Hae tästä blogista

lauantai 28. kesäkuuta 2025

Julkiset riistat

 Sisältövaroitus: sarkasmia, yleistystä ja kärjistystä.

"Teekutsut"
 

Luin jokunen viikko sitten Ilta-Sanomista (en linkitä, koska en halua linkata kys. lehteen) jutun somepersoona Auri Kanasen hääkutsusta, jossa hän mainitsee että häissä kuvataan ja materiaalia (kuvia ja videoita) voidaan julkaista some-kanavissa.

Näin Kananen kertoo asiasta Tiktokissa (en sinnekään linkitä, mutta tili löytyy googlettamalla ja on julkinen):

”Huomioithan, että hääpäivämme aikana kuvataan sekä valokuvia että videomateriaalia, jota julkaistaan sosiaalisessa mediassa. Jos et halua esiintyä kuvissa tai videoissa, niin pyydämme ystävällisesti harkitsemaan osallistumista, mikäli tämä aiheuttaa sinulle epämukavuutta.”

Minua eivät Kanasen häät tai muukaan hänessä kiinnosta, mutta haluan pohdiskella aihetta yleisesti. Siis sitä, että ihmisten pitää ehkä nykyään harkita, missä määrin sietävät somepresenssiä, jos eivät sitä halua.

Välihuomio: Kanaselle propsit siitä, että varoitti vieraita. Omat häät, omat säännöt. Piste. Tämä postaus ei siis käsittele Kanasta henkilönä saati hänen häitään, vaan aihetta yleisesti.

Itse en tuollaisiin kinkereihin osallistuisi. Jos haluan esiintyä somessa, voin lätkiä sinne kuvia itsestäni niin paljon kuin sielu sietää. En toimi niin. En edes omalle suljetulle Insta-tililleni postaa juuri koskaan kuvia itsestäni. Muutama pärstäkuva sieltä löytyy ja nekin on tarkkaan harkittu ja niille on syy: tätä tiliä pitää oikea ihminen (ja sen toki kaikki tietävät, koska seuraajakseni ei pääse kuka tahansa). Sen kummemmin minulla ei ole tarvetta itseäni sinne tunkea. Pidätän toki oikeuden muuttaa mieltäni ja alkaa heti huomenna postata suihkukuvia itsestäni pitkin somea.

Tosin kuvia löytyy jo blogistani. Marraskuussa 2014 olen lätkinyt oikein urakalla kuvia itsestäni, kas tässä olkaa hyvä.

Minulla ei myöskään ole vähäisintäkään mielenkiintoa päätyä someen jonkun toisen kanaville. Eräs ystäväni olisi taannoin halunnut laittaa meistä yhteisselfien Instaansa. Sanoin, että otetaan kuva ja pidetään se itsellämme muistona (se onkin ihana muisto!), mutta ei laiteta sitä minnekään. Oli tosi paska olo, kun kieltäydyin mutta onneksi hän ymmärsi.

Olen yksityinen ihminen ja haluan kontrolloida sitä, mitä minusta somesta löytyy siinä määrin kuin sitä voi.

Olin Helsingin kirjamessuilla vuonna 2015. Minusta otettiin kuva, jota käytettiin markkinointitarkoituksessa Facebookin messusivustolla. Kuvan nähdessäni pyysin poistamaan sen vedoten siihen, ettei yksityishenkilöä (vaikka olisi julkisessa tilassa) saa käyttää markkinoinnissa ilman asianmukaista lupaa. Kyseessä oli siis kuva, joka oli otettu varta vasten minusta, ei yleisöstä tai miljööstä. Kuva poistettiin vasta, kun uhkasin jatkotoimenpiteillä.

On alkanut vituttaa, että missään ei saa olla rauhassa ilman että jonkun on pakko kuvata. Kuvaaminen sinänsä on ok

(kuvaan paljon itsekin. Tosin en varsinaisesti ymmärrä, miksi pitää kuvata ventovieraita ihmisiä tekemässä ei-mitään tai yleensäkään – kaupunkikuvat ja vastaavat joissa ihmisiä ei oikein voi välttää ovat tietysti eri asia mutta silloin ei yleensä zoomata johonkin tiettyyn henkilöön),

kuvien harkitsematon levittäminen someen ei ole ok. Kysy edes kohteelta lupa.

