Olen jonotellut Kate Elizabeth Russellin kirjaa My Dark Vanessa jo jonkin aikaa kirjastosta. Kirjasta on poikkeuksellisen paljon varauksia ja tutkailujeni perusteella noin yleisesti ottaen kirjojen varausmäärät ovat lisääntyneet. Täällä kirjastoon ei edelleenkään pääse kuin hakemaan varatut kirjat.
Runsas varaaminen on synnyttänyt uudenlaisen ilmiön: moni jättää kokonaan hakematta varaukset eikä edes peru niitä. Kirjat jököttävät siten aivan turhaan odottamassa noutaja. Kirjasto on tiedottanut aiheesta ja pyytänyt varaajia noutamaan tai edes perumaan varaamansa kirjat, mutta turhaapa tuo tuntuu olevan.
Alla My Dark Vanessan tilanne. Kirjoja on kirjastoalueellamme vain kuusi, yksi lisäkappale on tilauksessa. Vain kaksi on lainassa (toinen minulla), loput jököttävät toistaiseksi turhanpanttina.
Tämä ilmiö on syntynyt Koronan sivuvaikutuksena, kuten moni muukin, joista en nyt edes ala. Paitsi että jos nyt vähän kuitenkin… mainitsenpa esim. erään kasvitieteellisen puutarhan, jonne jäsenen (itsekin olen jäsen) pitää varata (saapumis)aikahaarukka sinne mennäkseen. Kävi samoin kuin kirjaston kirjojen kanssa: aikoja varattiin into pinkeänä, muttei mentykään paikalle. Turhat varaukset syövät puutarhan kapasiteettia ottaa sisään ns. kertamaksavia vierailijoita, mikä on ikävä vaikutus muutenkin taloudellisissa vaikeuksissa Koronan takia olevalle puutarhalle.
Jokseenkin masentavaa. Siis se, että oli tilanne mikä tahansa niin on aina joukko ihmisiä, jotka ajattelevat vain omaa napaansa.
Sellainen avautuminen tähän alkuun ja sitten voimmekin siirtyä siihen kirjaan.
Kate Elizabeth Russell: My Dark Vanessa
4th Estate 2020
s. 369
kirjasta on tulossa suomennos nimellä Vanessa
Viisitoistavuotias Vanessa ihastuu englanninopettajaansa Jacob Straneen. Nuorilla on tapana ihastua milloin mihinkin, muistan sen omasta nuoruudestani. En halua kutsua näitä teini-ihastuksia rakkaudeksi, koska monesti ne eivät sitä ole. Yleensä nämä huomattavasti vanhempiin henkilöihin ihastumiset myös ovat ohimeneviä, ellei niitä ruokita. Niitä ei pitäisi ruokkia, ei etenkään aikuisen nelikymppisen miehen joka tietää käyttävänsä valtaa – olevansa nuorelle auktoriteetti.
Mutta Jacob Strane haluaa Vanessaa ja liehittelee (englanninkielinen termi on grooming) ovelasti saaden tämän satimeen. Melko yksinäinen Vanessa on otollista maaperää ja hänestä muokkautuukin opettajan seksinukke.
Voisin otaksua, että ilman Jacobin liehittelyä Vanessa olisi melko pian unohtanut ihastuksensa aikansa haaveiltuaan ja jatkanut elämäänsä siten kuin nuorelle on ominaista. Itse asiassa mietin olisiko Vanessa varsinaisesti edes kokenut rakastuneensa Jacobiin, ellei Jacob olisi häntä rohkaissut.
Messing with Vanessa’s brain. Siitä tässä kirjassa on kyse ja Vanessan mielen kuvaamisessa kirjailija onnistuu hyvin. Ja siinä miten kauaskantoiset vaikutukset opettajan aivopesulla ja manipuloinnilla on Vanessan koko tulevaisuuteen.
Kirja kulkee kahdessa tasossa: teini-Vanessa alkaen vuodesta 2000 ja kirjan nykyaika 2017. Jacob säilyy Vanessan elämän keskipisteenä jopa poissa ollessaan. Vanessa on henkisesti riippuvainen Jacobista, janoaa Jacobia vaikka samalla alkaa tuntea syvää inhoa häntä kohtaan. Liehittelyn vaikutukset ovat pitkäkestoisia ja niin ovelasti synnytettyjä, että Vanessa kokee tehneensä valinnat omasta vapaasta tahdostaan.
