Sivut

sunnuntai 3. joulukuuta 2023

3. luukku: Harvinaista herkkua

Onnistuinpa löytämään hankalan pohjan tälle joulukalenterille. Tällä kertaa aiheena on Treat eli “an event or item that is out of the ordinary and gives great pleasure”.

 

Menen sieltä, missä aita on matalin (itse asiassa mitään muuta ei tullut edes mieleeni) eli hehkutan salmiakkia. Se on tätä nykyä harvinaista herkkua, koska sitä ei täältä saa kuin tilaamalla jostain jotain, mutta en ole tilaajaihminen. Tiedän monien ulkosuomalaisten vannovan suomikaupan nimeen, mutta itse en ole sieltä koskaan mitään tilannut enkä varmaan tilaakaan.

Täydennän salmarivarastot Suomessa käydessäni, ja jos ne eivät riitä, niin sitten ne loppuvat ja olen ilman. En kovin usein salmiakkia syö enkä muutenkaan paljon kerralla, joten yleensä riittävät hyvin vuoden tarpeiksi ja joskus ylikin.

Yle julkaisi kesäkuussa 2019 isohkon jutun salmiakista. Samastun monilta kohdin – erityisesti siinä, että salmiakki ei tunnu niin “syntiseltä” herkulta, koska sitä ei voi syödä paljon kerralla. Lisäksi sen maku jää suuhun elämään pitkäksi aikaa.

Jutun lopussa on tärkeä testi: mikä salmiakki sinä olet?

Sain vastaukseksi salmiakkipääkallon, mikä on sinänsä huvittavaa, sillä en pidä kyseisestä makeisesta. Sehän on pehmeä ja kirpeä. Preferoin kovia salmiakkeja enkä pidä sokeripäällysteisistä salmiakeista. Haluan kovaa ja sileää.

 
 
Mikä salmiakki sinä olet ja oletko samaa mieltä testin kanssa? Toki testi tietää paremmin kuin sinä tai minä, vaikka tulos olisi ulkoavaruudesta.

22 kommenttia:

  1. Minä en varsinaista salmiakkivarastoa ole kerännyt, Suomessa käydessä olen jotain napannut mukaani ja sitten sitä syödään jonkin aikaa ja sitten se on loppu: en myöskään erikseen tilaile.
    Hollantilaisia en ole testaillut, ei niitä edes täällä flaamien keskuudessa juuri näe...

    Olen salmiakkiaakkonen: käy, koska minä suosin enemmän pehmeitä kuin kovia salmiakkeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taas salmiakki on ainoa, jota Suomesta roudaan itselleni tuliaisiksi. Salmiakki kun on ainoa karkki, josta pidän. Täkäläiset karkit eivät kiinnosta yhtään, ja jos iskee salmarihimo, niin sitä on mielellään saatava. :D

      Lontoossa ostin joskus hollantilaista salmiakkia Hema-nimisestä ketjukaupasta. Oli ihan hyvää. Sittemmin (2021) Hema lopetti kaikki kuusi myymäläänsä Briteissä. Myös tanskalaisessa Flying Tigerissa myydään valikoidusti salmiakkia, mutta niitä myymälöitä ei täällä böndellä ole.

      Poista
  2. Minä taas aina vähän väheksyn salmiakkia, koska pidän niin paljon suklaasta ja toisaalta lakuistakin. Sitten tulevat jotkin salmiakkilajikkeet ja yleensä pahnanpohjimmaisina hedelmänamut. :D Totta kyllä, että ainakaan sellaista maultaan tiukkaa salmiakkia ei voi syödä valtavasti kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hedelmäkarkit ovat kyllä melkoinen turn off ja siksi en täkäläisistä karkeista varmaan piittaakaan, koska ovat poikkeuksetta hedelmää tai jotain toffeeta. Täkäläinen suklaakaan ei varsinaisesti inspaa, ellei ole jotkin laadukkaat konvehdit kyseessä. Lakua saa täältäkin, mutta itse en taas oikein lakusta piittaa. Olen niin salmiakki-ihminen :D Minä en muuten voi niitä mietojakaan salmiakkeja kovin paljon vetää kerralla: niistä tulee melko helpolla överiolo. En siis supervoimakkaista/tulisista salmiakeista edes pidä.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Lakua saisi täältäkin, mutta itse en siitä välitä.

      Poista
  4. Olen salmiakkikala!

