Sivut

tiistai 25. lokakuuta 2022

Fantastinen Kalmanperho!

Tartun harvoin nuortenkirjallisuuteen, koska oletuksenani on, etten kuulu kohderyhmään. Niin kuin en varsinaisesti kuulukaan.

Ulpu-Maria Lehtisen nuoremmille lukijoille suunnatusta romaanista Kalmanperhon kutsu kuulin ensimmäisen kerran kirjabloggaajatapahtumassa, joka pidettiin S&S:n tiloissa 12.10.

Osallistun kirjabloggaajien tapaamisiin Suomessa käydessäni, jos satun olemaan huudeilla. On aina ilo tavata toisia kirjaihmisiä (iloinen vilkutus teille, jotka olitte paikalla!) ja nyt bonuksena vielä kolme kirjailijaa: jo mainitun Ulpu-Maria Lehtisen lisäksi paikalla oli Susanna Hast (Ruumis/Huoneet) ja Raisa Omaheimo (Ratkaisuja läskeille).

Kirjailijat järjestyksessä vasemmalta: Raisa Omaheimo, Susanna Hast ja Ulpu-Maria Lehtinen

Kiinnostuin kaikkien kirjoista (jotka tilaisuudessa myös saimme, siitä iso kiitos!), mutta ensimmäisenä lukuun päätyi Lehtisen Kalmaperhon kutsun, joka on trilogian avausosa.

Itse asiassa aikeeni ei välttämättä edes ollut lukea kys. kirjaa, vaan ajattelin antaa sen siskontytölle, joka ainakin iältään on kohderyhmää. Aloin kuitenkin selailla kirjaa ja lukea sitä sitten alusta ja hupsista jäinkin melko pian koukkuun ja luin koko kirjan.

14-vuotias Lilja ja hänen isoveljensä Joonatan muuttavat mummonsa luokse maalle. Sisarusten äiti on häipynyt kuvioista jo aiemmin ja nyt isällä on uusi vaimo ja vastasyntynyt vauva eikä kaupunkiasunnossa ole oikein tilaa kaikille.

Sisarukset eivät ole muutosta järin innoissaan, mutta rempseä ja sosiaalinen Joonatan löytää pian uusia ystäviä. Hiljaisemmalle Liljalle se on vaikeampaa, mutta onneksi veljen imussa saa maistaa hieman suosiota.

Lilja kokee kuitenkin jäävänsä valovoimaisen veljensä varjoon, olevansa vain "se Joonatanin sisko", jonka nimeä ei tarvitse sanoa tai edes muistaa.

Lehtinen kuvailee mielestäni tarkasti ja taiten sisarusten välisiä suhteita ja ongelmia, joita muun muassa erilaiset temperamentit voivat aiheuttaa (juuri tuo sisaruussuhteen kuvaus resonoi minussa voimakkaasti). Miten ristiriitaisia tunteita ne voivat herättää molemmissa sisaruksissa.

Seesteinen maalaiselo muuttuu, kun Joonatan alkaa käyttäytyä omituisesti ja yölliset painajaiset alkavat riivata häntä. Muutos aina eloisan Joonatanin käytöksessä on niin suuri, ettei Lilja voi olla sitä huomaamatta.

Koulumatkalla Lilja huomaa Joonatanin synkistä piirroksista tutun perhosen ja lähtee seuraamaan sitä päätyen aivan toisenlaiseen maailmaan. Mitä ihmettä oikein tapahtuu ja miten päästä takaisin kotiin?

Kirjan alun arkisuus muuttuu vaivihkaa maagiseksi kunnes kääntyy fantasiaksi. Uudessa maailmassa on aivan omanlaisena järjestys ja miljöö.

Takakannesta:

Lilja joutuu keskelle mysteeriä, joka hänen on ratkaistava - apunaan temperamenttinen kauppiaan tytär Aurelia, parantaja Jiro ja arvoituksellinen Roland.


Ja voi hiisi, miten kiinnostavaa! Minulle fantasia kirjallisuusgenrenä on yhä melko tuore, koska en sitä juuri lue. Ehkä siksi (tai mistäs tedän vaikka muutenkin) koin kirjan raikkaana ja yllätyksellisenä. Vaikka kirja on luokiteltu nuortenkirjaksi, en näe syytä miksei tällainen elähtäneempikin lukija voisi siitä nauttia.