Jacob on (olevinaan) hyvä ja humaani, Vanessa itse tuhma viettelijätär jota Jacob ei voi vastustaa. Vanessa on itse aloittanut kaiken, Jacob on ikään kuin uhri jonka uraa on suojeltava. Eli ovelasti tämä pedofiiliopettajamme on onnistunut kääntämään asetelman Vanessan päässä ja sitä sotkua Vanessa korjaa vielä aikuisiällä.
Kirja on ihmeen koukuttava ja puuduttava samaan aikaan. Mielenkiinto pysyy helposti yllä, mutta joissakin kohdin Vanessan vinoutuneiden ajatusten lukeminen väsyttää. Mutta sellainen on aivopesty mieli: se kulkee kuplassa kykenemättä puhkaisemaan reikää ja vapauttamaan itseään.
Kirja tuo esiin myös valitettavan yleisen ilmiön, nimittäin asiaan puuttumisen vaikeuden. Miksei kukaan puutu tilanteeseen, vaikka selkeät merkit on ilmassa? Asia mieluummin lakaistaan maton alle kuin otetaan vakavaan käsittelyyn.
Fiilikseni kirjan lukemisen jälkeen: onneksi se loppui, en olisi jaksanut yhtään enempää. Kirja ei mennyt ihon alle eikä edes päälle. Se oli kiinnostava ja taiten kirjoitettu, mutta ei oikein jättänyt minuun mitään jälkitunnelmaa. Ihan ok, mutta voisin elää jos en olisi sitä lukenut. En silti kadu, että luin.
Kirjasta on kirjoittanut ainakin Kirjaluotsi.
Aihe on tärkeä.
VastaaPoistaTurussa hakematta jääneet kirjastokirjat joutuu maksamaan. Kirjat odottavat viikon ja sitten rapsahtaa sakko. Ihan oikein minusta. Kerran minulle räpsähti yli 20 euron sakkomaksu tilille. Ohjelma oli jumittunut ja alkanut lähettää turhia sakkoja. Sekin selvisi, enkä joutunut maksamaan. Kun tietty sakkoraja tulee täyteen, kirjoja ei saa enää lainaan. Sekin on oikein. Jotkut vaan ei opi sääntöjä. Kaverilleni sattui niin, että kun hän lainasi kirjastokorttinsa toiselle kaverille, niin hän itse joutui kiipeliin, kun kaveri ei palauttanut kirjoja. Ja ei saa lainata edelleen kirjoja kirjastosta. Täällä ei kannata lainata kavereille omaa korttia.
Juu, tässä nyt vaihteeksi tätä nykyajan pedofiliaa. :D Mielestäni myös Fumiko Enchin kirjan aihe on tärkeä, vaikka se aika etäällä onkin meidän elämästä.
PoistaSaisivat mielestäni täälläkin periä sakon varauksista, joita ei haeta tai peruta. Voisi kummasti saada ihmiset toimimaan. Toisaalta on masentavaa, että pitää aina olla jokin ukaasi, että ihminen viitsii toimia toisia ajatellen. Itse en kirjastokorttiani lainaisi kenellekään.
Onpa ärsyttvää , ja epäkohteliastakin, varata aikoja eikä sitten perua niitä kun ei pääse tulemaan. tai varata kirjoja kuten tässä tapauksessa.
VastaaPoistaJep, ärsyttävää ja epäkohteliasta. Veikkaan, ettei monesti kyse ole ehtimisestä vaan viitsimisestä. Miksi vaivautua, kun ei siitä ole itselle mitään seuraamuksia. Huoh.
PoistaOdotan kieli pitkällä tämän käännöstä saapuvaksi, että pääsen itsekin lukemaan!