    Parasta on salmiakin ja suklaan yhdistelmä, sillä olen niin suuri suklaan ystävä, että sitä on työnnettävä kaikkeen, esimerkiksi juuri salmiakkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne salmiakkisuklaakuulat on kyllä hyviä! En muista niiden varsinaista nimeä, mutta olen maistellut. Niiden kanssa tulee helposti överi ja vettä kuluu pari litraa. Siksi ei salmiakkia muuten varmaan jaksa edes syödä kovin paljon, kun pitää juoda tyyliin puoli litraa vettä per namu :D

      Poista
  5. Olen epäsuomalainen ulkosuomalainen. En kaipaa salmiakkia. Täällä Saksassa saa salmiakkia apteekeista yskänpastilleina, jopa perinteisen vinoneliön muodossa, jos joku suomalainen salmiakkia kaipaa. Suomikaupan lähetyskulut ovat hyvin kalliita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiväthän kaikki suomalaisetkaan tykkää salmiakista ja ovat kyllä ihan suomalaisia. Makuasiat ovat makuasioita. :)

      Poista
  6. Salmiakki ei kuulu minunkaan suosikkeihin. Lakritsa sen sijaan kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en taas niin lakusta piittaa. Mutta kullakin makunsa ja hyvä niin. Suomessa on kyllä todella runsaat karkkihyllyt kun vertaa vaikkapa täkäläisiin.

      Poista
  7. Salmiakkipääkallot on meikän lemppareimpia salmiakkeja! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun makuuni liian kirpeitä plus sokeripäällyste on turn off :D

      Poista
  8. Hahaa, täällä entinen salmiakin hamstraaja kunnes kohonnut verenpaine pisti stopin tälle synnilliselle nautinnolleni. Uusin juttu on viime kesänä todettu korkea kolesteroli ja elänkin nykyään ihan luostarielämää... Tunsin valehtelematta salmiakin maun suussani kun näin tuon kuvasi 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, eikö edes muutamaa kovista voi imeskellä silloin tällöin? En itsekään salmiakkia (tai muuta makeaa) kahmi kaksin käsin, vaan kyseessä on nimenomaan “treat”. Mutta toki kannattaa kuunnella lääkäriä ja myös omaa oloa.

      Minulla on perusterveellinen ruokavalio ja siihen mahtuu salmarit silloin tällöin imeskeltynä. Onneksi :D

      Poista
  9. Onneksi en pidä salmiakista, enkä lakustakaan, sama juttu nimittäin mitä Marilla, verenpainetta tarkkailtava. Joskus harvoin syön sukulakupötkön, koska se on pehmeä ja suklaanmakuinen. Tein kuitenkin tämän testin (ei auennut postauksestasi, en tiedä miksi, mutta löysin googlesta) ja testi kertoi, että olen salmiakkiaakkonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on korkea verenpaine, niin on tietysti hyvä jos ei himoitse herkkuja jotka sitä voivat nostattaa. Salmiakki ja lakritsi tosiaan voivat kohottaa verenpainetta suolan, kovien rasvojen ja muun epäterveellisen ruuan ohella. Korkeaan verenpaineeseen vaikuttaa myös perinnölliset tekijät. Itse en käytä suolaa enkä syö mitään mättöruokia enkä ole ylipainoinen (nämä on usein mainittu riskitekijöiksi) ja liikun kohtuullisen (vai kohtuuttoman, heh) paljon. Kaikki hyvin siis toistaiseksi eli voin silloin tällöin huoletta hemmotella itseäni salmarilla. Ja itse asiassa joskus vedän ne överitkin.

      Poista
    2. Minä olen nautiskellut suklaalla, tuntenut siihen ihan himoa ja ostanut jouluksi monta konvehtirasiaa. Yllättyneenä huomaan, että nyt en tunne mitään vetoa konvehtirasioita kohti. Vanheneminen muuttaa makumieltymyksiä. Huomenna on taas vuositarkastus. Olen mittaillut verenpainelukemiani ja kävin jo kurkkaamassa netistä labra- ja kuvantamistulokset, ja kaikki näyttäisi olevan suhtkoht hyvin, joten voin kyllä herkutellakin, ehkä hyvillä voileivillä, niihin en koskaan kyllästy.

      Poista
    3. Kyllähän makumieltymykset muuttuvat läpi elämän, kai. Jostain myös luin, että monelta vähenee ruokahalu, kun tarpeeksi ikää tulee.

      Itse olen melko ruokarajoittunut, koska on näitä syömisongelmia ja pakkomielteitä. Toisaalta en muutenkaan ole kulinaristi enkä tykkää kokeilla uusia juttuja.

      Poista
  10. Salmiakkikala täällä lueskelee kivaa joulukalenteriasi, moi! Piti käydä tekemässä tuo testi, vaikken ole edes mikään suuri salmiakkifani (lakut on enemmän mun juttu). Kyllä testi tietää, salmiakkikalat on hyviä 😆 vaikka harvoin tulee syötyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salmiakkikalat on kyllä tosiaan hyviä minustakin. Tosin erittäin harvoin niitä syön (ehkä kerran viidssä vuodessa), kun kovikset ovat enemmän mieleeni. :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.