Haluan tehdä tästä vuodesta seikkailujen vuoden. Koska varsinainen fyysinen seikkailu tuskin tänä vuonna on mahdollista, hankin seikkailuni lukemalla kirjallisuutta jota en tavallisesti lue.
Olen jo aloittanut. Luin juuri nimittäin fantasiaa, mikä on hyvin epätavanomaista minulle. Ne harvat fantasian alle sijoittuvat kirjat, jotka olen lukenut ovat yleensä dystopioita tai sisältävät lähinnä maagista realismia. Muutama scifikin näkyy joukkoon eksyneen.
Nyt lukemani kirja on R.F. Kuangin The Poppy War, joka on trilogian avausosa. Kaikki osat on jo julkaistu, joten voin halutessani ahmaista ne vaikka putkeen. Varasinkin jo toisen osan (The Dragon Republic) kirjastosta.
Miksi juuri The Poppy War? Koska kirjan kannessa lukee
Parallels with modern Chinese history resonate deeply and darkly in this blood-soaked epic of orphnas and empresses, gods and shamans.
Viitteet Kiinaan (ja Aasiaan yleensä) ovat minulle turn on eli aloitin fantasiakirjalla, jonka koin helposti lähestyttäväksi ja tietysti lähtökohdiltaan muutenkin kiinnostavaksi. Tämä on tärkeää, koska vääränlainen kirjavalinta saattaa pahimmillaan sammuttaa tuoreen fantasiakirjallisuusinnostukseni. Osuva valinta ruokkinee liekkiä.
Ja kyllä, The Poppy War oli oikein osuva valinta.
Kas tässä vielä takakansi.
Romaani on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen pääasiassa alustaa orvoksi jääneen Rinin tietä keisarikunnan eliittisotilasakatemiaan Sinegardiin ja opiskelua siellä.
Rin varttuu eteläisessä Nikanissa kasvattivanhempiensa kanssa. Elämä on köyhää ja työteliästä, joten on suoranainen ihme, että Rinin onnistuu sieltä ponnistaa Sinegardiin. Kulttuurierot maan sisällä ovat suuret ja Rin saa huomata, ettei ole järin tervetullut ylhäiseen oppilaitokseen, joka on täynnä kermaperseiden jälkikasvua.
Kirjan maailma ja valtasuhteet avautuvat hiljaksiin ja tarina etenee todella koukuttavasti. Esiin ponnahtaa useita mielenkiintoisia henkilöitä, jotka Rinin lailla kasvavat ja kehittyvät kirjan edetessä: ovathan ensimmäisen vuoden opiskelijat vain 16-vuotiaita. Henkilösuhteet muuttuvat ja mutkistuvatkin.
Opiskelusta siirrytään suoraan tositoimiin, sillä Idässä sijaitseva Mugenin liittovaltio hyökkää Nikanin mantereelle. Kirjan alussa on kartta, josta voi tarkistaa paikkojen nimet ja sijainnit. Kartta on selkeä ja kiinnostava. Nikan tuo mieleen mannerkiinan ja Mugen Japanin saaret.
Mitä pidemmälle tarina etenee, sen synkemmäksi ja raaemmaksi se muuttuu. Kirjassa on muutamia varsin brutaaleja kohtia, jotka voivat järkyttää herkkiä lukijoita. Mässäilystä ei mielestäni silti ole kyse, vaan väkivallalle on perustelunsa tarinassa.
Minua kiinnosti erityisesti shamanismi ja yliluonnolliset voimat, Jumalat. Niiden ilmaantumista saa aika kauan odotella, mutta kyllä ne sieltä tulevat. Muukin hierarkia ja arkikuvaus on kiinnostavaa, jopa enemmän kuin itse sotiminen.
Onneksi taisteluosuudet eivät ole pääosassa, koska en ole niistä järin kiinnostunut: enempi kiinnostaa kieroilu ja muu taustalla tapahtuva kähmintä ja pohdiskelu. Minähän en ole ollenkaan ns. action-kirjojen ystävä, joten oli mukava ylläri ettei tässä ollut ylettömästi vauhtia ja vaaratilanteita. Tai no oli, mutta sillä lailla sopivalla tavalla ja muodossa.
The Poppy War, kuten mainitsin aiemmin, onkin siis oikein mainio kirja ennakkoluuloisen aloittaa lonkeroiden ujuttaminen fantasiakirjallisuuteen. Manittakoon, että luonnollisesti olen katsonut televisiosta fantasiasarjoja ja -elokuvia, mutta kirjallisuuden suhteen on fantasia minulta jäänyt tosi vähälle. Nyt olen aika innoissani, kun koen löytäneeni ihan uuden genren, joka avaa jälleen ovia lukemattomiin uusiin kirjoihin - maailmoihin!
