Sivut

perjantai 31. heinäkuuta 2026

KLASSIKKOHAASTE 23: Avain

Heinäkuun viimeinen päivä on perinteisesti pyhitetty klassikkohaasteelle. Klassikkohaaste haastaa lukemaan klassikon kaksi kertaa vuodessa: toinen haastepäivä on tammikuun viimeinen. 

Tällä kierroksella haastetta luotsaa Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogin Gregorius. Kiitos haasteen vetämisestä! Tästä haasteen koontipostaukseen, jossa on linkit osallistujien klassikkopostauksiin.

Pidemmittä puheitta paljastan oman klassikkoni, joka on Junichiro Tanizakin ”eroottissävyinen” romaani Avain. Kirjan nimi viittaa pöytälaatikon avaimeen, jolla pääsee käsiksi nimettömäksi jäävän aviomiehen päiväkirjaan.

Symbolisella tasolla nimi voisi viitata salaisuuksiin, joiden paljastaminen johtaa tyydytykseen. Sillä eräänlaista – mahdollisesti vihjailevaa ja ohjailevaa – vuoropuhelua nuo päiväkirjamerkinnät eittämättä ovat.

Kyseessä on siis päiväkirjaromaani, jossa tutustutaan sekä aviomiehen että vaimonsa Ikukon merkintöihin. Nimittäin myös Ikuko alkaa kirjoittaa päiväkirjaa taka-ajatuksenaan usuttaa miehensä sitä salaa lukemaan. Mies epäilee (ja toivoo) Ikukon lukevan omaa päiväkirjaansa, mitä Ikuko ei tietenkään myönnä. Mieskään ei tosin myönnä lukevansa Ikukon päiväkirjaa. Molempien päiväkirjamerkinnät pyörivät melko lailla seksiin liittyvien asioiden ympärillä.

Aviopuolisot ovat turhautuneita toisiinsa: Ikuko miehensä kyvyttömyyteen tyydyttää hänet ja mies Ikukon siveellisyyteen. Miehellä on kaikenlaisia (seksi)fantasioita, joita hän haluaisi toteuttaa Ikukon kanssa, mutta vaimo on sängyssä lähinnä lahna. Ikukon lahnamaisuus johtunee siveellisestä kasvatuksesta – ei ole sopivaa naisen hurjastella ja näyttää himokkuuttaan sängyssä.

Aviomiestä kiihottaa mustasukkaisuuden tunne ja lusikkansa soppaan sekoittaa – joko vahingossa tai ohjatusti – muuan komea nuorukainen nimeltään Kimura. Kimura ramppaa kylässä alvariinsa, mutta oletettavasti (ainakin joskus alkuaikoina, ennen päiväkirjamerkintöjä) pariskunnan tyttären Toshikon takia. Toshiko ei kuitenkaan vaikuta olevan erityisen kiinnostunut Kimurasta ja koko kuvio vaikuttaa melko omituiselta. Myöhemmin suorastaan perverssiltä.

Mietin, mikä on tarinan pointti mikäli sillä sellaista on. Ehkä on haluttu huomioida tai ottaa kantaa sellaiseen kasvatukseen, jossa naisista on muokattu niin estoisia ja siveitä, että seksistä nauttiminen on suunnilleen mahdotonta, ellei ole puoliksi tajuton. Se (puolitajuttomuus) tuntuu ainakin mahdollistavan Ikukolle suuren nautinnon saamisen ja toisaalta miehelle mahdollisuuden toteuttaa fantasioitaan. Estoista mahdollisesti vapautuminen tosin muuttaa Ikukoa dramaattisella tavalla.

Kaipa tällainen aihe on aikanaan ollut sensaatiomainen ja rohkea, myös siksi kun tässä estynyt vaimo aviomiehen mukaan haluaa ”jatkuvasti” seksiä. Aviomiehelle riittäisi vähäisempikin määrä, kun ei saa edes toteuttaa fantasioitaan. Seksitarpeet pitäisi hoidella pimeässä peiton alla, mikä ei kiihota miestä, joka haluaisi katsella vaimonsa vartaloa.

Avain on hämmentävä romaani, joka viimeisillä sivuilla vastaa kaikkiin heränneisiin kysymyksiin, joten lopussa ainakin kiitos – jos ei mikään muu – seisoo.

Junichiro Tanizaki: Avain
alkuper. Kagi, 1956
Tammi, 1961
englanninkielisestä laitoksesta suomentanut Tuomas Anhava
s. 140

Kooste vielä aiemmin haasteeseen lukemistani klassikoista. Nähtävästi kuusi haastetta on jäänyt välistä. 