Täällä Järvillä olen törmännyt trendiin, jossa kuvataan haikkaajia (tai suunnilleen ketä tahansa) ja kuvat julkaistaan jossain Lake Districtiin liittyvässä ryhmässä. Kuvaaja kehuu kuvaansa (tyyliin ihanaa kun tuossa kaksi istuu käsikädessä kalliolla) ja toivoo, että kuvattavat sen näkisivät.

Kuvat ovat yleensä korkeintaan keskinkertaisia räpsyjä, jotka on todennäköisesti otettu kännykällä. Mitä arvoa sellaisella kuvalla edes on kenellekään. Ja eikö tule mieleen, että ihmisillä pitäisi olla oikeus yksityisyyteen, vaikka ulkomaailmassa liikkuvatkin.

Luulisi, että maisemat ovat sen verran kauniita että voisi keskittyä niiden kuvaamiseen sen sijaan että vasiten zoomaillaan ihmisiä. Koen, että tuollainen on vain ja ainoastaan huomionkalastelua itselle toisten kustannuksella.

Ennen kuin syytellään taas nuorisoa pilaantumisesta, niin mainittakoon että empiiristen tutkimusteni perusteella nämä toisia salakuvaavat ja kuvia Facebookin someryhmiin levittelevät ihmiset ovat lähinnä keski-ikäisiä tai sen ylittäneitä ihmisiä, yleensä naisia. Sitä nuoremmilla on varmaan toisenlainen suhtautuminen someen ja muutakin tekemistä kuin räpsiä kuvia random-ihmisistä – heitä kiinnostaa ottaa kuvia itsestään ja postata ne ympäri somea, mikä on huomattavasti eettisempää.

Toisaalta moni nuori, joka on elänyt lapsuutensa kännykkä kädessä, ei ehkä edes välitä siitä, että joutuu kuvatuksi ja päätyy someen (ellei kyseessä ole kohdistettu kiusaaminen). Mahdollisesti heidän vanhempansa ovat dokumentoineet lapsensa kehityksen julkisesti vähintään yhdessä somekanavassa suunnilleen syntymästä (tai peräti synnytyksestä) lähtien. Lapset tuntuvat joillekin olevan omaisuutta ja heidän kuviaan voi levittää joka paikkaan.

14 kommenttia:

  1. Vau, olisihan se hienoa nähdä suihkukuviasi, joten jään odottamaan mielesi muuttumista.
    Juu, ei kiitos.

    Samaa mieltä kanssasi tästä hysteerisen tuntuisesta kuvaamisvimmasta, jossa tärkeintä on postata kuva jonnekin, eikä säilyttää sitä itsellään vain muistona.

    Lasten elämän dokumentoiminen julkisesti on syvältä. Johan jo omien vauvakirjojen näyttäminen -kun vanhemmat siis esittelivät- sukulaisille oli aikanaan piinallista. Miltäköhän tuntuu, kun kuvat ovat kenen tahansa nähtävissä?

    Varmaan minäkin jättäisin menemättä juhliin, joissa ehtona on, että antaa itseään kuvattavan someen. Toisaalta en tunne tuollaisia ihmisiä, jotka haluavat somettaa elämäänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suihkukuvat tulee sitten, jos jaksan mennä suihkuun joskus, hahhah.

      Minusta ei taida olla vauvakirjaa. En ole ainakaan koskaan nähnyt sellaista. Meillä katseltiin kyllä sukulaisten kanssa valokuvia albumeista, mutta minusta se oli kivaa. Aina mummolaan mennessä selasimme valokuva-albumit läpi siskoni kanssa. Samat kuvat siellä tietty aina oli, mutta jotenkin se kuului asiaan. Kuvia ei kaivettu esille kenen tahansa seurassa.

      Minäkään en henkilökohtaisesti tunne ketään somejulkkista, mutta tuttavapiirissäni on kyllä ihmisiä, jotka aika paljon laittavat itsestään kuvia ja asiaa julkisesti someen. Se ei minua häiritse mitenkään, koska onhan se kiva nähdä toverista kuvia. Toisaalta mietin, miten avoimia jotkut ovat – itse en vain kykene. Tulisi liian paljas ja haavoittuva olo.

      Poista
  2. En menisi noihin juhliin. Haluan valita kuvat, joita minusta näkyy.

