Hyvin vastentahtoisesti tartuin Mary L. Trumpin kirjaan Too Much and Never Enough, koska olin ja olen yhä suhteettoman täynnä Donald Trumpia. Koska kyseessä on kirjaston kirja, piti päättää luenko sen nyt vai palautanko lukematta ja luen ehkä joskus toiste (mikä kohdallani yleensä tarkoittaa, etten ikinä lue tai luen noin sadan vuoden kuluttua eli en lue ikinä).
Prologin kahlattuani teos pääsikin yllättämään. Oletin virheellisesti, että kirjan keskiössä keikkuisi Donald kuin maailman komein makkara vartaassa. Näin ei ole. Mary L. Trump käsittelee suvun historiaa (joka monelle kai onkin tuttu) erityisesti isovanhempiensa (Mary ja Fred) ja heidän perheensä osalta.
Mary ja Fred saivat viisi lasta, ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan Maryanne, Freddy (eli Fred Jr.), Elizabeth, Donald ja Robert. Freddy on kirjan kirjoittaneen Maryn isä eli Donald on Maryn setä. Kirjan fokus on perhedynamiikassa ja erityisesti Maryn isoisän eli Fredin vaikutuksesta siihen.
Fred on laskelmoiva ja kylmä ihminen, jolle omat lapsetkin ovat lähinnä projekteja. Trumpien perheen tarina on karua luettavaa suunnilleen kaikkien ja kaiken osalta. Lapsuus on täynnä pelkoa ja Fred-isän odotusten täyttämistä – tai yritystä täyttää niitä.
Koska Freddy on vanhin poika, Fred kaavailee hänestä yrityksen pääperijää ja jatkajaa. Freddya kuitenkin kiinnostaa muut asiat eikä hänen persoonansa muutenkaan miellytä isää. Freddy ei myöskään osaa mukautua toimimaan isänsä toiveiden mukaisesti. Nuorempi Donald seuraa sivusta ja oppii.
Eräs suuri aspekti tässä kirjassa onkin kuvaus Freddyn yrityksessä kulkea omaa tietään, löytää oma paikkansa ja kutsumuksensa. Hän löytääkin, mutta valitettavasti ne eivät ole harmoniassa isän toiveiden kanssa. Pitäisi kulkea isän määrittelemää tietä: kaikki muu on tuomittavaa ja rangaistavaa. Kyllä, Freddy maksaa kovan hinnan pyrkimyksistään elää omannäköistä elämää ja toiveissaan saavuttaa isänsä hyväksynnän.
Ei pääse Donaldkaan helpolla, mutta hän siinä kieroon kasvaessaan oppii kaikenlaisia mekanismeja, joilla suojella sisintään ja olematonta itsetuntoaan, epävarmuuttaan. Mary L. Vertaa Donaldia pikkupoikaan, joka yhä asuu Donaldissa. Ja kieltämättä monet Donaldin ajatuskulut (ja puheet) ovatkin kuin kolmevuotiaalla. Vaikka Mary L. Trump piikittelee Donaldia avoimesti, pääasiassa teksti on asiallista. Joku voisi tulkita piikittelyn katkeraksi, itse en.
Oikeastaan minun makuuni Donald saa jopa liikaakin ymmärrystä osakseen. En missään määrin väheksy lapsuuden vaikutuksia ihmisen persoonallisuuden kehittymisessä ja vinoutumien synnyssä, mutta en myöskään osaa enkä halua nähdä Donaldia vain uhrina. Kirjan alaotsikko on How my family created the world’s most dangerous man, mikä viittaa juuri uhrina olemiseen. Sori vaan, en lähde tälle tielle. Muuten kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa ja syyttää aina jotain muuta, mikä nyt sattuu kulloinkin itselle sopimaan.
Vaikuttaa siltä, että molemmilla isovanhemmilla (Fred ja Mary) oli mielenterveydellisiä tai persoonaan liittyviä häiriöitä (en aio tässä oletettuja diagnooseja mainita, koska niitä ei ole missään vahvistettu).
Fred pyörii oman navan ympärillä eikä vaikuta kykenevältä tuntemaan empatiaa tai paljon muutakaan. Ihmisen arvo määräytyy sen mukaan onko hän hyödyllinen Fredille. Raha itsessään tietenkin on myös arvo ja se jolla rahaa on eniten, on arvokkain.