1. Joseph Konrad: Pimeyden sydän
2. Veikko Huovinen: Havukka-Ahon ajattelija
3. Maria Jotuni: Huojuva talo
4. George Orwell: Animal Farm
5. Minna Canth: Kauppa-Lopo
6. Yasunari Kawabata: Snow Country
7. (jäi välistä)
8. Jean-Paul Sartre: Nausea
9. Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
10. Shirley Jackson: We Have Always Lived in the Castle
11. Fumiko Enchi: The Waiting Years
12. Sam Selvon: The Lonely Londoners
13. Osamu Dazai: No Longer Human
14. Kobo Abe: The Woman in the Dunes
15. (jäi välistä)
16. Philip K. Dick: Do Androids Dream of Electric Sheep?
17. (jäi välistä)
18. (jäi välistä)
19. (jäi välistä)
20. Buchi Emecheta: The Joys of Motherhood
21. (jäi välistä)
22. Seicho Matsumoto: Tokyo Express
23. Junichiro Tanizaki: Avain

12 kommenttia:

  1. Luin yhteen klassikkohaasteeseen Tanizakin Makiokan sisarukset. Avain vaikuttaa kovin erilaiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla Makiokan sisarukset omassa hyllyssäni enkuksi odottamassa vuoroaan. Olen aiemmin lukenut häneltä romaanin A Cat, a Man, and Two Women - sekin hyvin erilaine kuin tämä. Tiesin kyllä, että Avain sisältää eroottisia tai seksuaalisia teemoja, mutta ihan tällaista vatulointia en odottanut.

      Poista
  2. Tämä on kyllä hämmentävä teos, tuntuu nimenomaan perverssiltä. Ja Tanizakin muissakin kirjoissa on kyllä usein vaihteleva määrä dekadenttiutta ja kieroutuneisuuttakin: tuo Makiokan sisarukset on varmaan "normaalein" kirjansa (tai sellainen että siitä pitävät myös sellaiset lukijat jotka inhoavat näitä muita...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei tätä kyllä kauempaa olisi jaksanut lukea eli pituudesta (tai lyhyydestä) plussaa. Tutustuinkin lukemisen ohessa pintapuolisesti Tanizakin tuotantoon ja tulin siihen tulokseen, että skippaan muut paitsi tuon Makiokan sisarukset, joka minulla on omassakin hyllyssä. Joskus aiemmin lukemastani "kissakirjasta" (A Cat, a Man, and Two Women) pidin.

      Poista
  3. Olen tämän lukenut jokunen vuosi sitten, ja vaikka muistelen tästä pitäneeni, kovin vahvoja muistijälkiä kirjasta ei jäänyt (esimerkiksi päiväkirjamuoto oli minulle "yllätys" :D kun luin juttuasi). Minulla taitaa olla tästä pokkariversio omassa hyllyssä, hieman alkoi uusintaluku kiinnostelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä muistisi virkistyy, jos vähän selaat? Luulen, että minulle tämä kirja jää mieleeni ihan sen perverssiyden takia. Kun koko tämä asetelma kirjassa on aika omituinen, ettei se varmaan heti unohdu :D

      Poista
  4. Kiitos kirjavinkistä. Kirjailijasta en ollut kuullut aiemmin mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanizakilta on julkaistu useita teoksia. En suosittele aloittamaan tutustumista tästä. :D

      Poista
  5. Tämä on nimenä tuttu, kirjaa on kirjasomessa kyllä luettu. Mutta aah, 1950-luku, aika ennen seksuaalista vapautumista mutta pinnan alla on kuohunut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta on kirjasomen (seuraan vain blogeja) pöhinät tästä kirjasta menneet ohi, mutten epäile ollenkaan etteikö tätä olisi luettu. Oli tarkoitus kyllä googlettaa, josko tästä löytyisi blogipostauksia, mutta tuli kiire.

      Poista
  6. Kuulostaa vähän hämmentävältä romaanilta, mutta sinällään monessa maassa ei tuo asetelma varmaan edes ole vieras tänä päivänäkään. Ns. perinteisiä kulttuureita on monessa maassa ja naisen rooli rajatumpi kuin ehkä meillä lännessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Japanissa moni avioliitto on tänä päivänä(kin) seksitön. Seksi katoaa yleensä lapsensaannin myötä.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.