VastaaPoistaTampereella oli tuon koronan tuoma varausilmiö paljolti samanlainen. Kun jonkin aikaa kirjastot olivat auki pelkällä "vain varaukset saa hakea" -menetelmällä, niin varausmääräthän paisuivat aivan käsiin. Lopputulos oli kuitenkin se, että näistä tehdyistä varauksista massiiviset määrät jäivät seisomaan varaushyllyihin noutamattomina. Ja varaushyllyjä jouduttiin roudaamaan vielä reilusti lisää, jotta kaikki varattu materiaali olisi niihin mahtunut. Hiukanhan tuo kismitti, että innokkaasti varailtiin, mutta läheskään yhtä innokkaasti niitä ei sitten haettu.
Ps. Olen ihan uusi blogisi lukija ja hoksasin tästä postauksesta, että asustelet Lontoossa. Hirveä kateus iskee, itseänikin kiinnostaisi hirveästi nimenomaan Britanniassa asustelu! Jo tästä blogitekstistä oli mielenkiintoista saada pienen pieni katsaus siihen, miten kirjastot siellä päin operoivat etenkin näin poikkeusaikoina. Taidankin mennä seuraavaksi tonkimaan tageistasi kaikki Lontoo-aiheiset tekstit. :) Oletko sattunut muuten kirjoittamaan minkäänlaista vertailua siitä, miten kirjastot Englannissa vertautuvat Suomeen? Tai mitään vastaavantyyppistä?
Tästä pitäisikin olla käännös jo melkein tulilla, käsittääkseni tässä kuussa jo tulossa ulos!
PoistaJännä kuulla, että siellä on käynyt varausten kanssa samoin. Ihmisten “logiikka” ei monesti paljon toisistaan eroa – melkein sama missä maassa ollaan. Kannatan sakkoja perumatta ja noutamatta jättämisestä, kun ei ilmeisesti muuten mene jakeluun!
Tervetuloa blogiini, kiva kun jätit kommenin :)) Lontoossa olen tosiaan nyt asustellut reilut kymmenen vuotta. Moni asia on minulle jo niin arkinen, etten aina tajua ettei se muille välttämättä ole. Täällä kirjastot eivät tosiaan ole edelleenkään auenneet kokonaan eikä ole tiedossa, milloin aukeavat.
En muista olenko koskaan tehnyt varsinaista kirjastopostausta, mutta laitan linkin maaliskuiseen postaukseen, jossa kerron kirjastokäyttäytymisestäni Suomessa ja täällä. Kommenteissa on sitten enempi yleistä juttua kirjastosta. Mietin tuolloin, että tekisin jonkin kirjastosarjan, mutta sitten iski Korona ja koko maa meni kiinni.
http://mainoskatko.blogspot.com/2020/03/kaksisuuntaisia-kirjastohommia.html
Minulla on toinenkin blogi (Mielibidee). Siinä blogissa on enempi kuvia sun muuta höpinää.
https://elegiassilence.blogspot.com/
Jep, täällä on normaalisti nuo noutamattoman varauksen maksut käytössä, mutta korona-aikaan edes niitä ei kehdattu ottaa niistä hyllyyn varatuista kirjoista, joten helpostikin samalta ihmiseltä jäi kymmeniä teoksia lojumaan noutamattomiksi.
PoistaKiitos linkeistä! Olen siis itse kirjastoalalla, joten ihan siitäkin näkökulmasta kiinnostavat erot maiden välillä - varsinkin kun pienenä haaveenpoikasena voisi joskus olla lyhyt työjakso jossain kivassa kirjastossa Briteissä.. :)
Kirjastopiirissä, johon kuulun, työskenteli ainakin vielä alkuvuodesta joku suomalainen. Hän oli toisinaan vakkarikirjastossani, mutta törmäsin häneen eräässä toisessakin alueeni kirjastossa. Otaksuisin, että oli harjoittelija ja ilmeisesti he eivät aina työskentele samassa kirjastossa. En muista kauan hän on kirjastossa ollut ja sitten tulikin Korona ja meni kirjastot kiinni ja ovat edelleen kiinni (paitsi varaa ja nouda -palvelu toimii, jos toimii).