Tietoja kirjasta:
R.F. Kuang: The Poppy War
Harper Voyager 2018
s. 527
Trilogian muut osat:
The Dragon Republic (2019)
The Burning God (2020)
Pari sanaa kirjailijasta:
R.F. Kuang on syntynyt Kiinassa, hän muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin ollessaan neljävuotias. Hattua nostan Kuangin tuotteliaisuudelle, sillä hän on vasta 24-vuotias.
Kuangin kotisivut
Tavattoman hienot kannet tällä kirjalla. Minäkin vierastan fantasiaa eivätkä dystopiatkaan ole mun juttu. Hienoja seikkailuja sinulle Elegia - tylsää tämä elämä nykyisellään onkin.
VastaaPoistaKansi on tyylikkään pelkistetty ja kuvaa oikein hyvin sisältöä. Juuri eilen hain kirjastosta sarjan toisen osan, mutta tuskin ihan heti sitä luen. Haluan lukea jotain muuta tässä välissä. En siis todellakaan ole aikeissa siirtyä kokonaan vain fantasiaa lukemaan. Mielikuvitusta saa kyllä näinä aikoina käyttää, jos seikkailla haluaa!
PoistaKuulostaa kiinnostavalta. En ole mitenkään ollut kiinnostunut fantasiakirjoista, mutta tuo että se tapahtuu Aasisassa tekee siitä mielenkiintoisen. Mukavia lukuhetkiä fantasian parissa :)
VastaaPoistaKirjan tapahtumat eivät sinänsä sijoitu Aasiaan, vaan kuvitteelliseen Nikanin maahan. Kirjan maailmassa mitään Kiinaa tai Japania ei ole olemassa. :)
PoistaOn kyllä mukavaa löytyy itselle "uusi" genre! Minulla tulee aina joskus luettua fantasiaa, mutta tarkistin blogista ja tosiaan, lähinnä olen lukenut kotimaisia YA-fantasiasarjoja (niitä on viime vuosina ilmestynyt tosi paljon...). Ja ulkomaisetkin ovat edustaneet yleensä YA:ta. Eli nuo ovat olleet semmoisia välipalakirjan oloista luettavaa, lukupinon keventäjiä. Matt Haigin Radleyn perhe on vähän enemmän aikuiskirja, ja siitä kyllä tykkäsin tosi paljon, suosittelen! Sen luin kesällä 2017, eli ei ihan tuore tapaus. :D
VastaaPoistaOlen kyllä todella iloinen ja ylpeäkin itsestäni, että näin rohkeasti ujuttelin itseäni minulle vieraampaan genreen! :D Goodreadsissa moni on Poppy Warin luokitellut YA-fantasiaksi, mikä hieman arvelutti. Tiedostan olevani ennakkoluuloinen YA-kirjoja kohtaan enkä niitä yleensä lue. Osin johtuu myös siitä, etteivät niiden aiheet välttämättä edes kiinnosta minua.
PoistaMatt Haig on nimenä tuttu, mutta en ole lukenut häneltä mitään (jostain syystä kirjansa eivät ole kiinnostaneet minua). Tutkasin tuota Radleyn perhettä ja sen voisi kyllä jossain vaiheessa lukea – kiitos siis vinkistä! Laittelin sen kirjastolistalle odottelemaan sopivaa hetkeä. :)
Ah, minähän olen lukenut fantasiaa... no, melkein aina. Tämä kuitenkin vaikuttaa omanlaiseltaan ja Kiinatwist kiinnostaa. Täytyy siis katsoa, löytyisikö jostain (vaikka Kobosta) luettavaksi.
VastaaPoistaMinulla tuntuu muutenkin olevan kirjojen hankintamoodi päällä. Hukun niihin kohta - paitsi, että suurin osa on digitaalisessa muodossa, joten ehken kuitenkaan. Lukemista ainakin riittää.
Erehdyin lukemaan muutaman lyhyen kommentin kirjasta ennen sen hankkimista ja niissä valiteltiin kovin rajua väkivaltakuvausta - onko sellaista ?
PoistaOn tämä omanlainen, vaikka periaatteessa minulla ei juuri vertailukohtia kirjallisuudessa ole. Eli ehkä joku kokeneempi fantasian lukija ei tästä niin ylläty. Ja onhan jumalteemat ja muut tietysti käsittääkseni aika yleisiä fantasiassa. Mutta minuun tämä tosiaan kolahti.
