On aivan mahdoton tehtävä asettaa lukemiaan kirjoja paremmuusjärjestykseen, koska kukin hyvä kirja on omalla tavallaan hyvä. Sama huonojen kanssa. Hyvässäkin kirjassa voi olla jotain huonoa ja huonossa hyvää. Sekä hyvällä että huonolla tarkoitan tässä tietysti omaa subjektiivista näkemystäni.
Listaan tähän kirjat, jotka tekivät minuun vaikutuksen tavalla tai toisella. Vaikuttuvuus ei välttämättä tarkoita sitä, että rankkaisin kirjat parhaiksi viime vuonna lukemikseni kirjoiksi.
Eräs vaikuttavuuden kriteeri on se, että kirja on mieleenpainuva. Mieleenpainuvakaan kirja ei välttämättä ole (mielestäni) hyvä, mutta tähän listalleni olen huolinut vain ns. hyvällä tavalla vaikuttavat teokset.
Kirjat ovat satunnaisjärjestyksessä.
1. Mieko Kawakami: Heaven
Mieko Kawakamin romaani Heaven käsittelee koulukiusaamista – jopa sellaisella intensiteetillä, että tekisi mieli luokitella kirja kauhuksi. Todella vaikuttava teos, johon ajatus palaa vieläkin.
2. Tenzing Norgay, James Ramsey Ullman: Man of Everest – The Story of Tenzing Norgay, Sir Edmund Hillary’s Sherpa
Man of Everest kertoo Tenzing Norgayn elämäntarinan aina siihen asti, kun hän nousee Everestille Hillaryn kanssa ja jonkin verran sen jälkeisestä ajasta. Kirjan on kirjoittanut James Ramsay Ullman, koska Tenzing itse oli luku- ja kirjoitustaidoton.
Erittäin kiinnostavaa paikan- ja ajankuvausta.
3. Emmi Itäranta: Memory of Water (Teemestarin kirja)
Jokseenkin maltillisen hypnoottinen dystopia, joka tuli iholle.
4. Mizuki Tsujimura: Lonely Castle in the Mirror
Maaginen ja koskettava romaani.
5. Jennifer Nansubuga Makumbi: The First Woman
Joskus harvoin käy niin, ettei haluaisi kirjan ikinä loppuvan. On niin sulautunut sen maailmaan ja henkilöihin, että soisi tarinan jatkuvan ikuisesti. Jennifer Nansubuga Makumbin komea romaani The First Woman muodostui minulle tällaiseksi – kauhulla katsoin sivujen hupenemista ja piti oikein hidastaa lukutahtia saadakseen nauttia kirjasta kauemmin.
6. Xiran Jay Zhao: Iron Widow
Pidin kirjan maailmasta, jos nyt niin voi sanoa. Minulle se erottui raikkaana ja erilaisena ja jäi siksi mieleeni.
7. Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani
Omaperäinen, raikas ja rempseä!
8. Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille
Voisi tehdä hyvää monen lukea tämä – siis vaikkei olisi läski. Tai ehkä juuri siksi. Minulla on kirjasta postaus kesken, mutta harkitsen edelleen sen julkaisua.
Voisin mainita useammankin kirjan viime vuodelta, mutta nämä kahdeksan saa riittää.
Kirjainstakuuluminen
Perustin kirjainstan @kirjakivaa lokakuussa 2021. Kävi niin, että alkuinnostuksen jälkeen en ole sitä jaksanut juuri päivittää. Tilin pitäminen tuntuu pakkopullalta, joten voipi olla etten sitä päivitä enää ikinä. En kuitenkaan vielä sitä poista, jos nyt jostain syystä innostun.
Minulle kirjainstan pitämisessä rasitteeksi muodostui sen hektisyys. Tuo tunne tietysti on osin omassa päässäni, koska jokainen voi vaikuttaa itse siihen, miten paljon aikaa siellä roikkumiseen käyttää. Aloin kokea, että jo pelkkä kirjainstan selaaminen vei liikaa aikaa enkä halua käyttää aikaani sellaiseen.
Henkilökohtaista instaani en sen sijaan pidä rasitteena enkä aikasyöppönä: varmasti siksi, että se on yksityinen ja hyvin rajattu eli tunnen jollain tasolla lähes kaikki siellä omassa ihanassa kuplassani olevat ihmiset ja nautin katsella ja lukea heidän juttujaan. Olen ilmeisesti niin intiimi ihminen, etten kaipaa liian isoja massoja ympärilleni edes somessa. Tämän tajuamiseen meni vuosi, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
Tulipa kevyt olo, kun sai kirjainstan pois sydämeltä: voi taas keskittyä tähän blogiin, josta on tullut minulle tärkeä ja rakas harrastus. Olen pitänyt tätä blogia jo 17 vuotta ja intoa edelleen on!
Mieluummin myös keskityn lukemaan toisten blogeja kaikessa rauhassa, blogien maltillisempi tempo ja formaatti sopivat minulle paremmin. Kauan eläkööt blogit ja bloggaajat, kiitos teille kun olette!