Mary tekeytyy usein avuttomaksi ja riippuvaiseksi ja lasten tehtävä on lohduttaa häntä – ei siis päinvastoin kuten yleensä äitien jonkinmoinen tehtävä on hoitaa ja tukea lapsiaan.
Ei ole mitenkään hilpeää luettavaa tämä ”perhesaaga”, mutta hyvin kiinnostavaa. Mary L. käyttää vapauttaan tulkita ja esittää omia käsityksiään ja pohdintojaan. Jos perhedynamiikka ja luonneanalyysit kiinnostavat, niin kyllä tämä kannattaa lukea, vaikka Donald tulisi jo korvista ulos. Minulle tuli tunne, että tämä on osin kunnianosoitus Maryn (eli kirjan kirjoittajan) isälle Freddylle. Hänkin ansaitsee tulla kuulluksi, vaikka ei enää elossa olekaan.
Kirjan lopussa Mary L. pohtii median osuutta Donaldin vinoutuneen minäkuvan tukemisessa ja siinä, miten on mahdollista että hänen kaltaisensa sivistymätön ja mistään asioista juuri mitään tietämätön voi päätyä presidentiksi.
Tietoja kirjasta:
Mary L. Trump: Too Much and Never Enough
Simon&Schuster 2020
s. 226
Ei ole ainakaan toistaiseksi suomennettu
Minun kävi kovasti sääliksi Frediä tätä lukiessani. Yritin lukiessani kuvitella millaista tähän perheeseen olisi kuulua, kun heidän välinsä ovat noinkin tulehtuneet. Kirja on rohkea veto Marylta, mutta tämä on ilmeisesti se tapa jolla tuossa perheessä selvitellään välit.
VastaaPoistaJep, niin minuakin (siis Freddyä kai tarkoitit, Maryn isää: ärsyttää kun pitää kierrättää samoja nimiä, haha). Freddy olisi voinut luoda hyvän uran (oli jo luonutkin) ja elää perheensä kanssa. Ehkä eroakaan ei olisi tullut. Mutta ei päässyt henkisellä tasolla koskaan irti isästään. Tosi turhauttavaa ja surullista. Ja sitten hänet kuitenkin ikään kuin deletoitiin ulos perheestä kuoltuaan.
PoistaTrump on tosiaan sellainen henkilö, josta ei jaksaisi lukea, mutta tuo perhedynamiikka on kiinnostava näkökulma tässä. Eipä ole Trump siis saanut hyviä eväitä elämään. Mutta totta sekin, ettei aikuisen ihmisen voi ajatella olevan pelkkä uhri, vaan kyllä hän on vastuussa omista tekemisistään. Se ei lakkaa ihmetyttämästä, miten Trump tosiaan saattoi päästä presidentiksi asti... Mikä amerikkalaisia oikein vaivaa?!
VastaaPoistaJuu, oli positiivinen ylläri, ettei Donald ole tämän kirjan keskipiste. Siksi sen jaksoikin melko helposti lukea, vaikka noin muuten oli melko jäätävää luettavaa.
PoistaMary L. Trump esittää kirjassaan johtopäätöksiä ja perusteluja sille, miksi Trump menestyi presidentinvaaleissa ja tuli valituksi. Järjellä ei ole paljon tekemistä mielikuvien kanssa. Onhan maailmassa paljon ihmisiä, jotka uskovat mihin uskovat. Onhan sellaisiakin, joiden mielestä maapallo ei ole pallo, vaan litteä jne. :D
Tuosta on ollut paljon kirjoituksia myös amerikkalaisessa mediassa, pitkä juttu taisi olloa Vanity Fairissä tai en muista oikein missä, mutta siinä oli suurin piirtein nuo asiat mistä kirjoitat. Niin , varmaankin Donaldin kasvatus vaikutti persoonaan, mutta jostain toisesta olisi kasvanut ehkä toisenlainen mies samoilla eväillä. Once a bully always a bully.