PoistaTuohon väkivaltaisuuteen sitten… Kuten postauksessa kirjoitin:
”Mitä pidemmälle tarina etenee, sen synkemmäksi ja raaemmaksi se muuttuu. Kirjassa on muutamia varsin brutaaleja kohtia, jotka voivat järkyttää herkkiä lukijoita. Mässäilystä ei mielestäni silti ole kyse, vaan väkivallalle on perustelunsa tarinassa.”
Eli en nyt osaa sanoa, onko sitä väkivaltaa nyt niin paljon. Minusta periaatteessa jopa aika vähän, jos vertaan moniin fantasiaelokuviin. Esim. joku Game of Thrones on todella väkivaltainen. Sen rinnalla tämä on pelkkä kärpäsen läjä jos sitäkään. :D Tässä kirjassa kyllä joukkokuollaan, koska on sota. Eli massakuolemaa on, mutta ne eivät ole pitkiä kohtauksia. Mielestäni raain on sellainen, jossa kuvaillaan jo kuolleita kun saavutaan sotatantereelle.
Luin itsekin jonkin väkivaltaisuuskommentin Goodreadsista ja sen perusteella olisin odottanut raaempaa menoa. Mutta siis nämä ovat niin subjektiivisia kokemuksia ja oma kokemukseni on, että ei ollut ylenpalttisen väkivaltainen muutamia kohtia lukuun ottamatta (eivätkä nekään olleet minulle liikaa).
Ok. Taidan siis lukea. Sain joistakin kommenteista kuvan, että olisi väkivallan kuvausta suurin piirtein koko kirja ja sellaista en kyllä jaksa. Perinteisesti fantasiakirjoissa on aina taisteluja jne. ja niissä minusta on parempi kuvata edes jotenkin realistisesti kuin hymistellä. Kunhan eivät lentävät ruumiinkappaleet ja suolivanat muutu tarinassa pääasiaksi.
PoistaJoo, ollaan vissiin luettu samoja kommentteja. Itse ennen valintaa silmäilin joitakin kommentteja ja tosiaan runsas väkivaltaisuus mainittiin jopa siinä määrin, että odotin (ja pelkäsin) jotain todella gorea. Otin silti kirjan lukuun, koska olin siitä jo ehtinyt innostua. Minuakaan ei siis runsas väkivalta pelkästä väkivallan ”ilosta” kiinnosta.
PoistaMahtavaa, että otat kirjan lukuun! Minua kiinnostaa tosi paljon sinun mielipiteesi kirjasta, koska sinulla on kokemuspintaa fantasiaan enemmän.
Onnea tästä uudesta genrevaltauksesta. Erinomainen ajatus tutustua ihan uuteen genreen. Minulle fantasiakirjallisuus on ihan tuntematonta enkä oikein muista, olenko lukenut yhtään fantasiakirjaa. Tämä lukemasi kirja on varmasti hyvä genressään, mutta täytyy sanoa, että minun mielenkiintoani tuo kirja ei herättänyt. Paitsi kansikuva, se on hieno. Ja vielä hienompi on tuo sinun esittelykuvasi unikkoineen. Mukavia lukuhetkiä fantasiakirjallisuuden parissa!
VastaaPoistaKiitos, yksi kirja vasta luettu mutta toisen olen jo hakenut kirjastosta. :D Minulle dystopiat ovat tutumpia, mutta niitäkin olen aika harvakseltaan lukenut. Tällaista ”varsinaista” fantasiaa en tosiaan ole juuri lukenut. Joitakin vampyyrikirjoja olen lukenut, mutta en mitään tällaista.
PoistaEivät kaikki kirjat ja genret voi kiinnostaa ja se on ihan ok. :) Olin itsekin todella epäluuloinen tämän kirjan suhteen, mutta ihmeekseni innostuin kovasti. Mutta jos ei fantasia alun perinkään kiinnosta, niin turha siihen on tarttua. On niin paljon muutakin luettavaa!
Nostan virtuaalista hattuani sulle uudesta genrekorkkauksesta :) Fantasia tökkii kovasti itsellänikin, myös dystopia, maagiseen realismiin olen törmännyt ja se on ollut suht ok. YA ei ole kovin tuttua sekään, Minna Canth -haasteeseen kuuntelin viime vuonna yhden ja siinä taitaa olla se :D
VastaaPoistaKiitos! :D Minua ei fantasia töki, mutta olen superennakkoluuloinen. Ennakkoluulot ovat tämän kirjan myötä hieman hälventyneet jo. Toinen osa odottelee lukemista, mutta en ole vielä ehtinyt tarttua siihen.
