Eipä ole pahemmin tullut luettua viime aikoina, joten siksi olen ollut hiljaisena. On kyllä ollut aikeenani esitellä uusimmat kirjaostot (joo, nyt se hamsterointi jo on alkanut, mutta kun kirjastosta ei saa plus muut kootut selitykset).
Yhden kirjan ole tässä välissä saanut luettua kokonaan ja se on Sebastian Fitzekin Therapy, joka olikin erittäin nopealukuinen ja -tempoinen.
Therapyn keskiössä on psykiatri Viktor Larenz, jonka maailma luhistuu kun hänen 12-vuotias tyttärensä katoaa. Larenz lopettaa työnsä ja eristäytyy saarelle käsittelemään tragediaa. Toivo tyttären löytämisestä elossa kytee ja roihahtaa liekkiin Larenzin saadessa vieraakseen salaperäisen kirjailijan Anna Glassin. Saattaa olla, että kirjailija tietää jotain Larenzin tyttären kohtalosta.
Hmm, kannattaa unohtaa uskottavuus ja nauttia fiktiivisistä kyydeistä (eli sama huomio kuin aiemmin lukemassani Fitzekin trillerissä The Nightwalker, joka oli piirun verran enemmän makuuni kuin tämä). En koe, että nämä mielenterveydelliset kuvaukset saati terapiat ovat järin uskottavia muualla kuin tässä kirjan maailmassa ja koska kirjallisuudessa kaikki on mahdollista, niin parempi antaa vain fiktion viedä ja unohtaa muu.
Oletin kirjan olevan brutaali, koska Fitzekin kirjoja ovat monet moittineet melko raaoiksi. Enpä kokenut tätäkään erityisen raakana, muutama kohauttava kohtaus on mutta mielestäni esim. moni Jo Nesbon Harry Hole -sarjan kirja on huomattavasti brutaalimpi (eivätkä ne ole edes minun mittapuullani järin brutaaleja – lähinnä verilammikoissa liukastelua ja muuta perushuttua).
Asettaisin siis brutaalisuusmittarin ykköseen eli 1/3. Hieman eläinrääkkäystä esiintyy, mikä oli minulle se brutaalein osuus.
Sebastian Fitzek: Therapy
Corvus, 2008
alkuper. Die Therapie, 2006
saksasta englannintanut Sally-Ann Spencer
s. 293
kirja on suomennettu nimellä Terapia
Mahdollisesti luen joskus lisääkin Fitzekiä, vaikka ei tämä varsinaisesti vakuuttanut. Fitzekin Potilas erityisesti kiinnostaa, mutta luonnollisesti sitä ei saa kirjastostamme joten tuskin tulee sitä ihan ensi tilassa luettua, koska en ole aikeissa sitä ostaa.
Tästä saisi kätevän aasinsillan niihin kirjaostoksiin, vaan eipä nyt mennä sille tielle. Sen sijaan lämäsen tähän muutaman kuvan viime päivien patikoilta. Olen nimittäin patikoinut urakalla ja myös fillaroinut. Siinäpä syy, miksei ole oikein tullut luettua: en yksinkertaisesti jaksa eikä ole aivotoimintaa enää illalla jäljellä.
Mukavaa tuoretta viikkoa!
Fitzek kiinnostelee, mutta en ole vielä ehtinyt tutustua. Aikomukseni on lukea häntä alkukielellä saksaksi ja tämän arviosi perusteella voisin uskoa, että se onnistuu. Ja se hyvä puolihan siinä myös on, että en niitä raaimpia kohtauksia välttämättä saksan taidoillani vielä edes ymmärrä :)
VastaaPoistaMutta huh, mitkä maisemat! Ei ihme, että patikointi on nyt ykkösijalla.
Heei, tämä voisi tosiaan olla kelpo kirja luettavaksi alkuperäiskielellä! Luvut on lyhyitä, joten ei tunnu niin työläältä, kun lukee kielitaitoa testatakseen/kohentaakseen. Eli vahva suositus siinä mielessä tälle tai jollekin muulle Fitzekin kirjalle. Olen kuullut, että se Potilas olisi kait parempi.
PoistaIlmoja on tosiaan pidellyt ja maisematkin on kohdillaan, joten pääasiassa on tehnyt mieli olla ulkona.
