Vaihteeksi sarjakuva, joka tuli tietooni joulukalenteri-postaukseni kommenteissa. Gregorius (Jotakin syötäväksi kelvotonta) mainitsi Bryan Talbotin sarjakuvasta The Tale of One Bad Rat ja se alkoi minua kiinnostaa niin paljon, että varasin sen kirjastosta.
The Tale of One Bad Ratissa liikuskellaan Helen Beatrix Potterin jalanjäljissä. Jopa kirjan keskushenkilö on nimeltään Helen Potter, mutta siihen yhtäläisyydet jäävät. Tai no, Helen kirjoittaa ja kuvittaa sadun jäljitellen Beatrix Potterin tyyliä. Siitä enemmän myöhemmin.
Teini-ikäinen Helen karkaa kotoa vaikeiden olosuhteiden takia. Äiti on välinpitämätön ja isä hyväksikäyttäjä. Eli varoituksen sananen: kirja sisältää insestiä. Sitä ei kuvailla graafisesti eikä muutenkaan, vaan tuodaan hienovaraisesti esille siten, että lukija ymmärtää mistä on kyse.
Helen kerjää Lontoon kaduilla, kunnes tutustuu muutamiin syrjäytyneisiin ja saa katon päänsä päälle. Mukana kulkee lemmikkirotta, jonka Helen pelasti koulunsa (koe-)eläinhäkistä. Levottomuus ja paha olo vaivaavat Heleniä ja monien syiden summana hän päättää liftata Pohjoiseen, Lake Districtille.
Kirja on jaettu kolmeen lukuun: Town, Road ja Country. Helen tekee matkaa sekä fyysisesti että mentaalisella tasolla. Hän yrittää käsitellä kokemuksiaan ja päästä niistä yli tai ainakin niiden “herraksi”.
Seksuaalinen hyväksikäyttö on kammottava RIKOS, joka rikkoo henkilön. Suorastaan kauhua on, että oma isä on tuo hyväksikäyttäjä. Henkilö, johon pitäisi voida luottaa ja turvata. Lapsen on tosi vaikea vihata vanhempaansa, vaikka hän olisikin “karsea mulkku” (pardon my French). Siksipä viha ja vastenmielisyys kääntyy helposti itseen: minä olen kauhea ja paha – kaikki tämä on omaa syytäni.
Onnekseen Helen tapaa turvallisia ihmisiä ja saa lopulta apua traumaattisten kokemusten käsittelyyn. Siinä sivussa Helen kirjoittaa ja piirtää pahasta rotasta, joka on eräs tapa hänelle käsitellä traumaa. Tarina on sisällytetty kirjaan.
Pidin kovasti kirjan tyylistä ja tarinasta, jos nyt tällaisesta aiheesta voi näin sanoa. Teoksen visuaalinen tyyli on selkeää ja miellyttää silmää. Lisäksi kirjan Helenin kirjoittama tarina kuvineen antaa osviittaa Bryan Talbotin monipuolisuudesta piirtäjänä.
Eikä tosiaan unohdeta ihastuttavia Lake Districtin maisemia, joista tunnistin osan paikoista. Osassa ne kyllä mainittiinkin, mutta osan olisin tunnistanut ilman eritysmainintaa. Esimerkiksi tämän alla olevan.
Kirja on suomennettu nimellä Tuhman rotan tarina.
Bryan Talbot: The Tale of One Bad Rat
Jonathan Cape, 2008
Tarina on alun perin julkaistu 1995
s. 136
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa.
Edit. klo. 14:33 Olin kirjoittanut otsikon ja suomennosnimen väärin. Ei PAHA, vaan tuhma. Korjattu tekstiin. Ajatusvirheitä sattuu.
Onpa kauniita kuvia ja viehättävät värit. Tuossa viimeisessä kuvassa on saatu syvyysvaikutelmakin aikaan taidokkaasti.
VastaaPoistaTarina tarinan sisällä tuo varmaan hyvän lisän kirjan aiheeseen.