PoistaOnpa ihana ajatus seikkailla kirjojen maailmassa, kun fyysisiä seikkailuja on vähemmän! Fantasia ei ole minullekaan yhtään ominta aluetta, jotenkin koen ne kaikki maailmat ja niihin tutustumisen vaivalloisina. Mutta toisaalta, aina kun sen vaivan jaksan nähdä, on se palkitsevaa. Mielenkiintoista nähdä, miten sinun seikkailusi etenee!
VastaaPoistaMinuakin arvelutti juuri niihin uusiin maailmoihin ja niiden käytäntöihin sujahtaminen: itsekin miellän ne vaivalloisina, mutta ei se sitten tuntunutkaan työläältä kirjaa lukiessa. Jotenkin odotin, että tämän lukeminen olisi ollut työläämpää, joten oli positiivinen ylläri kun ei ollut.
PoistaSaas nähdä, mihin kaikkialle sitä vielä päätyy! :D
Liityn uudesta genrestä onnittelijoiden joukkoon! Eipä ole fantasia minunkaan lajini. Toisaalta, jos semmoinen lukuun tai varsinkin kuunteluun eksyy, usein pidän sitten kuitenkin. Ja jos ei ole mieleen, saan taas vahvistusta pysytellä kaukana. Pitäisi varmaan olla avarakatseisempi. Kiitokset kiinnostavasta esittelystä!
VastaaPoistaMinna /Kirsin Book Club
“Avarakatseisuus” on vaikeaa, jos ei jokin lähtökohtaisesti kiinnosta. En usko, että itsekään jaksaisin fantasiaan tutustua, ellen jo alkujaan olisi kiinnostunut kyseisestä genrestä. :)
PoistaOnpa kiinnostavan kuuloinen asetelma! Minä tykkään spefistä ja etenkin dystopioista, perinteikkäämpää fantasiaa luin nuorena vähän enemmän. Se on kyllä jännää, miten tietyt genret kiinnostavat ja toiset eivät millään. Ja miten vaikeaa on välillä ymmärtää niitä lukijoita, jotka innostuvat niistä lajityypeistä, jotka eivät itseä niin nappaa... Mutta onneksi lukijuutta on niin moneen junaan!
VastaaPoistaNyt kun aloin miettiä, niin en muista luinko itse edes nuorempana fantasiaa vaikka se on aina kiinnostanut. Onkohan ollut niin, että olen suunnilleen aina katsonut fantasiani telkkarista ja keskittynyt sitten lukemaan ihan muuta. Ei tule mieleen nyt yhtään fantasiaksi luokiteltavaa kirjaa, jonka olisin nuorena lukenut. Toki satuja luin, mutta ovat eri asia. :D
PoistaKirjallisuuden lajeja ja tyylejä on tosiaan niin paljon, että jokaiselle lukemaan kiinnostuneelle varmasti löytyy jotain. <3
Onnea uudesta tuttavuudesta, ihan nappivalinta on fantasia genrenä näissä olosuhteissa!
VastaaPoistaItse en osaa määritellä, kuinka paljon olen lukenut fantasiaa, mutta kirjojen määrä ei voi olla kovin suuri. Genrerajat fantasian, skifin ja kauhun välillä ovat aika venyvät. Tuntuu, että pitäisi päästä alalle vihkiytyneeseen kirjakauppaan, jotta innostuisin genrestä kunnolla.
Vaikka genre on sinulle uusi, kuulostaa teos kuitenkin aivan sinun oloiselta, ainakin aiempien blogijuttujesi pohjalta. Kiitos siis runsaista Aasiaan sijoittuvista lukuvinkeistä!
Kiitos! Fantasia genrenä on tosiaan niin laaja ja jakautunut, että kaikenlaista löytyy ja ehkä jonkinlaista opastusta (itselle mieluisten) teosten löytämiseen kaipaisin itsekin.
PoistaTämä Poppy War osui eteeni sattumalta eikä sen nimi todellakaan houkutellut. Mahdollinen huumeviittaus plus sota heti kannessa on minulle todella ISO turn off. Mutta kun tutustuin teokseen muuten, niin rohkenin ottaa lukuun ja kannattihan se. Intuitio oli oikeassa!
Aasia tosiaan kiehtoo ja siksi herkemmin otan lukemistooni kirjoja siltä suunnalta tai jos aihe edes liippaa sinnepäin. :)
Kuulostaa mielenkiintoiselta, pitääpä tutkia jos löytyisi jostain. Yliluonnollisuus, jumalat ja viittaukset Aasiaan houkuttelevat myös lukemaan.
VastaaPoista-Marianne