M.J. Fordin The Hiker kiinnitti huomioni en enää muista missä. Todennäköisesti bongasin sen jostain kustantamon uutiskirjeestä tai vastaavasta. Olen tilannut monien brittikustantamojen ja kirjakauppojen uutiskirjeet, ettei vaan lopu ideat lukemisen suhteen kesken. Aina en noita maileja jaksa edes lukea tai korkeintaan silmäilen pikaisesti. Romaanit, joita voimakkaimmin markkinoidaan, eivät yleensä osu minun intressialueilleni.
The Hiker alkoi kiinnostaa, koska haikkaaminen/patikointi kiinnostaa. Lisäksi kirjan tapahtumat sijoittuvat lähistölle eli Penniineille. Kirjan kuvitteellinen maalaiskaupunki (tai lähinnä kylä), Hartsbridge, oletettavasti sijaitsee Lake Districtiltä itään ja on suunnilleen samalla korkeudella kuin Keswick (jossa asun).
Kirjan asetelmakin on kiinnostava. Toisistaan etääntyneet sisarukset Sarah ja Gemma elelevät tahoillaan: Sarah Lontoossa, Gemma Brightonissa. He ovat viimeksi tavanneet toisensa vuosia sitten äitinsä hautajaisissa. Lapsuus oli turvaton ja nuorempi sisarus, Gemma, muutti jo nuorena omilleen.
Kun Sarah saa tiedon sisarensa katoamisesta Penniineillä, hän lähtee selvittämään Gemman liikkeitä. On selvää, ettei kyse ole katoamisesta patikkaretkellä, vaan jostain ihan muusta.
Tarina kulkee kahdessa tasossa ja esiin nousevat sekä Gemman että Sarahin näkökulmat. Ratkaisu toimii, koska siten lukija saa tiedonmurusia eikä tarina tunnu niin junnaavalta (mitä se kyllä silti vähän on). Itsehän en pidä ollenkaan sellaisesta, että lukijaa pidetään pimennossa lähes koko kirjan ajan ilman mitään mahdollisuutta tehdä omia johtopäätöksiä ja sitten kelataan koko vyyhti kasaan kymmenessä sivussa. Supertylsää!
The Hiker tosiaan välttää tuon ongelman, mutta minulle ongelmaksi muodostuu tylsät henkilöhahmot, joihin ei oikein saa mitään otetta. Jäävät siis lähinnä puhuviksi paperinukeiksi.
Loppua kohden meno muuttuu överiksi ja vaikka itse tarkastelen uskottavuutta suhteessa kirjan maailmaan, niin… Eeh, tämä oli jo liian överiä minunkin makuuni.
Ihan viihdyttävä joskin pitkitetyn tuntuinen trilleri. Voisin elää jos en olisi tätä lukenut enkä aio lukea mitään muuta M.J. Fordin kirjaa.
Brutaalisuusmittari: 2/3 Veriroiskeita lentelee ja suolenpätkissä liukastellaan.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 8. Kirja kertoo pienestä kaupungista
M.J. Ford: The Hiker
Avon, 2022
s. 390
Brutaalisuusmittarisi sen verran punaisella eivätkä nuo suolenpätkät ja veriroiskeetkaan suuremmin innosta, joten enpä jää suomennosta kaipaamaan,
VastaaPoistamutta avauksesi oli hilpeä "nillitys" ja pidin sen tyylistä, joten kiitos sen lukemisen antamasta mielihyvästä ja silmiin hypähtäneestä hymystä:)
“Hilpeä nillitys” - ihanasti kuvattu :D Tässä kirjassa olisi kyllä ollut ainekset minuakin miellyttävään trilleriin, mutta kirjailijan idea oli toisenlainen. Hyvin on kyllä miljöö tässä kuvattu eli siitä kiitosta!
PoistaLoppua kohden tarina menee överiksi ja “goreksi”. Kyllä kohoili kulmat hiusrajaan asti ja silmät pyöri kuopissaan lukiessa :D
Ei täälläkään päässä edes harkita suolenpätkien myötä.
VastaaPoistaIlona Tuomisen uusimmassa kirjassa Huutoon vastaa kaiku vain on ilmeisesti muuten tuota patikointia teemana: kaksi naista katoaa Lapissa ja siitä syntyy sitten joku hässäkkä (en ole ainakaan vielä itse lukenut kirjaa). Tuli vain mieleen, että ehkä joskus haluat tutustua. Olen lukenut Tuomisen ekan joka oli siihen hetkeen vallan viihdyttävä, muttei kyllä erityisen uskottava joka kohdassa.
Tästä kirjasta rohkenen sanoa, että ei ole tosiaan sinun juttu :D
PoistaKävin lukemassa tuon mainitsemasi Ilona Tuomisen kirjan kuvauksen Goodreadsissa ja se vaikuttaa tosi kiinnostavalta. Ehdottomasti aion tutustua (nimi talteen seuraavaa suomireissua ajatellen) siihen, joten kiitos vinkistä!
Itse olen aika joustava uskottavuuden suhteen kun kyse on trillereistä tai vastaavista. Pientä "uskomattomuutta" saa ollakin (kun sopivat kirjan tyyliin), mutta överit ei innosta.
Ehdin jo kovasti kiinnostua, mutta tylsät henkilöhahmot ja lopun överimeno romuttivat innostukseni. Kiva kuitenkin kun sijoittuu sinne teidän lähiseuduille.
VastaaPoistaTuosta Ankin mainitsemasta Ilona Tuomisen kirjasta olin kiinnostunut, mutta minulta se jäi lopulta kesken. Jossain blogissa sitä on kyllä kehuttukin, mutta ei ollut minun juttuni.
Tässä henkilöhahmot on tosiaan aika vaisuja, jotenkin persoonattomia. Jopa Sarah ja Gemma jäävät aika latteiksi ja tylsiksi. Muihin henkilöihin taas ei saa mitään otetta eikä synny mitään tunnetta. Minulle oli ihan sama tässäkin kuka delaa ja kuka ei. :D
PoistaMinun täytyy tuo Ilona Tuomisen kirja itse kokea, että tiedän mille kannalle asetun. Ja voihan sen tosiaan jättää kesken, jos ei sitten olekaan mun juttu.