Luen tavallisesti kesäisin runsaasti, yleensä kuukausittain enemmän kuin keskimäärin muina kuukausina. Tämä kesä on poikkeus sillä(kin) saralla.
Tosin enpä ole muinakaan kuukausina järin runsaasti saanut luettua, mutta en jaksa stressata lukemiseen liittyvistä asioista. Kerran jo alensin lukutavoitemäärääni Goodreadsissa ja taidan alentaa toisenkin kerran, niin jälkeenjääneisyys ei näytä niin pahalta. Problem solved. Koko vuosi on ollut poikkeuksellinen eikä loppua ole näköpiirissä.
Varmaan arvaatte, että viittaan mm. Koronaan ja sen tuomiin muutoksiin. Se, mikä ennen oli normaalia, ei enää ole ja uusi normaali on tullut jäädäkseen. Tosin uutta normaalia ei edes vielä ole, sillä tämä maa on yhä osittain suljettu ja moni asia yhä hakee käytäntöjä ja muotoutuu.
Viimeisin kokonaan lukemani kirja on iranilaisen Marjane Satrapin graafinen muistelmateos Persepolis. Kyllä, Satrapi on kirjoittanut muistelmansa, jotka kattavat lapsuudesta varhaisaikuisuuteen, sarjakuvamuotoon.
Idea on mainio ja olen aiemminkin lukenut sarjakuvamuotoisia muistelmia ja elämäkertoja, muun muassa George Takein They Called Us Enemy ja The Life of Bob Marley.
Tässä kohden tekee lisäksi mieli mainita iranilaisen Parinoush Sanieen fiktiivinen romaani Kohtalon kirja, jonka luin kuutisen vuotta sitten. Sanieen kirja sijoittuu niinikään Iraniin ja suunnilleen samalle aika-akselille kuin Satrapin muistelmat. Miten 1970-luvun vallankumous vaikutti siviileihin ja millaista elämä oli ennen sitä. Entä sen jälkeen.
Persepoliksessa muutokset tuodaan lukijalle melko konkreettisesti nenän eteen: millaisia vaikutuksia sillä on koulumaailmaan, millaisia työllisyyteen. Lopulta vanhemmat lähettävät Satrapin Itävaltaan opiskelemaan, sillä tilanne Iranissa on levoton ja he haluavat turvata lapsensa opiskelun. Satrapi ottaa lukijan mukaan kasvumatkalleen.
Pelkistetty ja näennäisen yksinkertainen piirrostyyli on yllättävän ilmeikästä ja siitä välittyvät tunteet mainiosti. Persepolis on samaan aikaan sekä viihdyttävä että koskettava ja ennen kaikkea sivistävä.
Marjane Satrapi: Persepolis
Vintage Books 2006
s. 343
Kirjasta on kirjoittanut ainakin Marika, jonka blogissa on enemmän linkkejä. Minun lukemani versio on yhteisnide, jossa on The Story of a Childhood (ranskasta englannistanut Mattias Ripa) ja The Story of a Return (ranskasta englannistanut Blake Ferris). Nämä kirjat on myös suomennettu. Juuri jostain blogista (en enää muista kenen blogi oli kyseessä) taannoin bongasin tämän kirjan ja haalin lukulistalleni - kauan eläkööt blogit!
Parhaillaan luen kirjaa, joka on herättänyt minussa sellaisia aivomyrskyjä, että oikein ilahduttaa. Eräät kirjan teemat ovat tunnemaailmaltaan minulle täysin alieneita ja periaatteessa jopa epäkiinnostavia, mutta ei sitten kuitenkaan. Teemat liittyvät naiseuteen ja äitiyteen, joista kummatkaan eivät henkilökohtaisella tasolla kiinnosta, vaikka yleisesti tietenkin kyllä (jonkin verran). Näistä enemmän sitten, kun olen saanut kirjan kokonaan luettua.
hieno kirja erilaisesta maailmasta, naisten olo erilaista, vaikka jotenkin samaakin.
VastaaPoistaKyllä, vallitsevalla kulttuurilla on suuri vaikutus ihmiseen.
PoistaPidän tästä ja muista tämän tyylisistä sarjakuvakirjoista, jotka jäävät mieleen samalla tavalla kuin kirjoitettu kirja vahvan juonellisen sisältönsä vuoksi.
VastaaPoistaTodellakin, kronologisesti etenevä erilaisiin kohtauksiin/tapahtumiin perustuva tyyli jää kyllä mieleen pitkäksi aikaa. Vaikka tekstiä ei ylenmäärin Persepoliksessa ole, niin silti se onnistui kuvaamaan todella hyvin aikaansa.
