Sivut

lauantai 2. joulukuuta 2023

2. luukku: Huithapelista pyhimykseksi

Tervetuloa joulukalenterin toiseen luukkuun, jonka aihe on A good habit eli hyvä tottumus/tapa.

Tämä onkin vaikea. Huonoja tapoja olisi jonoksi asti, mutta että hyviä. Käväisi mielessä, että skippaan tämän luukun kokonaan (aika lupaava alku joulukalenterille), mutta sitten muistin pyykkejä ripustellessani tuppukylämme kirjastovirkailijan ihanan huomion liittyen kirjastonkäyttööni.


Tiistaina (jälleen kerran) noutaessani varaamiani kirjoja kirjastosta tuttu virkailija heti minut nähdessään lähti hakemaan varauksiani. Näin käy aina, koska olemme tässä reilun vuoden aikana tulleet aika tutuiksi. Yleensä vaihdamme muutaman sanasen säästä ja kirjoista, mutta tällä kertaa hän mainitsi, että olen hyvin sisäistänyt kirjaston käyttötavat.

Olin aluksi ymmälläni, koska hän valitteli että tämä meidän (eli paikallinen) kirjasto on pieni eikä ole mahdollista kaikkia kirjoja sinne saada hyllyyn. Siksi on olemassa varausjärjestelmä eli asiakas voi kaikista Cumbrian alueen kirjastoista tilata kirjoja maksutta haluamaansa (Cumbrian alueella olevaan) kirjastoon. Olen kuulemma hienosti ymmärtänyt kirjastolaitoksen periaatteen, kun varailen kirjoja, joita ei “kotikirjastostani” saa.

Olin tietysti iloinen ja sanoin, että mahtavaa että hän ajattelee niin, koska itse olen tässä mietiskellyt että olen rasittava ihminen, kun jatkuvasti tilailen kirjoja eri kirjastoista (koska havittelemiani kirjoja ei tosiaan tässä meidän kirjastossa usein ole). Ei tarvitse kuulemma olla siitä huolissaan eli hyvä vaan, että varailen.

Kirjoja saa tosin odotella aikansa, koska täällä (muun muassa pitkien/haastavien välimatkojen takia) kirjan saapuminen sinne omaan kirjastoon voi kestää useita viikkoja (kirjat lähtevät matkaan kerran viikossa tiettynä päivänä ja kulkevat kirjastojen välillä tiettyä ympyrää, joka on minulle toistaiseksi epäselvä). Vaan eipä minulla niin kiire ole, etten voisi odottaa.

Että eikös tämä ole aika hyvä tapa, kun kirjastovirkailijakin sitä ylistää?

Tässä yhteydessä en voi olla mainitsematta 24.10. julkaistua Ylen juttua, jossa valitellaan runsaasta kirjojen varailusta Suomessa. Seurasin jonkin verran aiheesta kirjoittelua ja monenlaista näkökulmaa tuli esille sen tiimoilta.


Bonuksena hassu huomio: Suomessa asuessani lopetin jossain vaiheessa kirjaston käyttämisen, koska en ikinä saanut palautettua kirjoja ajoissa. Niistä sitten kertyi sellaisia summia, että harmitti (ja otti se myös erityisesti luonnon päälle). Päätin etten käytä kirjastoa, koska en osaa palauttaa kirjoja ajoissa. 

Hankin kirjastokortin seuraavan kerran, kun olin jo muuttanut pois Suomesta. Sitäkin harkitsin vuosia ennen kuin vihdoin 2013 sen tein. Siitä lähtien minulla on aina ollut kirjastokortti ja minusta on tullut vastuullinen lainaaja. Olen palauttanut kirjan myöhässä vain kerran ja sekin oli tietoinen valinta (ehtiäkseni blogata kirjasta, heh). Sain sakkoa 20 penceä yhden päivän myöhässä palauttamisesta ja maksoin sen heti pois.

Eikös sekin muuten ola hyvä tapa: palauttaa lainaamansa asiat ajallaan?
Menenpä tästä kiillottamaan sädekehääni.


Kuvitus yhteistyössä tekoälyn kanssa.

10 kommenttia:

  1. Saatkohan vielä jonkun vuoden kirjastonkäyttäjä palkinnon? :D <3

    VastaaPoista
  2. Sinä olet oikea mallioppilas siellä kirjastossa, rispekt!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olen, kyllä pitäisi jokin palkinto tästä hyvästä saada!!1

      Poista
  3. kivat kirjastot, itse haen varaukseni kirjaston hyllystä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei haeta varauksia itse, vaan kirjastovirkailija antaa ne. Varaushyllyssä ei yleensä kovin montaa kirja ole.

      Poista
  4. (saan uudistaa kirjan kolme kertaa, jos ei toinen varannut. Kotona tietokoneen ääressä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä voi myös uusia varaukset netin kautta. Meillä voi uusia kuusi kertaa, jos ei kirjoista ole varauksia. Laina-aika on kolme viikkoa.

      Poista
  5. Meillä Kouvola-Kotka-Hamina -alueella on 18 kirjastoa ja 4 kirjastoautoa yhteistoiminnassa. Minä varaan koko ajan kirjoja lähikirjastooni, myös silloin kun näen nettisivulta, että kirja on oman kirjaston hyllyssä, koska joskus on sattunut niin, että kun menen seuraavana päivänä hakemaan kirjaa, niin joku onkin ehtinyt ennen minua.
    Tämä varaussysteemi on hieno juttu. Meillä oli ensin pieni varausmaksu, mutta kun se poistui, niin minähän riehaannuin täysin. Jos varaukset pitäisi hakea virkailijan kautta, niin olisi pakko hillitä itseäni. Nytkin kun haen kirjat varaushyllystä, niin nolostelen hieman saaliini määrää. Kotona suoritan karsinnan, ja ei kun palauttamaan - hyvä puoli ahmattihommassani on se, että kirjailijat saavat lainauskorvauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en kehtaa varata kirjaa, jos se jostain kumman syystä sattuu olemaan tuossa lähikirjastossani: silloin haen sen itse samalla kun haen varauksia. Jos joku on kirjan sillä välin lainannut, niin sitten ei voi mitään.

      Lähikirjastoni on aika hiljainen, joten luulen että jokainen käyttäjä on kullanarvoinen ettei kirjastoa vaan suljeta.

      Itsekin muuten preferoisin sellaista, että voisi itse hakea varaushyllystä varaamansa kirjat. Tuppukylän huono puoli on se, että jos en ole juttutuulella, en voi mennä kirjastoon (koska en halua olla epäkohtelias tuppisuu). :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.