 |
| Kansi: Holly MacDonald |
Bloomsbury, 2011
S. 263
Nyt löytyi sellainen kirja, jonka voisin palkita. Nimittäin siitä, että se sai minut haukottelemaan ennennäkemättömällä tavalla.
Haukotusten lomassa päästin ilmoille muutaman väsyneen naurahduksen.
"No, it's too dangerous, security's tighter than a duck's arse up here."
Thih.
"When he (koira) saw me he wagged his tail so hard I thought his arse would fall off."
Awww.
Harri on muuttanut äitinsä ja isosiskonsa kanssa jonnekin päin Lontoota (otaksuisin, että Shadwelliin joka sijaitsee itäisessä Lontoossa). Ghanaan jäi lentolippurahaa odottamaan loput perheestä. Siihen asti perhe pitää toisiinsa yhteyttä Skypellä.
Kirjan kertoja on seitsemättä luokkaa käyvä Harri, jonka silmin koko tarina suodattuu. Kaikki on ihmeellistä Ghanasta muuttaneelle Harrille. Jopa erilaiset varoitus- ja kieltokyltit herättävät naurunsekaista ihmetystä (Harrissa, ei minussa).
On tässä kirjassa juonikin. Poika on puukotettu ja Harri alkaa ystävänsä kanssa selvittää, kuka on puukottaja. He perustavat ns. etsivätoimiston, jonka puuhia kirjassa välillä seurataan. Siis aina silloin, kun tilkkutäkissä ei ole muuta menossa.
Mikä ihmeen tilkkutäkki? No, koko kirja on yhtä suurta, repaleista tilkkutäkkiä. Se koostuu kohtauksista, jotka kestävät lyhimmillään vain sivun, pisimmilään muutamia sivuja. Aiheesta pompitaan toiseen ilman sen kummempia aasinsiltoja. Minuun tällainen tyyli ei iske.
Minuun ei myöskään iskenyt lapsinäkökulma, vaikka Kelman on periaatteessa melko hyvin tavoittanut nuoren pojan maailmankuvan, jossa näkyy henkinen ghanalaisuus ja lapsille ominainen huolettomuus ja yksinkertaisuus.
Tietyssä mielessä pidin Harrista: hän on melkoisen symppis ja suloinen. En silti jaksanut innostua hänestä - enkä pahemmin mistään muustakaan. Pigeon English ei oikeastaan herättänyt minussa mitään tunteita.
Tämän kirjan pitäisi vissiin naurattaa. Minua ei naurattanut. En kokenut kirjan kieltäkään mitenkään kummoisena. Sanoilla leikitellään, mutta niiden vääntely on melko yksinkertaista. Nuorten maailmaan kuuluu toisteisuus: käytetään tiettyjä "trendisanoja". Tässä kirjassa toistuvat erityisesti sanat hutious, brutal, vexing, innit ja asweh. Itse toistin mielessäni sanaa boring.
Kirjassa seikkailee lisäksi pulu, joka osaa puhua. Se tosin puhuu ja näyttäytyy vain Harrille. En oikein tajunnut pulun ideaa. Ehkä se edustaa tiettyä henkisyyttä, jollaisella on suuri merkitys monissa afrikkalaisissa kulttuureissa. Harri on siis kenties itse luonut pulun omia tarkoitusperiään varten. Pulua voisi siten pitää Harrin ns. voimaeläimenä. Tai sitten ei, mene ja tiedä.
Miksi sitten luin kirjan loppuun? En tiedä, harkitsin keskeyttämistä useampaankin otteeseen, mutta silti jatkoin sitkeästi lukemista. Ja sitten se (kirja - ja melkein minäkin) onneksi loppui. Oli vähän surullinen loppu, mutta minä en tuntenut mitään. Koska minulle kirjan kaikki henkilöt jäivät yhdentekeviksi.
Tietääkseni tätä ei ole suomennettu eli ei kannata rynnätä sankoin joukoin sitä etsimään suomilaisista kirjakaupoista.
 |
| Kuvan pululla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. |
Onko kirjailija britti? Nimen perusteella ei vaikuta ainakaan ghanalaiselta ;) Aika hämärältä paketilta kirja tosiaan vaikuttaa. Ehkä kuvan pulukin olisi kirjoittanut paremman kirjan kuin kirjailija :D
VastaaPoistaOlen ilmeisesti käsittänyt väärin, että pigeon englantia puhutaan vain Aasiassa. Onko pigeon yleisnimitys englannille, joka ei ole "oikeaa" englantia?