PoistaPakko marmattaa, että en täällä oikein luota kirjaston toimintaan. Käytän lähes aina automaatteja sekä lainatessani että palauttaessani kirjoja. Erään kerran palautus ei mennytkään läpi, mutta koska en ottanut kuittia (sen jälkeen kyllä aloin ottaa aina!) en tajunnut sitä ennen kuin kotona, kun vilkaisin kirjastotiliäni. Siellä se kirja edelleen nökötti lainoissani.
Otin yhteyttä kirjastoon, mutta eivät löytäneet kirjaa. Uusivat lainan, ettei ala mennä maksuja mutta intin, että olen palauttanut kirjan, mutta he eivät sitä löytäneet. Menin itse kirjastoon seuraavana päivänä ja siellä se kirja oli hyllyssä! Ei vissiin kukaan edes viitsinyt käydä katsomassa.
Ja nyt Koronan aikana olen varannut kirjoja, joista yhtä en ensin saanut kun se olikin mystisesti kadonnut jonnekin. Maanantaina palauttelin kirjoja palautuslaatikkoon (ainoa tapa nyt palauttaa kirjoja), mutta eivät ole palautuneet vieläkään ja nyt on yhdestä alkanut mennä sakkoja. Siis todella rasittavaa ja meni nyt taas fiilikset edes varailla mitään, kun kaikenlaista sotkua vain syntyy. Tänne tarvittaisiin joku tomera ja pedantti suomalainen hommiin! :D
Sori avautuminen. Mutta tällaisia kokemuksia nyt. Tyypit ovat kyllä mukavia ja tykkään asioida kirjastossa, mutta siis käytännön hommat tuntuu turhan usein olevan hakusessa.
Heheh, ei haittaa yhtään avautuminen, mielenkiintoista on kuulla miten asiat siellä päin ovat! :D Hirveän harmittavaa kyllä, että kirjasto ei ole siellä ehkä niin suuressa arvossa tai yhtä toimintatehokas kuin täällä. Meillä on ollut täällä paljon etenkin teknisistä vioista johtuvia ongelmia, mutta jos asiakas sanoo kirjan palauttaneensa, niin kyllä sitä sitten hyllyistä etsitäänkin, annetaan lisää laina-aikaa ja etsitään tarpeen tullen vaikka toistamiseenkin joku toinen kerta. Nuo tekniset viat on aina tosi harmittavia, koska niihin ei juuri itse voi vaikuttaa, mutta sitten asiakkaan suuntaan ne näyttäytyvät helposti henkilökunnan huolimattomuutena. Mutta näillä mennään :D
PoistaIlmoittaudun vapaaehtoiseksi, tomerasta tai pedantista en tiedä, mutta ainakin innokkaaksi!
On todella huolestuttavaa, jos tapahtuu maailman taantuma, jos koronaepidemia edelleen vähenee. Puiston kaltaisia tilanteita, joista puhut, esiintyy myös kotimaassani. Toivottavasti se kulkee pian. Tämä oppilaan tarinakirja opettajansa kanssa, joka on juuttunut rakkaussuhteeseen, kuulostaa mielenkiintoiselta luettavalta loppuun asti.
VastaaPoistaTerveisiä Indonesiasta.
Kiitos kommentistasi!
PoistaHyvin samantapaisen tilanteen kuvaus on Elina Kilkun kirjassa Ihana tyttö. On hyvä, että tuodaan julki fiktion kautta, mitkä psykologiset seikat mahdollistavat sen, että tällaista hyväksikäyttöä pääsee tapahtumaan.
VastaaPoistaUlkopuolisten on vaikea puuttua, kun tyttö pitää kiinni siitä, että hänellä on ihana rakkaussuhde, jota muut eivät tajua, vaikka jonain hetkinä näkeekin totuuden. On vaikea päästää irti kuplasta, jonka vuoksi on hylännyt paljon muuta, esim. ikätovereitten seuran.
En ole Elina Kilkun kirjasta kuullut. Tässä Vanessassa on juuri tuota samaa eli ulkopuoliset kyllä yrittävät puuttua, mutta se on hankalaa kun Vanessa itse ei näe hyväksikäyttöä ja suojelee opettajaa (tosin opettaja ohjailee ovelasti Vanessan toimia). Tosi tarkkaa ja perusteellista kuvausta. Luulen, että minulle tämä aihe riitti nyt toistaiseksi.
Poista