähän samalla tavalla kuin ravintola saa ilmoittaa, ettei sinne pääse sisään esim. ilman paitaa tai kenkiä.
PoistaEn oikein tajua, miksi Suomessa keksitään maskin käyttämiseen liittyen niin paljon ongelmia. Esim. kaikki eivät voi maskia käyttää ja mitenpä sitten heidän käy ja plaa plaa. No sitten he eivät käytä. Täällä tulee kuulutuksia kaupassa, että käyttäkää maskia mutta olkaa huomaavaisia niitä kohtaan, joilla ei maskia ole koska joskus sitä maskia ei voi käyttää eikä se syy näy päällepäin. Suurimmalla osalla on maski, vain harva on ilman.
Minulle ei kirjastossa vartti riitä, ellen siis olisi tekemässä täsmähyökkäystä mutta mieluummin sitten vain varaan ne kirjat ja joku muu hakee ne puolestani :D Olen yleensä sellainen tutkailija ja märehtijä siellä kirjastossa ja lärpin kaikkea. Tosin nyt ei tietenkään edes tekisi mieli lärppiä kaikkea :D
Pohjois-Italia on ihanaa seutua, ja matkaankin sinne kirjojen sivuilla aina mielelläni. Tämän dekkarin lähtöajatuskin kuulostaa kutkuttavan kiinnostavalta!
VastaaPoistaMinä olen tosiaan hyvin vaikuttunut näistä Ilaria Tutin dekkareista! Kunpa ne joskus suomennettaisiin. :)
PoistaPiti tehä kirjastoon hankintaehotus tästä viimein!
VastaaPoistaLaitoithan siitä ekasta osasta eli Flowers Over the Inferno ensin! Nää kannattaa lukea järjestyksessä. :)
Poista