Kyllä, Kelman on ihan pesunkestävä britti. Hän on mielestäni jotensakin onnistunut asettumaan ghanalaisen pojan nahkoihin (ehkä, pakko huomauttaa, että minulla ei sinänsä ole kokemuksia ghanalaisista nuorista pojista) tai ainakin koin kirjan melko uskottavana tietyiltä osin. Siis lapsien, ajoittain raadollinenkin maailma, vaikutti uskottavalta. Kirja on periaatteessa ihan hyvin kirjoitettu - siis kieliopillisesti ja plaa plaa mutta minusta se on vain tylsä.
PoistaEn ole satavarma, mutta elän luulossa, että Pigeon English on yleisnimitys "huonolle" tai murteelliselle (vahva vieraskielinen aksentti) englannille. Tosin saatan nyt lätistä läpiä päähäni. :D
En ole kielitieteen asiantuntija, mutta ainakin siirtomaaisäntinä britit käyttivät tietääkseni termiä pidgin tai vastaavaa pidgin english. Minusta asiassa ei ole mitään hauskaa. Itse en myöskään pidä näistä hoono soome juttujen variaatioista. Minusta on hienoa, että osataan ja opetellaan kieltä. Itsekin yritän puhua ainakin suomen lisäksi, ruotsia ja englantia, ja varmasti se menee usein pulutukseksi. Kotoutumisen ja vieraassa maassa turistinakina olemisen edellytys on hyvä kielitaito, minusta kielen käyttöä pitää kannustaa kaikin tavoin.
VastaaPoistaTuo pigeon vissiin on väännös pidginistä, otaksuisin. En ole minäkään kielitieteilijä, joten en osaa varmaksi sanoa.
PoistaMinusta on ihan normaalia, että on murteita ja aksentteja. En näe sitä mitenkään paheksuttavana asiana. Englantia puhutaan todella paljon ja suurelle osalle sitä puhuvista se (englanti) ei ole ensimmäinen kieli. On selvää, että esiintyy erilaisia aksentteja ja murteia. Erojahan on ihan natiivienkin kesken. Mielestäni tässä kirjassa ei osoiteta sormella niinkään kieltä, vaan kulttuurieroja.
Hieno pulukuva.Tosin pulut kuuluvat inhokkeihini,mutta kuvassa kelpaa;D
VastaaPoistaOn kohtuullisen pullea pulu tuo. Minäkään en puluista oikein innostu, vaikka ovathan ne aika hassuja. :D
PoistaVoi harmi, innostuin kirjan nimestä mutta ei taida tästä pulutarinasta olla minulle kirjaksi. Idea ei nyt innostanut sen kummemmin, kiinnostava tämä sinun tektisi kuitenkin ja pulukuvia arvostan aina. :)
VastaaPoistaPulut ovat hassuja. ;) Tämän kirjan pulukin on melko symppis, mutta en silti täysin tajua sen olemassaoloa tässä kirjassa (paitsi henkiolentona). Onneksi puluosuudet eivät olleet pitkiä. Onneksi tämä kirja ei ollut kovin pitkä. :D
PoistaEnpä ole tiennytkään, että pulu on noin kaunis lintu! Ovatkohan suomalaiset pulutkin yhtä kauniita? Pitäisi varmaan lähteä tutkimaan asiaa. :-)
VastaaPoistaKai ne on melko samannäköisiä siellä ja täällä. Tuo kuvan yksilö oli kyllä melkoisen tuhti pulu. :D
PoistaPigeon English on englantia, jossa on elementtejä puhujan omasta äidinkielestä, joskus jopa kahdesta eri kielestä ja yksinkertainen sanasto ja rakenne. Käsittääkseni Pigeon English ei ole koskaan kenenkään äidinkieli. Se on hyvä käyttökieli esim. erimaalaisiile siirtolaisille keskenään. Suomalaisillahan on oma muoto pigeonia tankeroenglanti. ;)
VastaaPoistaJes, kuten tuossa aiemmin epäilin niin kyseessä on tosiaan murteellinen englanti, jossa kielioppikin voi olla vähän mitä on. Tässä kirjassa se tuli esille lähinnä yksittäisten sanojen (esim. mainitsemani "hutious") kautta.