Kiinnostavia nostoja! Minua kyllä kiinnostaisi ajatuksesi Omaheimon kirjasta, vaikken itse ole edes vielä lukenut sitä. :D
VastaaPoistaMinä myös jätin Instan, itse ihan poistin tilin roikkumasta. Suomalainenkin kirjasome on jo niin iso että se väistämättä on myös tosi hektinen ympäristö. Itsekään en koe henkilökohtaista tiliä hektisenä, koska itsekin olen uuden tilin luotuani ollut paljon tarkempi seurattavien suhteen.
Pallottelen vielä tuon Omaheimon kirjan kanssa. Koen kyllä tärkeäksi tuoda kirjan blogiini, koska aihe koskee mielestäni ihan kaikkia.
PoistaMinäkin varmaan päädyn jossain vaiheessa poistamaan kirjainstatilini, mutta vielä en ole siihen valmis. Toistaiseksi se siellä roikkuu, mutta en ole käynyt siellä nyt kuukauteen.
Hyvä, että meitä blogikirjoittajia vielä löytyy! Tykkään myös tästä muodosta enemmän kuin instasta. Harvoin jaksan siellä lukea mitään pidempiä tekstejä, kuvia on tosin mukava selailla ja saan sieltä uusia ideoita. Koska tykkään valokuvata niin käyn yleensä heittämässä kuvan instaan ja sitten tulen tänne blogin puolelle avautumaan 😀
VastaaPoistaKiva, että olet täällä, olen saanut blogistasi paljon jänniä kirjavinkkejä!!
Jep, Insta toimii kuitenkin parhaiten puhelimella käytettynä enkä itse jaksa roikkua puhelimessa saati että vielä kirjoittaisin jotain. Inhoan puhelimella kirjoittamista ja pöytäkoneelta Insta näyttää hölmöltä enkä kyllä jaksa siitäkään sitä seurata :D Minäkin olen erittäin visuaalinen ihminen, mutta henkilökohtainen Insta riittää siihen.
PoistaSamaa voin sanoa sinun blogistasi! Viimosin sinun innoittamana lukemani kirja taisi olla Lea Ypin muistelmateos – oli todellakin lukemisen arvoinen!
Mää kyllä haluan lukea sun kirjoituksen Omaheimon kirjasta! Saako edes yksityisesti sen, kiitos!?
VastaaPoistaMäähän oon somesta edelleen pois. Tuo mainitsemasi hektisyys on just yks isoimpia syitä, miksi aloitin tauon ja miksi se jatkuu edelleen vaan. Toinen on paineet, paineet seurata ja kommentoida ja paineet olla somessa jatkuvasti seuraamassa tilannetta. Ei se vaan sovi mulle.
Saat, jos en julkaise sitä. Mutta hieron vielä sitä, koska haluaisin kyllä siitä saada jotain blogiini kerrottua.
PoistaItse tunnistan nuo paineet kohdallani vain kirjainstassa. Miellän, että vastavuoroisuus on tärkeää eikä vain niiden omien kuvien ja juttujen lätkiminen esille. Minulla ei jaksaminen riitä siihen vastavuoroisuuteen enkä kyllä haluakaan käyttää aikaa sellaiseen niin paljon kuin se vaatisi. Toki voisin vain lätkiä omia kirjajuttuja ja ignorata kaikki muut, mutta ei minusta ole sellaiseenkaan enkä koe, että se on Instan tarkoitus (ainakaan se ei ole sitä minulle: en ole niin huomionkipeä).
Mutta piti nähtävästi itse kokeilla ja todeta, että se muoto ei sovi minulle, vaikka kirjainsta noin muuten on tosi lämminhenkinen ja mukava yhteisö. Mut olen vaan itse niin blogi-ihminen ja hidastempoinen märehtijä :D
En ole lukenut mitään noista kirjoista, mutta jotkut postauksesi ovat jääneet mieleen, kuten tuo Heaven ja The First Woman. Varmasti vaikuttavia kirjoja.
VastaaPoistaKirjainsta oli minullekin liian hektinen ja kuormittava. Sorruin myös ottamaan aivan liikaa seurattavia ja meinasin hukkua siihen loputtomaan feediin ja kirjoihin, joista innostuin, mutta joita en koskaan ehtinyt lukea. Täällä blogimaailmassa on ihanan hidasta ja rauhallista.
Onpa kiva kuulla, että juuri nuo postaukset ovat jääneet mieleesi. Minulle noista kumpainenkin kirja oli niin vaikuttava lukukokemus, että se varmaan näkyi postauksissakin. Toivottavasti niistä saadaan suomennokset joskus, vaikka skeptinen olen kyllä sen suhteen. Mutta olen ennenkin ollut väärässä! :D
PoistaMinullakin kirjainstassa seurattavien lista uhkasi paisua ihan kaameaksi enkä oikeasti millään jaksa niin monia tilejä seurata. Blogien hitaampi ja jotenkin ajattomampi tempo sopii minullekin paremmin. Mutta tulihan kokeiltua!