Tarina etenee reilulla tempolla, aika juonikkaasti, mutta silti on aikaa ajatuksille ja huomioille. Koko ajan tapahtuu jollakin tasolla jotain eli voisin kuvitella, ettei nuoremmankaan lukijan mielenkiinto hevin herpaannu.

Kirjan viimeisen sivun käännettyäni aloin heti odottaa seuraavaa osaa. Se ilmeisesti julkaistaan ensi vuonna, joten hetki pitää odotella. Miten tässä nyt malttaa!

Tällaista olisin mielelläni muuten lukenut omassakin lapsuudessani/nuoruudessani, vaan enpä muista että olisi vastaavia ollut tarjolla. Lukenut olen kuitenkin lapsesta lähtien, mutta silloinkaan en muista varsinaista fantasiaa lukeneeni, koska sitä ei tainnut suomen kielellä olla juuri tarjolla.

Mainio teos, jonka annan siskontytölle vuolaiden kehujen saattelemana muutaman päivän päästä!

Ulpu-Maria Lehtinen: Kalmanperhon kutsu
S&S, 2022
s. 509

9 kommenttia:

  1. Kiva kun olet päässyt tapaamaan kirjabloggaajia ja kirjailijoita ja saanut kiinnostavaa luettavaakin! Minä luin nuorena vähän fantasiaakin, mutta aikuisena se ei ole enää kiinnostanut. Voihan olla, että sitä on vain liian ennakkoluuloinen?

    Itse olin muuten lapsena ja nuorena aina se "Paulan sisko", joten tiedän tunteen. Sitten kun hän vielä muutti ulkomaille, hänestä tuli vielä ihmeellisempi. Minulta kyseltiin aina hänen kuulumisiaan, ei mitä itselleni kuuluu. Mutta onneksi minustakin on aikuisena tullut minä itse, enkä jää enää kenenkään varjoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä todella mukava ja lämminhekinen tapaaminen! Minulla kävi tuuri, kun sattui olemaan sopivaan aikaan. :)

      Itse oikein muista lapsuudesta varsinaisia fantasiakirjoja lukeneeni. Jotain maagisuuteen taipuvia, mutta ei varsinaista fantasiaa. Joko sitä ei ollut tai en vain osannut etsiä tai ollut tietoinen.

      Minulla on vähän samansuuntaisia kokemuksia jonkun siskona olemisesta vailla nimeä. Tässä kirjassa asiaa käsitellään mielestäni taiten ja lämpimästi, syyttelemättä ja osoittelematta sormella.

      Poista
  2. Tämänhän voisi lukea! Minä luen paljon nuortenkirjoja ja kyllä ne yleensä sopivat mainiosti myös aikuisille. Sellaisia high school -teinidraamoja välttelen, mutta esimerkiksi juuri fantasia on yleensä aina jees.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lukemaan, kun olet muutenkin avoin jo genrelle! Minut tämä todellakin yllätti positiivisesti.

      Poista
  3. Tää on mullaki lukulistalla. Ootko vielä alottanu Omaheimon kirjaa? Mää alotin ja on kyllä hyvä ja samaistuttava. Tuli muuten mieleen, että luetaanko tuo Hastin kirja yhessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tykkäät tästä!

      En ole vielä aloittanut Omaheimon kirjaa, luen sen ehkä vasta kotona. Samoin Susanna Hastin kirjan eli luetaan vaan kimpassa se! Metron jälkeen klassikko ja sitten hast?

      Poista
    2. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta!!

      Poista
  4. Kuulostaa hienolta. Minullakin on eräs ihanainen kohderyhmään kuuluva, joka rakastaa fantasiaa. Olen lahjoittanut hänelle mm. oman Harry Potter-kirjasarjani. Ekaksi hän katsoi elokuvat, sitten kuunteli äänikirjat ja on nyt lukenut useampaan kertaan koko kirjasarjan. Kun fantasialle antaa pikkusormen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole Pottereita lukenut. Olen kyllä miettinyt pitäisikö, niin tietäisi mistä puhutaan. :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.