Pohjoiskorealaisen diplomaatin vaimo kuolee epämääräisissä olosuhteissa Pakistanissa. Komisario O saa tehtäväkseen tutkia tapausta ja kuten tapoihin kuuluu, on toimeksianto varsin epämääräinen.
”A woman was murdered last month. We’re supposed to find out why.” He (Pak, O:n esimies) glanced up to see my reaction. I started to speak, but he cut me off. ---
”Not ’why’ actually. Not ’why’ in the traditional sense...”
Välihuomio alkaa
Kyseessä on ns. Inspector O -sarja ja Bamboo and Blood on sarjan kolmas kirja (postauksen lopussa on kirjaluettelo). Olen lukenut aiemmat osat keväällä 2015, mutta ovat sen verran hyvin muistissa, että ihmettelin miten Pak on tullut takaisin. Edellisessä kirjassa O:n esimies on Min ja muistan Pakia tuolloin ikävöineeni. Noh, selitystä Pakin paluuseen ja Minin poissaoloon (Miniä ei mainita lainkaan Bamboo and Bloodissa) ei anneta.
Välihuomio päättyy
Tarkoitus ei ole kaivella ja tonkia, vaan ainoastaan luudalla lakaista tavanomaiset faktat, kuten uhrin taustat, ystävät, perhe, koulutus jne. siististi kansioon. Sieltä mahdollisesti sitten löytyy se ”miksi”. Jos löytyy. Komisario O on tietenkin skeptinen kaiken suhteen, myös sen onko uhri murhattu - ehkä hän vain kuoli. Joskus ihmiset vain kuolevat.
”All we need is a collection of the facts on this end. That’s it. Nothing fancy, no hypothesizing, no grand framework. No essence. Just facts… --- Just think of yourself as a broom, Inspector. Now, go sweep.”
O ei edelleenkään ole kovin vakuuttunut ja ilmaisee epäilyksensä.
Pak sanoo:
”An unquestoning broom, a dump, unthinking, uncomprehending broom. Shut up and sweep, can’t you.”
Tämä kohtuullisen epämääräinen murhatutkimus jää vajavaiseksi, kun O komennetaan työmatkalle. Lisäksi maisemiin tuntuu ilmestyvän joka paikassa muuan herra Jenö, joka ramppaa Pohjois-Koreassa alvariinsa. Jotain suurta on tekeillä, mutta harva tietää mitä. Kaikenlaista tapahtuu, mutta vain harvat tietävät mitä eivätkä ne harvatkaan aina tiedä kaikkea. Tieto on repaleisena yhdellä sun toisella. Lopulta O:kin saa tiedonmurusensa, mutta ei niistä murusista kokonaista leipää synny.
Bamboo and Bloodin juoni on moneen suuntaan rehottava pensas, niin tiheä ettei sen ytimeen näe. Lukijan on O:n tavoin hyväksyttävä, ettei kaikki tule koskaan ilmi. Ja sen tiedon – siis sen, ettei tiedä – kanssa on vain elettävä. Ei auta lapioida ja tonkia pohjamutia myöten, sillä siinä helposti menettää henkensä. Jos kysyy, pitää olla tarkkana keneltä kysyy ja sittenkin saatu vastaus tulee puntaroida tarkkaan, sillä se (vastaus) ei välttämättä ole fakta.
Ai että, rakastuin tähän kirjaan! Otaksun, että nämä kirjat eivät mitään suuria massoja kosiskelevia kassamagneetteja ole, mutta kyllä näillekin löytyy lukijansa. Tämän kirjasarjan ensimmäinen kirja on suomennettu nimellä Korealainen kuurupiilo. Siitä ei vissiin ole kovin suuresti innostuttu, ainakaan sarjan suomentamista ei ole jatkettu. Minusta tämä sarja vain paranee edetessään, mutta tyyli on kyllä melko sama eli jos ei ensimmäisestä kirjasta innostu, niin tuskin näistä muistakaan.
Minulla on vielä neljäs osa tätä sarjaa hyllyssä odottelemassa, ottanen sen lukuun piakkoin. Pitää nuo kaksi muutakin hommata omaksi, sillä kirjastostamme (joka ei tietenkään ole edes auki) ei niitäkään saa.
Spontaani ruikutus:
On ikävä kirjastoja ja kirjakauppoja. Toki kirjoja voisi tilata, mutta toistaiseksi olen pidätellyt itseäni, koska minulla on niin paljon lukemattomia kirjoja muutenkin kotona. Pyrin nyt siis jotenkin hyödyntämään tätä masentavaa tilannetta koluamalla omien hyllyjen aarteita.
Kirjan tiedot:
James Church: Bamboo and Blood
Thomas Dunne 2008
s. 294
Inspector O -sarja:
1. A Corpse in the Koryo, 2006 /suom. Korealainen kuurupiilo, 2015
2. Hidden Moon, 2007
3. Bamboo and Blood, 2008 (tässä postauksessa)
4. The Man with the Baltic Stare, 2010 (hyllyssä odottelemassa lukuvuoroaan)
5. A Drop of Chinese Blood, 2012
6. The Gentleman from Japan, 2016
Meillä on Suomessa kirjakaupat olleet auki koko ajan, samoin monet muut kaupat. Kouvolassa ainakin on useimmat vaate- ja kenkäkaupat olleet auki, ja minä entinen kaupoissa luuhaaja en ole kahteen ja puoleen kuukauteen käynyt muualla kuin kerran Suomalaisessa kirjakaupassa hakemassa sinne tilaamani kirjan.
