Luen harvakseltaan fantasiaa/scifiä ja jostain syystä kun sitä sitten luen, pitää aina erikseen asiaa jeesustella. Nyt jätän jeesustelut väliin ja linkkaan vanhaan postaukseeni R.F. Kuangin kirjasta The Poppy War, jossa olen asiasta jauhanut.
Juna- ja lentomatkalukemiseksi (Briteistä Suomeen) valikoitui Xiran Jay Zhaon fantasiaromaani Iron Widow melko puhtaasti sen pituuden perusteella. Tutkailin kaupassa kirjoja ja hakusessa oli kohtalaisen pitkä ja koukuttavan oloinen pokkari. Iron Widow vaikutti passelilta ja niin se olikin, mutta...
lainaus takakannesta:
The boys of Huaxia dream of pairing up with girls to pilot Chrysalises, giant transforming robots that can battle the mecha aliens that lurk beyond the Great Wall. It doesn't matter that the girls often die from the mental strain.
Kirjan maailma hyvin patriarkaalinen: poikien tavoite on tulla taitaviksi taistelijoiksi kun taas tyttöjen rooli on olla lähinnä "lypsettävinä". En nyt avaa tätä enempää, mutta systeemi on tyttöjen osalta varsin karu.
Kirjan kertoja on 18-vuotias Zetian, joka sisarensa brutaalin kuoleman takia päättää värväytyä "jalkavaimo"-pilotiksi kosto mielessään. Zetian on valmis vaikka kuolemaan, kunhan saa kostettua. Hän muuttaa kuitenkin suunnitelmiaan saadessaan tietää asioita, joita on pidetty salassa.
Koin Iron Widow'n erittäin koukuttavana, tarina etenee melko sutjakkaasti ja jouhevasti, hyvin juonivetoisesti. Minulle ongelmaksi muodostui näkökulman yksipuolisuus: kaikki suodattuu Zetianin silmien ja ajatusten kautta ja siksi kaikki muut henkilöhahmot jäävät etäisksi. Kukaan muu ei saa ääntään kuuluviin - kaikki pyörii Zetianin ympärillä, mikä alkaa ärsyttää.
Karsastan (sekä elokuvissa että kirjallisuudessa) henkilöhahmoja, joista tehdään ylivertaisia yli-ihmisiä ja valitettavasti Zetian on aika lähellä tällaista. Näkökulman laajentaminen olisi voinut "pelastaa" tältä ilmiöltä ja antaa tarinalle muutenkin syvyyttä.
Kirjaan on tulossa jatkoa. Loppukoukku on kyllä sellainen, että aion toki lukea toisenkin kirjan kun se ilmeisesti ensi vuonna julkaistaan.
Xiran Jay Zhao: Iron Widow
Rock the Boat, 2021
s. 394
Muut kuulumiset:
Saavuin Helsinkiin keskiyöllä 29.9. ja täällä olen edelleen joskin siirtynen viikonvaihteen tienoilla korpiseen salapaikkaan lataamaan akkuja ja tyhjentämään paikallisen kirjaston kirjoista.
Muutaman kirjankin olen jo ostanut. Niistä eräs on Kang Chol-hwanin muistelmateos (jonka on kirjoittanut Pierre Rigoulot) Pjongjangin akvaariot eli Pohjois-Koreassa ollaan.
Alla olevassa kuvassa olen matkalla pitkospuita pitkin Rautakaudelle. Rautakausi sijaitsee Pukkisaaressa, jonne pääsee Seurasaarensillalta.
Blogattiin näköjään samaan aikaan. Ristiriitainen lukuelämys siis, kun oli toisaalta koukuttava, mutta kuitenkin yksipuolinen. Yli-ihmiset eivät todellakaan ole kiinnostavia. Minähän en lue fantasiaa oikeastaan ollenkaan, mutta juuri viime viikolla yritin lukea yhtä trilleriä, jota kohtaan odotukset olivat korkealla, mutta pettymyksekseni se oli todella väsyttävä. Yksi syy oli juuri yksipuolisuus: hyvät ihmiset olivat pelkästään hyviä ja pahat pelkästään pahoja. Eikä heissä ollut ketään, johon olisi muodostunut minkäänlaista tunnesidettä.
VastaaPoistaPjongjangin akvaarioista olen kuullut ja varmaan nähnytkin sen joskus kirjastossa. En enää muista, millainen se tarkkaan ottaen on. Voisi ehkä joskus lukea.
Kiva kun olet Suomessa! Antoisaa matkan jatkoa piilopirtissä ja paikallista kirjastoa tyhjäillen!
Juu, pidin kyllä tuosta kirjasta tosi paljon. Olen vain sellainen märehtijä, että olisin halunnut kaivautua syvemmälle henkilöhahmoihin. Mutta kirjan fokus on Zetian, joten ehkä ei varsinaisesti ollut tarkoituskaan nostaa muita esille. Ja tosiaan se ylivertaisuus suhteessa muihin rasittaa. Mutta jos siitä pääsee yli, niin kyllä Iron Widow on mielestäni todellakin lukemisen arvoinen!
PoistaTunnistan kyllä tästäkin kirjasta tuota mainitsemaasi mustavalkoista asetelmaa eli hyvät on hyviä ja pahat vain pahoja.
Pjongjangin akvaariot on parikymmentä vuotta vanha teos eli kaiketi olet siitä kuullut ja varmaan törmännytkin siihen kirjastossa. Kirjassa kerrotaan sittemmin Pohjois-Koreasta loikanneen Kang Chol-hwanin tarina melko kronologisesti lapsuudesta alkaen. Kang vietti mm. kymmenen vuotta Pohjois-Korean Gulagissa.
Fantasiassa on monesti ongelmana jonkin hahmon ylivertaisuus. Tulee ensimmäisenä mieleen Siri Pettersenin Korpinkehät-trilogiassa hääräävä soturi Rime an-Elderin.
VastaaPoistaEn ole tuota Siri Pettersenin trilogiaa lukenut enkä tosiaan fantasiaa kovin paljon muutenkaan. Itse kaipailen tosiaan hieman rosoisuutta henkilöihin, mutta ehkä fantasiagenressä se ylivertaisuus usein kuuluu asiaan.
PoistaFanatasia ja scifi eivät juuri ole ominta aluetta enkä joistakin yrityksistä huolimatta ole tullut sinuiksi ao. genrejen kanssa, mutta oli mukava lukea avauksesi.
VastaaPoistaTervetuloa koto-Suomeen ja onnistunutta sekä antoisaa vetäytymistä salaiseen korpipaikkaasi. Olkoot sen teho ja tenho entisenlaiset ja Luontoäidin syli, se koskaan pettämätön, hoitakoon kunnialla tehtävänsä eli antoisaa ja virkistävää loma-aikaa Sinulle:)
Eivät ole tosiaan minunkaan ominta aluetta paitsi sarjoina ja elokuvina kyllä enempi. Mutta olen innokas tutustumaan näihin genreihin, mutta en jaksaisi jatkuvasti fantasiaa lukea. Matkakirjana Iron Widow oli kyllä nappivalinta!
PoistaOn ollut antoisaa olla Suomessa ja rakkaassa synnyinkaupungissa. Nyt alkaa vain ihmisannos tulla täyteen, joten mieluusti siirryn pian korpeen latailemaan akkuja :D