Fitzekistä voinee todeta, että hän on melkein oma genrensä tavassa, jolla hän pyörittääkin surutta kerrontaansa harjaten vimmatusti pulloharjan lailla "sankareidensa" pääkopan sisustaa. Potilas ja Ikkunapikka osuivat lukuvireeseen ja mielentilaan kohdilleen, mutta tästä terapiasta luovuin kesken, ei istunut tilanteeseen.
VastaaPoistaJotenkin et onnistunut isosti yllättämään, sillä ehkäpä meissa jokaisessa asuu pieni erirotuinen hamsteri;)
Mutta, mitkä maisemat! Noissa avarissa näkymissä sielu lepää ja vaeltaa mielikseen sekä pulssi laskee, kaunista. Kiitos kuvien jakamisesta ja omanoloista, hyvänmielen jatkoa kohti syksyn taitetta, joka meillä vallitsevilla 29 asteen aurinkoisilla/paahtavilla edelleen jatkuvilla keleillä olisi tavanomaistakin toivotumpaa!
Totta, hyvin kuvattu Fitzekin tyyliä: pulloharjalla pääkopan möyhentämistä indeed! Ja Fitzekin tyyli suoristaa mutkat etenkin mieleen liittyvissä asioissa on melko tunnistettava jo lukemani kahden kirjan perusteella, joten otaksun että muu tuotanto on samaa linjaa. Omanlaisensa “genre” tosiaan!
PoistaKirjat voi lähteä hyllyistä, mutta ei ihmisestä. Tai jotain :D :D
Olenkin lukenut, että ainakin eteläisessä Suomessa on ns. pidellyt ilmoja. Täälläkään ei tarvitse palella, vaikka mitään kuukausien kestävää helleputkea ei ole ollut niin kuin Lontoon seudulla. Ei ole silt tarvinnut palella. Juuri saimme viime viikolla nauttia 30 asteen lämmöistä monta päivää ja todellakin nautin!
En kaipaa syksyä eikä sitä vielä täällä ole näköpiirissä. Vaan kyllä se sieltä tulee aikanaan. :)
Olen vähän Fitzekiä vältellyt ajatellen juuri, että ovat vähän epäuskottavia. Tykkään enemmän esim. Kale Puontin kirjoista, joissa ollaan yleensä todellisuudessa hyvin kiinni.
VastaaPoistaFitzekiä lukiessa on tosiaan hyvä ottaa rennosti ja pitää mielessä, että uskottavuus tarkoittaa uskottavuutta kirjan maailmassa ja unohtaa reaalimaailma.
PoistaKale Puontia en ole lukenut, niin en osaa sanoa voisiko näitä edes verrata. Kuten Takku tuossa aiemmin sanoi, niin Fitzekin kirjat ovat ikään kuin oma “genrensä”.
PS. Unhettui kysyä, mikä on tuo valkoinen maisemien ihastelija/asukki noilla komeilla kivikkorinteillä?
VastaaPoistaSe on naku lammas! On siis käynyt kerittävänä hiljattain. :D Täällä on ihanan paljon lampaita ja ne saavat vaeltaa rinteillä melko vapaasti. Lammastilallinen käy ne tarvittaessa haalimassa koiran kanssa kasaan, kun ne pitää keriä, maalata tmv.
PoistaKiitos Elegia, suloisia otuksia;)
PoistaNiin ovat, lampaita katsellessa silmä ja mieli lepää!
PoistaOn sulla upeat patikointimaisemat! Aika hiljaa minäkin olen blogissa ollut, viihtynyt enemmän pihalla - mikä upea kesä! Fitzek on korkkaamatta.
VastaaPoistaJep, liian hienot säät ja maisemat tuhrata sisällä nyhjäämiseen! Minulla tässä tietty varmaan mukana vielä jonkin verran uutuudenviehätystä, kun vasta parisen kuukautta on täällä asuttu ja alkuaika meni puihin kun piti covidia sairastaa.
PoistaFitzek on aika omalaatuinen. Veikkaan, että jos yhden lukee niin tietää haluaako lukea enempää. Otaksun, että tyyli on aika sama kaikissa hänen kirjoissa, vaikka aiheet toki vaihtelee.