Poista"A simplified form of speech that is usually a mixture of two or more languages, has a rudimentary grammar and vocabulary, is used for communication between groups speaking different languages, and is not spoken as a first or native language. Also called contact language."
Minä en pitäisi suomalaisten ns. tankeroenglantia "pigeon englishinä", koska harvemmin tankeroa puhuvat keksivät uusia sanoja tmv. Ääntämyksessä on luonnollisesti aksentti, mutta pyrkimys noin muuten on puhua kieliopillisesti moitteetonta englantia. En myöskään koe, että tankeroenglanti on suomalaisten yksinoikeus. Tosin Suomessa kiinnitetään mielestäni järjettömän paljon huomiota ääntämiseen eikä mitään aksenttia saisi olla tai muuten on tankero ja ihan kamalaa apua. ;-)
Englanti on niin suuri kielialue ja aksentteja löytyy natiiveiltakin joka lähtöön, että ketään muita (kuin suomalaisia vissiin) ei oikeasti kiinnosta. Tai jos kiinnostaakin, niin korkeintaan hyväntahtoisesta uteliaisuudesta.
Juu, tankero on erikseen. Sitäpaitsi nykyään ei kenenkään englanti ole enää niin tankeroa kuin ennen, kun termi keksittiin. Silloin ei ollut kunnon oppimateriaaleja. Suomalaiset poliitikot, jotka olivat opiskelleet kieltä ilman nauhoitettua puhetta, äänsivät kuten kirjoitetaan. Silloin ei myöskään lauseintonaatioon kiinnitetty mitään huomiota, joten puhe kuulosti takovalta eikä siitä oikeasti meinnanut natiivi saada selvää. Nykyään suomeenkin on monesti omaksuttu englannin intonaatiota, yhdyssanoissa painotetaan loppuosaa kirjaPAINO ja lauseenloppuja nostetaan kysyttäessä.
PoistaTotta puhut, englantia puhutaan maailmalla hyvin eri tavoin. Ja sehän on vain viehättävää, jos joku puhuu eri tavalla.
Mut hei, onhan suomenkielessäkin nykyään "pigeonia". Mites tämä toisen polven maahanmuuttajien, somalinuorten suomi, jossa on suoria lainoja arabiasta, esim. lauseen aloitus Mä vannon/ Mä lupaan, yksinkertaistettuja muotoja ja tietenkin englanninkielisiä sanoja, kuten kaikilla nuorilla Suomessa nykyään! Tämä sekakieli voisi olla "pigeon suomea". En tiedä onko sille annettu mitään nimeä.
Ns. tankeroa löytynee eniten maista, joissa dubataan televisio-ohjelmat ja elokuvat. Onneksi Suomessa ei ole koskaan lähdetty sille linjalle. Televisioiden yleistyminenkin (eli kun kielen kuulemisesta on tullut jokapäiväistä) on varmasti vaikuttanut asiaan. Minun sukupolvellani (70-luvulla syntyneet) on ollut mahdollisuus "saada" enkkua joka tuutista. Ja vielä enemmän nuoret saavat sitä nykyään.
PoistaMinulle ja miehelleni on muuten kehittynyt omanlaisensa "kontaktikieli". Sitä eivät vältämättä muut tajua, koska se on sekoitus suomea ja englantia. Lisäksi sanat eivät välttämättä tarkoita sitä, mitä ne yleisesti ottaen tarkoittavat. Eli meille on kehittynyt joillekin sanoille jopa tuplamerkityksiä. Samoin uusia sanoja syntyy, kun etenkin minä väännän joistakin enkunkielisistä sanoista lyhenteitä ja käytän niitä puhuessani suomea. Mies omaksuu ne sitten minulta. :D Eli tehdään varmaan samaa täällä kuin maahanmuuttajat suomessa. ;)
Ihana - kumppanien oma kieli! Muutoinkin saattaa rakastavaisille ja pitkäikäisille kumppaneille muodostua omaa kieltä, ja kaksikielisyys tietty lisää tätä.
PoistaJuu, luulen ettemme ole ainoita "salakielisiä" mieheni kanssa. :)
Poista