PoistaSuomeksi tämä on tosiaan kahtena eri osana, joista olen lukenut vasta ensimmäisen. Tykkäsin siitä kovasti. Tuo Kohtalon kirja kiinnostaa myös.
VastaaPoistaMinullakin on nyt lukeminen sujunut huonosti, ei kylläkään koronan takia, vaan muiden asioiden, joita on henk.koht. elämässä tapahtunut kevään ja kesän aikana. Elokuussa luin runoja ja muutamia 100-200 -sivuisia romaaneja. Luin muutaman 300-sivuisenkin, mutta enimmäkseen sellaisten lukeminen ei nyt suju. No, aikansa kaikella! Nyt kannattaisikin ehkä lukea esim. juuri sarjakuvia.
Ei minullakaan pelkästään Koronan takia ole lukemiset olleet jäähyllä, vaan muun muassa Koronan ja sen lievevaikutusten (yleensä tulen Suomeen kesällä ja lueskelen ahkerasti mökillä) takia. :) Koko alkuvuosi oli hankala muista syistä. Toisaalta Suomen ja Brittien koronatilannetta ja sen vaikutuksia ei ole mielekästä edes vertailla: täällä oli ja on niin paljon huonompi tilanne ja toimenpiteet sekä vaikutukset moninaisempia.
PoistaMutta en stressaile lukemisista. Kannattaa lukea tuo Persepoliksen toinenkin osa, varmaan tosiaan sopisi tilanteeseen, jos ei jaksa paksuja kirjoja lukea. Minulla kirjojen pituus ei vaikuta lukemisiin: nytkin on paksu kirja kesken.
Niin, teillä on tosiaan paljon pahempi tilanne. Samoin Suomen sisällä on iso ero pääkaupunkiseudun ja tämän meidän syrjäseudun välillä. Tässä maakuntamme kolkassa on tietääkseni ollut koko aikana vain yksi todettu tartunta.
PoistaItse olen huono tiiliskivien kanssa muutenkin, ja jos lukeminen vielä väsyttää ihan yleisesti eikä keskittymiskykyä paljon ole, niin silloin ohuet kirjat ovat melkein ainoa mitä pystyy lukemaan, eikä niitäkään koko aikaa. Eilen sain kuitenkin vihdoin lukaistua loppuun Kulta-ajan, jonka ensimmäistä sataa sivua luin varmaan kaksi viikkoa... Loput 200 sivua meni sitten kerralla! Se on niin mielialoista kiinni.
Kävinkin kurkkimassa tuon Kulta-ajan blogistasi.
PoistaMinulle ne pitkät kirjat tarjoaa hyvää jatkuvuutta eli ei tarvi koko ajan olla keksimässä mitä lukee. Erityisesti siis, jos ei edes osaa päättää minkä tyylistä kirjallisuutta haluaa lukea. Kaikesta voikin saada ongelman :D
Minulla taitaa olla tuo sama englanninkielinen kaksoisalbumi, todella silmiä avaava teos, monellakin tapaa. Oli mielenkiintoista nähdä myös, miten hän asetti iranilaisen ja länsimaisen arjen rinnakkain, hyvät ja huonot puolet molemmissa. Rohkea nainen.
VastaaPoistaKyllä, kirjan Itävaltaan sijoittuva aika oli tosi mielenkiintoista. Samoin se, kun palatessaan Marjane tunsi ulkopuolisuutta niiden kanssa, jotka olivat Iranissa pysyneet: niin paljon ehti muuttua lyhyessä ajassa.
PoistaPersepolis oli kyllä ihan mukava tuttavuus, luin itsekin molemmat osat viime kuussa :) Ilmeisesti ne on Suomessa julkaissu kahtena erillisenä kirjana. Itse henkilökohtaisesti pidin Kotiinpaluusta enemmän, vaikka molemmat toki olivat kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä. Täytynee jatkossa pitää Marjane Satrapi mielessä ja lukaista muitakin hänen teoksiaan.
VastaaPoistaJuu, Suomessa vissiin tosiaan kahdessa osassa julkaistu. Minusta oli kiva lukea yhteisnide, siten kirja tuntui yhtenäiseltä. En osaisi sanoa, kummasta osasta pidän enemmän: molemmissa on puolensa. :) Ja lisääkin voisi Satrapilta lukea, kyllä!
PoistaMun blogissa on Persepoliksesta kans. Tykkäsin! Satrapin muutki sarjakuvat olleet hyviä.
VastaaPoistaEn olekaan vielä Satrapilta muita sarjakuvia lukenut. Täytyypä mahdollisesti tutustua niihinkin!
Poista