Luulin, että kestäisin Fitzekin teokset, joten luin teokset Potilas ja Matkustaja 23, mutta kyllähän ne olivat sen verran väkivaltaisia, että en uskalla lukea enempää. Nuorena ei haitannut kirjojen raaka väkivalta, mutta nyt jo haittaa.
VastaaPoistaIlmeisesti olen siis onnistunut lukemaan ne vähemmän väkivaltaiset Fitzekin teokset. :D Minua ei sinänsä väkivalta haittaa joskaan en arvosta sitä itseisarvona. Pitäisi olla perusteltua eikä vain kohautusmielessä kirjoitettua.
PoistaSepä harmi, jos Fitzekin mielenterveyskuvaukset eivät ole uskottavia. No, eihän siinä välttämättä mitään, jos muuten jännitystä riittää.
VastaaPoistaSama vika täällä, etten ole nyt paljoa lukenut. Olen lukenut yhtä satasivuista kirjaa varmaan jo neljä päivää, ja vieläkin on 20 sivua jäljellä. Normaalisti tuollainen menisi yhdeltä istumalta!
Aivan ihanat maisemat ja suloinen tuo lammas! <3
No en tiedä onko se harmi, vaan Fitzekin valitsema tyyli. En tiedä voiko tällaista sinänsä edes kirjoittaa ”reaalimaailma-uskottavasti”. Jos Fitzekiä lukee, kannattaa tosiaan heittää realismi ulos ikkunasta ja nauttia kyydeistä muuten. :D
PoistaMinulla taitaa lukutahti nyt olla tyyliä 30 sivua per ilta. Päivisinhän harvemmin muutenkaan luen, mutta illat olen rauhoittanut lukemiselle. Mutta kaikelle on aikansa: lukemiset ovat ainakin minulla aina menneet sykleissä eli joskus tulee luettua enempi ja joskus vähemmän ja niin se saa ollakin. :)
Olen kotiutunut tänne tosi hyvin, mikä oli odotettavaa. Lampaita saan nyt katsella niin paljon kuin sielu sietää ja sehän sietää paljon! :D
Uljaita maisemia!
VastaaPoistaSinulla on varmaan todella hyvä kunto, kun liikut niin paljon. Arvostan ja koitan ottaa mallia edes vähäisessä määrin.
Ymmärrän kirjaostot täysin. Itsekin olen viime aikoina tilannut Adlibriksestä useamman satsin kirjoja, joita ei muualta saa. Jos kiinnostun jostain kirjailijasta haluan lukea häneltä monta kirjaa peräkkäin, ja silloin niitä pitää hakea sieltä mistä saa.
Ihana kesä, kun voi luottaa siihen, että huomennakin on vielä lämmin... ja ylihuomenna.
Kiitos, luonnon monipuolisuus on aivan parasta täällä!
PoistaOlin aikeissa vähätellä kuntoani, mutta nyt en ala. Kyllä, olen oikeasti melkoisen timmissä kunnossa ja osin tuli itsellekin yllätyksenä, miten hyvin ja väsymättä kroppa jaksaa. Covidia sairastaessa oli usko mennä, vaikka silloinkin tietämättäni urheilin (tosin lopetin, kun tajusin olevani oikeasti sairas). Nyt kun kaikki covid-jälkioireet (erityisen pahana oli minulla hengitysvaikeudet rasituksessa ja ne kestivät monta viikkoa sairastumisen jälkeenkin) ovat poissa, niin kroppa todellakin antaa parastaan. Olen etsinyt rajojani, mutta ei ole vielä tullut vastaan! Palaudun todella nopeasti eli siksi pystyn liikkumaan niin paljon.
Tiesin itsekin, että sorrun taas osteluun. On nimittäin muutenkin todella orpo olo, koska näin vähäkirjainen ei ole koti ollut varmaan ikinä! Muuton takia hankkiuduin eroon lähes kaikista kirjoistani. Nyt mahtuu taas uutta tilalle :D Pyrin kyllä edelleen ostamaan vain sellaisia kirjoja, joita ei kirjastosta saa eli aika paljon joutuu ostamaan.
Täällä säät ovat epävakaisemmat, mutta ei ole tarvinnut palella. Periaatteessa liikkuessa ei niin haittaakaan, vaikkei ole hellettä vaikka liikun kyllä silloinkin sujuvasti.