Sivut

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Kenen muistot ovat oikeita?

Princeton, 1987: Maineikas professori, Joseph Wieder, murhataan brutaalisti. Tekijää ei koskaan saada selvitettyä ja tapaus jää avoimeksi.

New York, 25 vuotta myöhemmin: Kirjallisuusagentti Peter Katz vastaanottaa käsikirjoituksen, jonka kirjoittaja väittää selvittäneensä Wiederin murhaajan.


E.O. Chirovici: The Book of Mirrors
Century 2017
s. 323
kirja on suomennettu nimellä Peilien kirja


Käsikirjoituksen on kirjoittanut Richard Flynn, joka tunsi edesmenneen professorin. Flynn oli muutenkin tuttu vieras professorin talossa, sillä hän auttoi professoria eräässä projektissa. Miesten välinen suhde ei kuitenkaan ollut aivan mutkaton ja asioita sekoitti muuan Laura, johon Flynn oli iskenyt silmänsä.

Minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia tämän kirjan suhteen, joten kaikki siinä tuli yllätyksenä ihan kirjan rakennetta myöten. Tarina liukuu kertojalta toiselle kuin viestikapula juoksijalta juoksijalle. Tässä on tosin pikemminkin kyseessä käveleminen eikä niinkään juokseminen, sillä mitään kiirettä minnekään ei ole. Tapahtumista on aikaa ja sekä murha että murhaaja ovat saaneet levätä rauhassa.

Mutta kuten ruumiilla on tapana ponnahtaa pinnalle vedenpohjasta, on myös totuudella tapana tulla ilmi ennemmin tai myöhemmin. Joskus pieni töytäisy riittää sysäämään tapahtumaketjun liikkeelle ja mitä enemmän siihen sotkeutuu ihmisiä, sen enemmän löytyy ”totuuksia”. Kenen muistot ovat oikeita ja todellisia, kun me kukin hahmotamme maailmaa ja tapahtumia eri näkökulmista. Jos valehtelee tarpeeksi kauan, muuttuuko valhe totuudeksi?

The Book of Mirrors on uskomattoman koukuttava ja alati liikkuva romaani. Se on orkesteri, johon liittyy soitin toisen perään, kunnes musiikki soi täytenä.

Tuli mieleeni tämä ”Plantyflutesizer”, jonka katson ja kuuntelen säännöllisin väliajoin, koska se kiehtoo minua. Se tuli myös mieleeni The Book of Mirrorsia lukiessani. Suosittelen katsomaan videon suoraan Youtubessa, niin kaikki yksityiskohdat erottuvat. Hypnoottista.



"Somebody once said that the beginning and the end of a story don’t really exist. They’re merely moments that are chosen subjectively by a narrator to allow the reader to look in on an event that began sometime previously and will end sometime after."


Tietoa kirjailijasta: FantasticFiction (englanniksi)
Kirjasta ovat bloganneet mm. Kirja vieköön, Mummo matkalla ja Unelmien aika.

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia kysymyksiä...
    Hypnoottinen ja katseenvangitseva video, jopa siinä määrin, että sulkee ympäriltä pois kaiken muun, kuten myös Chirovicin teos, joka jäi kieppumaan itsensä ympärille olematta junnaava tai pitkäpiimäinen. Ilmavuudessaan ja poikkeavuudessaan lukijalleen tilaa antava tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan mukavan erilainen rakennekin kirjalla. Piristävää erilaisuutta kaikin puolin lukemistoon!

      Poista
  2. Olen lukenut tämän aikoja sitten, mutta kyllä kiehtoi! Kirjailijalta on muistini mukaan suomennettu muutakin, vaan enpä ole lukenut. Hienoa musiikkia tuolla uskomattoman keksijän videolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On suomennettu toinenkin teos, se on nimeltään Pahaa verta/Bad Blood. Senkin Chirovici on kirjoittanut englanniksi. Aion lukea senkin, kunhan saan kirjan joskus käsiini.

      Poista
  3. Kuulostaa mielenkiintoiselta.Ensin luulin että se perustuu johonkin oikeaan tapaukseen mutta fiktiotahan se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, täysin fiktiota on. Sopii hyvin sellaisille lukijoille, jotka karttelevat raakuuksia eivätkä jaksa ylenpalttista toimintaa.

      Poista
  4. Yhden kirjaston poistomyynnissä oli viime kesänä yllättävän uusia kirjoja, kuten tämäkin, joten poimin sen sieltä mukaani, mutta en ole vielä lukenut. Pelkän kannen perusteella en ole silti osannut hirveästi innostua, mutta olen kyllä kuullut kirjaa kehuttavan. Ehkäpä joskus paneudun tähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea, kun tulee sopiva hetki. Minusta mukavan erilainen romaani. Kannen perusteella en minäkään olisi innostunut, mutta sisältö ratkaisee.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.