    Olen katsellut Instasta yhden lapsillaan ansaitsevan pariskunnan videoita. Ensin kuvattiin ja haastateltiin poikaa, joka onkin oikea pikku filosofi, nykyään on pikkusiskokin mukana - ja myynnissä on kaikenlaista oheistuotetta, jopa kirja. Toivottavasti tämä lapsuuden ura ei tuota ongelmia myöhemmin.

    Vierailta ihmisiltä on aina kysyttävä lupa kuvaamisen ja lupa myös siihen, jos aikoo käyttää kuvaa jossakin, elleivät he ole hyvin vähäisenä osana ja tunnistamattomina maisemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lasten kuvien jakaminen somessa kosketa vain tunnettuja ”sometähtiä”, vaan yllättävän monia ”taviksia” - siis sellaisia, jotka eivät pidä somea ansaintamielessä, vaikka some julkinen onkin. Suurin osa somen käyttäjistä on ihan taviksia, jotka päivittävät asioita elämästään ja jos on lapsia elämässä, niin myös heidän kuviansa siellä esiintyy.

      Joku äiti-ihminen eräässä someryhmässä taannoin opasti, että ei lapsia kiinnosta koska kun ovat aikuisia, niin ”kaikkienhan kuvia on ollut netissä, että mitä välii”. Minulla on kyllä useitakin ystäviä, joilla on lapsia eivätkä he levittele lapsistaan kuvia julkisessa somekanavassaan. Mutta mistäpäs minä mitään tietäisin. Luulen, että jatkossa lasten kuvien levittely someen on niin normia, ettei ketään enää kiinnosta. Ehkä se jo sitä onkin.

      Luvan kysyminen kuvien julkaisuun on joillekin itsestäänselvää, mutta yllättävän monille ei. Somen myötä ilmeisesti elää ajatus, että kyllähän kaikki sinne haluavat, jos nyt asiaa edes tajuaa ajatella. Itse jättäydyn pois esim. ryhmäkuvista, jos ne halutaan julkaista jossain.

      Poista
    2. Perheet näyttävät jakautuvan tässä jyrkästi. Omien poikien perheissä on yksi, jossa heidän perheensä kuvia jaetaan myös laajemmin facessa ja instassa, mutta muilla ei ole mitään kutkua jakaa kuvia missään, vain harvakseen oman isomman perheen kesken whatsapp-ryhmässä. Sama koskee muutakin kuulumisten jakamista.
      Itse en jaksaisi millään koko ajan kertoa mitä olen tekemässä, missä ja kenen kanssa, mutta se kai on ollut alunperinkin somen idea.
      Itse koen olevani yksityisempi ihminen, nautin juhlapäivästäni, ateriastani, synttärilahjoistani ilman, että julkaisen niistä kuvia ja vastailen ihaileviin kommentteihin.
      Tuttavissa on myös mies, joka saattaa jakaa face-kavereilleen parisataa kuvaa yksittäisestä tapahtumasta, johon on osallistunut.

      Poista
    3. Minua ei missään määrin haittaa, mitä muut someensa päivittävät. Minua kiinnostaa ystävieni jutut ja kuvat, koska sitä kautta voi etäältäkin olla mukana ns. menossa, kun ystäviä asuu eri puolilla maapalleroa. Itse laittelen kuvia ja juttua fiiliksen mukaan, lähinnä maisemia ja joskus kirjajuttuja ymv. Harvemmin tulee mitään ”ihailevia” kommentteja enkä niitä tarvitse, mutta toisaalta eivät ne minua haittaakaan. Ei ystävällisyyttä liikaa maailmassa ole.

      Somen alkuperäinen idea lienee antaa alusta kaikille ihmisille: ei sen käyttöä ole määritelty olemaan sellainen kuin sinä tuossa ehdotat. Minun eka someni oli Irc-Galleria, tuolloin esiinnyttiin vielä pääasiassa anonyyminä ja kirjoiteltiin mietteitä ymv. Että ihan ihmisestä ja (some)kanavastakin riippuu, miten sitä kukin käyttää. Ja somekanavat ovat lisääntyneet valtavasti vuosien saatossa. Blogitkin ovat eräs somemuoto.