Taidokas ja tyylillä toteuttu sarjis kaikin puolin. Voin suositella, vaikkei sarjiksia noin muuten välittäisi lukea!
PoistaKiintoisaa! On kyllä karu aihe valittu, mutta tämän varmaan pystyisi lukemaan.
VastaaPoistaKyllä rohkenen sanoa, että uskaltaa lukea raskaasta aiheesta huolimatta. On kuitenkin tyylillä ja toiveikkaasti toteutettu eli ei mitään repostelua ja kauhistelua.
PoistaSarjakuvat eivät varsinaisesti kuulu lukemistooni, mutta avasit tämän teoksen antia sen verran vastuttamattomasti, että varaukseen meni, kiitos!
VastaaPoistaAihehan on dramaattisesti ilmaisten veret seisauttava, mutta ei tuo ilmiö ainakaan vaikenemalla ja poiskatsomisella maailmasta poistu.
Teoksen visuaalinen tyylikin on kiehtovan oloinen, joten katsotaan, mitä Tuhman rotan tarina tarjoaa:)
Minäkin aika harvakseltaan luen sarjakuvia, koska en ehkä oikein osaa edes etsiä minua kiinnostavia. Tähän tartuin tosiaan Gregoriuksen innoittamana ja kyllä kannatti. Aihe on raskas, mutta mihinkään reposteluun Talbot ei sorru, joten sopii herkemmällekin lukijalle mielestäni.
PoistaOlen tämän joskus lukenut suomeksi. Suomennoksen nimenä on "Tuhman rotan tarina". Hieno teos oli kyllä. Bryan Talbotin Grandville-sarjakuvaa olen oikein ahminut, se edustaa aivan erilaista tyyliä.
VastaaPoistaJuu, ajatusvirhe kävi minulla ja otsikkoon plus suomennoskohtaan lipsahti väärä nimi. Korjasin ne oikeiksi. Itse en ole muita Talbotin sarjakuvia lukenut: ensimmäisen kerran kuulin hänestä vasta Gregoriukselta. Tämän kirjan lopussa on myös Talbotin kirjoittamat jälkisanat, jossa hän kertoo kirjan synnystä. Mielenkiintoista!
PoistaVaikuttaapa tosi mielenkiintoiselta! Jo aiheensaki puolesta, että miten sitä käsitellään.
VastaaPoistaUskallan tätä suositella sinullekin, vaikka aihe on mitä on. Sitä käsitellään kuitenkin niin, ettei murskaa lukijaa alleen.
PoistaJep, tämä on kyllä erinomaisen suositeltava teos, myös kerronnallisesti heille jotka eivät niin paljoa sarjakuvia lue. Talbotin realistinen piirrostyylikin on joissain muissa teoksissaan minusta liiankin detaljinen ja raskas, tässä siinä on ilmavuutta. Ja sama pätee myös aiheen käsittelyyn, vakava muttei kuitenkaan raskas.
VastaaPoistaKyllä, Talbot mainitsee itsekin että halusi tehdä kirjasta ns. valtavirtamaisen ja helposti lähestyttävän teoksen. Ja sellainen tämä tosiaan on. Ehkä voisi mielenkiinnosta lukea jonkin muunkin Talbotin sarjakuvan ihan vain vaikka nähdäkseen häneltä erilaista tyyliä.
PoistaKiinnostava kirja. Vai on tämä olemassa suomeksikin, sittenhän voisi hyvinkin etsiä kirjan käsiinsä. Kiva kun myös Lake District on tässä mukana. Upea tuo maisema! On se kyllä hienoa seutua, ei ihme että muutitte sinne! <3
VastaaPoistaTämä sopii hyvin niillekin lukijoille, jotka eivät sarjakuvia yleensä lue. Helposti seurattava juoni, muttei silti aliarvioi lukijaa. Epäilen, että voisit tykätä tästä. Ehkä.
Poista