VastaaPoistaKirja julkaistiin aikanaan ison kohun saattelemana ja se oli paljon esillä myös brittimedioissa. Siten kirjasta itsekin kuulin ja päätin ottaa lukuun. Googlettamalla löytyy melkoinen läjä juttua kirjasta. Itse välttelen lukemasta liikaa kirjoista, jotka aion lukea, koska haluan tulkita lukemani itse enkä kaipaa siihen "ohjailua".
PoistaVoisin lukea, jos tämä tulee joskus suomeksi. En ymmärrä, mikä osaan amerikkalaisista on mennyt, kun fanittavat tuollaista miestä!
VastaaPoistaOnhan tällaisia vastaavia ”ihmisenpalvontailmiöitä” ollut aiemminkin. Yleensä silloin kuolee paljon ihmisiä, kuten historiasta voimme tarkastella.
PoistaToivokaamme, että tämä suomennetaan joskus!
Mielenkiintoinen kirja! Mainittiinko siinä mitään Trumpin saksalaisista juurista? Onhan hänellä itselläänkin maahanmuuttajajuuria
VastaaPoistaKyllä käytiin suvun saksalaiset juuret läpi eli myös sivuttiin Donaldin isovanhempien elämää, muun muassa juuri sitä miten päätyivät Jenkkeihin.
PoistaEhdottoman mielenkiintoinen kirja! Löytyy myös käyttämästäni lukuaikapalvelusta (muttei siitä toisesta isosta). Ilman muuta menee kuunteluun, toivon kovasti että tästä aukeaisi joku näkökulma joka auttaisi ymmärtämään myös sitä miten näin rikkoutuneen ihmisen matka huipulle on mahdollinen.
VastaaPoistaMinna /Kirsin Book Club
Mary L. Trump pohtii ja analysoi tuotakin näkökulmaa: eli miten on Donaldin kaltaisen ihmisen mahdollista päätyä presidentiksi. Varmasti se on monien sattumien summa, jota minun on oikeasti suuria vaikeuksia käsittää. Mutta ihmiset uskovat, mihin haluavat uskoa. Vaikkapa valheisiin, vaikka ne tiedettäisiin valheiksi. Maryn mukaan medialla oli suuri osuus Donald Trumpin “harhaisten käsitysten” tukemisessa – siis jo kauan ennen mitään presidenttiaikeita.
PoistaMahtavaa kuulla, että kirja on saatavilla lukuaikapalvelustakin ja hienoa, että otat lukuun.
Kun näin tuon nuoren Donaldin kuvan kannessa, tuli ensimmäisenä mieleen, että missähän vaiheessa se alkoi kasvaa niin kieroon. Vastasitkin siihen jo osittain. Ja mitä pidemmälle luin juttuasi, sitä enemmän tuli tunne, että onko ihme jos tuli mitä tuli...
VastaaPoistaKiitos esittelystä, tämä riittääkin Trumpista minulle :)
Aika varhaisessa vaiheessa alkoi kieroutumat :D
PoistaKirja on kyllä häiritsevää luettavaa, myös turhauttavaa erityisesti vanhimman veljen osalta. Hän oli varmaan liian tervejärkinen ja inhimillinen pärjätäkseen Trumpin perheessä. Ja niin aivopesty, ettei koskaan päässyt irti isänsä ikeestä.
Tämäpä kiinnostavan kuuloinen teos. Ihan kuten sinullakin, Donald Trumpista on kuluneen neljän vuoden aikana tullut sellainen yliannostus, että varsinaisesti kirja ei houkuttele. Mutta tuo perhedynamiikka kiinnostaa, samoin se, miltä kaikki tämä hulluus näyttää sisältäpäin tarkasteltuna.
VastaaPoista
PoistaTämä kirja oli kyllä siitä ihmeellinen, että vaikka olin itsekin ähkyssä Trumpista, niin silti kirja ei lisännyt ähkyä. Varmasti siksi, että kirjassa keskityttiin todella paljon muihin henkilöihin kuin Donaldiin.
Joo, Trumpia en ihan heti taida haluta silmieni eteen. Olen myös kanssasi samaa mieltä siitä, että lapsuus toki vaikuttaa, mutta se ei yksinään määritä ihmistä.
VastaaPoistaOn kyllä ihanan vapauttavaa nyt, kun sen naama ja ääni ei tulvi joka tuutista :D
Poista