      Turha sinänsä on toisten sisältöä arvostella ja motiiveja pohtia: sen kun seuraa, mikä itseä kiinnostaa – tai on kokonaan seuraamatta tai olematta somessa. Kirjoitukseni kärki koskee nimenomaan toisten ihmisten kuvaamista ja niiden kuvien levittämistä ympäriä somea. On myös eroa sillä, onko tili julkinen vai suljettu (eli henkilö voi valita, kuka näkee sisällön).

      Poista
    4. Noin sen ymmärrän minäkin, jokainen valitkoon mikä hänelle sopii.
      Näen myös, että kaikille some ei ole helppo asia. Tiedän ihmisiä, jotka ovat kirjautuneet eri kanaville pakon sanelemina, koska "kaikki ovat siellä" ja on saanut kuulla olevansa hankala tapaus, jolle pitää viestiä asioista erikseen.
      On myös niitä, jotka kuormittuvat somesta ja ilmoittavat pitävänsä somepaastoja. Somen viemä aika on havaittu ongelmaksi myös työpaikoilla, koululaisten puhelinaddiktiosta puhumattakaan.
      Elisan älykännykkä-mainos "kaikkialla, kaikkien kanssa, kaiken aikaa, nyt ja aina" avasi mahdollisuuden, joka sekä antaa että vaatii.

      Mutta siis kuviin. Kuvien runsaus ei ole aina niin hyvä asia sekään. Joskus vähempi on tehokkaampi. Kaikkea tätä joutuu miettimään somea käyttäessä. En arvostele ketään, vaan koitan löytää oman linjani.

      Hymiöt saattavat korvata kokonaisia lauseita ja lisätä sävyjä, mikä taas köyhdyttää kieltä, kun ei tarvitse miettiä millä sanoilla sen sävyn ilmaisisi.
      Yhtäkkiä alettiin vastata viesteihin sydämillä - jopa suomalaiset jörrikät.

      Joo, ohjauduin kauas kirjoituksesi aiheesta. Inspiroiduin siitä.

      Poista
    5. Minulla on hyvin mutkaton suhde ja linja someen. Käytän niitä alustoja, jotka koen mielekkäiksi ja silloin kun huvittaa. Somen käyttäminen ei ole intresseissäni kovin korkealla, enkä halua käyttää “someiluun” tolkuttomasti aikaa (se olisi pois kaikelta muulta).

      Niin se maailma muuttuu ja uusia trendejä tulee ja menee ja osa jää. Itse en näe hymiöitä “ongelmana” - yksi ilmaisumuoto lisää. Tuskin ovat suurin uhka kielen köyhtymiselle.

      Poista
  3. Töissäkin ovat sen tiimitoiminnan myötä myös keksineet, että valokuvataan. Kivaa, jee! Tosin niitä julkaistaan talon intranetissä, mutta julkaistaan kuitenkin. Ärsyttää! Kuten tiedät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva ”nähdä” sinut täällä!

      Onneksi kuvat lätkitään sentään intraan eikä kaikelle kansalle. Kokisin kyllä senkin kiusallisena eli I feel your pain!

      Poista
  4. Olen itsekin tullut viime vuosina paljon yksityisemmäksi ja poistanutkin Facea lukuun ottamatta kaikki somekanavat. Hiljalleen halu jakaa itsestään mitään internetissä vain hiipui. En juurikaan edes kommentoi enää mitään mihinkään. Ei kiinnosta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun yksityisyyden aste ei ole juuri muuttunut. Tai no, ihan blogien tulemisen alkuaikoina kun bloggasin oikeasti täysin anonyyminä, käsittelin aika henkilökohtaisia asioita. Mutta niitä blogeja ei enää ole ja koko blogiskene oli aika erilainen silloin muinoin. Blogia et vissiin poista kuitenkaan, eräs somekanava sekin on. :D

      Poista
  5. Mää postaan ittestäni kyllä kuvia someen, mutta en todellakaan mitä tahansa kuvia. Mää myös kysyn aina ihmisiltä, että saanko laittaa kuvan someen, esim. mun puoliso ei halua kuvaansa mihinkään. Ainakaan sellaista, missä näkyy naama. Oon kysyny mun kummilapsiltaki kuvien laittoon luvan alle kouluikäisestä ja sitä ennen heidän vanhemmiltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuu ei kyllä häiritse ollenkaan, että ihmiset laittavat kuvia itsestään someen. Ihana nähdä kuvia kamuista. Raja kulkee nimenomaan siinä, ettei julkaista kuvia toisista harkitsemattomasti.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.