VastaaPoistaKirjastosta saan huomenna hakea varauksiani virkailijan läsnäollessa. Kirjastot aukeavat eri tahtiin eri kaupungeissa, mutta yleensä ensin vain varauksien hakemista varten. Meillä Kouvolassa pääseee 8.6. normaalisti sisään, omatoimiajat on peruttu ainakin heinäkuulle.
Olen tilannut muutaman kerran kirjoja nettikaupoista. Omassa hyllyssä olisi luettavaa minullakin, mutta ne mitkä eivät ole kiinnostaneet ennen eivät näytä kiinnostavan nytkään.
Elokuvateatterit avaavat oviaan vähitellen. Meillä pääsee yhteen teatteriin kesäkuun alussa. Salit täytetään vain puoliksi ja kussakin salissa on vain yksi näytös päivässä, niin että jää desinfiointiaikaa.
Juu, seuraan Suomen uutisia ja kavereilta tietty myös kuulen kuulumisia. :) Nythän siellä on ravintolat avautumassa. Täällä on aika askeettista edelleen ja sama meno jatkuu. Jos kauppoja avataankin, niin todella säädellysti ja rajoitetusti.
PoistaTänään käytiin ostamassa fillariini uudet ulko- ja sisäkumit pyöräliikkeestä: sinne pääsi sisään vain yksi “yksikkö” kerrallaan eikä kaupassa voinut kierrellä. Myyjiltä kyseltiin ja he sitten kertoivat ja toivat pyydetyt tuotteet. Mieluusti antaisin fillarini huoltoon, mutta tällä hetkellä se veisi viitisen viikkoa ruuhkien takia. Fillareita on myös vaikea ostaa, koska tavarantoimittajaketjut eivät ole täysin toiminnassa. Sama pätee vähän kaikkeen muuhunkin täällä.
Täällä on jopa hammaslääkärit pakotettu sulkemaan praktiikkansa. Koska pakote astui voimaan yhden illan varoitusajalla, niin monen hoito jäi kesken. Melko kammottavaa. Pakkosulkeminen on riitautettu, koska sille ei vissiin ole perusteita.
Vaikuttaa kiinnostavalta tämä kirja. Yllättävää, että sarjan eka osa on jopa suomennettu! En ole koskaan kuullut Korealaisesta kuurupiilosta, mutta senhän voisi lukaista ja katsoa miltä vaikuttaa. Harmi vain, ettei sarjan suomentamista ole sitten jatkettu... Englanti sujuu minulta kyllä, mutta olen nykyään liian koukussa omalla kielellä lukemiseen, vaikka haluaisin kyllä lukea muillakin kielillä. Olen kai laiskistunut iän myötä??
VastaaPoistaMinä pidän kovasti tästä sarjasta ja rankkaisin ehkä tämän kirjan parhaimmaksi! Tai sitten lukuaika osui napakymppiin. Nämä eivät ole mitään action-kirjoja, vaan jännite on aivan muualla. Kannattaa kokeilla sitä ensimmäistä osaa ja tosiaan katsoa, miten se sitten itselle kolahtaa. :)
PoistaMuuten googletin jälkeenpäin sen Korealaisen kuurupiilon, ja kiinnostukseni vain lisääntyi, koska kirjailija on kuulemma toiminut Kaukoidässä tiedustelutehtävissä. Hänellä on siis varmasti asiantuntemusta! Taidanpa hankkia piankin käsiini Korealaisen kuurupiilon, ja sittenhän voi jatkaa sarjan parissa englanniksi, jos tykkään siitä.
VastaaPoistaOlen kirjoittanut siitä Korealaisesta kuurupiilostakin (linkki tuossa postauksessani) ja siellä kerron James Churcin (joka siis on pseudonyymi) taustoista. Ja on siellä linkki erääseen haastatteluunkin. Eli hänellä on tosiaan omakohtaista kosketusta Pohjois-Koreaan.
PoistaKävin lukemassa sen postauksesi Korealaisesta kuurupiilosta. Kovasti kiinnostaa kyllä! Ja mahtavaa, ettei kaikissa kirjoissa tarvitse olla niitä pakollisia työleirijuttuja. Minua on alkanut enemmän ja enemmän ahdistaa kaikki vankila- ja vankileirikuvaukset, kidutus ja muu vastaava... Eipä se kenenkään vangin tilannetta paranna, vaikka minä täällä kuinka ahdistuisin...
PoistaMuuten se Kim Hyun Heen kirja Sieluni kyyneleet, jonka luin nyt keväällä, kertoi myös etuoikeutetusta pohjoiskorealaisesta, joka eli niin hyvää elämää kuin siellä nyt pystyy elämään. Kiinnostavaa vaihtelua siis!
Etuoikeutettukin elämä Pohjois-Koreassa on melko horjuvaa: yhdessä yössä voi pudota pohjalle. Kaikenlaisia näkökulmia tarvitaan.
Poista