En ole jaksanut pahemmin lukea viime aikoina. Kirjoja on jäänyt kesken, koska olen valinnut epäsopivia kirjoja mielentilaani nähden.
Jennifer Eberhardtin kirjaa (Biased) luin yli kuukauden, mutta kyseessä onkin sellainen kirja johon soveltuu maltillinen lukutahti. Muutenkin kirjaa lukiessa pydähdyin usein mietiskelemään lukemaani, joten lukeminen eteni hitaasti. Olen luonteeltani pohdiskeja ja märehtijä, ja Biased tarjosi minulle mahtavan laitumen toteuttaa näitä piirteitäni sekä kyseenalaistaa ja kritisoida omia ajatusmallejani.
Kirjan nimi kertoo oleellisen: Biased, The New Science of Race and Inequality (William Heinemann 2019, s. 340). Saatamme kuvitella kohtelevamme ihmisiä tasa-arvoisesti, mutta todellisuus voi olla - ja todennäköisesti onkin - hyvin toisenlainen.
Every day, unconscious biases shape our visual perception, attention, memory and behaviour in ways that are subtle and very difficult to recognise.
Kiinnostavaa, mutta ei kaikilta osin mitenkään uutta. Eberhardt tarkastelee asiaa kuitenkin nimenomaan rotukysymyksissä eikä kyseessä ole mikään mutuilu, vaan johtopäätökset ja tiedot perustuvat lukuisiin tutkimuksiin. Erilaisia tutkimuksia kirjassa esitellään useita, samoin käytännön kokemuksia ja tapauksia, mikä tekee kirjasta superkiinnostavan. Samalla se kannustaa lukijaa itseäänkin pohtimaan omaa asennettaan. Jos siis haluaa.
Kaikki eivät halua, koska en minä ole rasisti ja minä kyllä kohtelen kaikkia samalla tavalla ja olen värisokea. Moni julistautuu värisokeaksi korostaakseen näkevänsä ihmiset samanarvoisina eikä siis edes siksi noteeraa väriä. Kuitenkin puolueellisuuden ja rasismin olemassaolon tunnistamisessa ensimmäinen askel on nähdä väri ja nimenomaan värin taakse.
In fact, the color-blind approach has consequences that can actually impede our move toward equality. When people focus on not seeing color, they may also fail to see discrimination.
Herää myös kysymys, miksi nimenomaan
Biased on täynnä esimerkkejä rakenteellisesta rasismista, joka monin paikoin on tiedostamatonta. Tosin ei aina, sillä ennakkoluuloja on ja turha niiden olemassaoloa on kieltää. Vaikka kirja pohjaa lähinnä Yhdysvalloissa tehtyihin tutkimuksiin, samankaltaisia tuloksia on saatu muuallakin (liittyen erityisesti työnhakuun ja mahdollisen etnisen taustan vaikutukseen työnhaussa).
Kirja on todella runsas ja asiasisällöltään monipuolinen. Lisäksi aihe on sen verran avartava, että haluan sijoittaa kirjan Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen. Aivojen sekä tietoisten että alitajuisten toimintamekanismien tunteminen on mielestäni tärkeää ja rasismi valitettavasti niin ajankohtaista edelleen, että tämän kirjan lukeminen on suositeltavaa.
Jennifer Eberhardt on tyyliltään maltillinen, asiallinen ja empaattinen, paikoin myös omakohtainen. Luin taannoin The Sunday Timesista tähän kirjaan liittyvän jutun, jossa haastattelija ihmetteli miksi Eberhardt on niin “kiihkoton”. Eberhardt vastasi tyylikkäästi: hän sanoi, ettei ole aktivisti, vaan tiedemies/tutkija. Aivan, meidän kaikkien ei tarvitse olla aktivisteja, onneksi. Aktivistejakin toki tarvitaan.
Muita rotua ja rasismia käsitteleviä kirjoja blogissani:
Reni Eddo-Lodge: Why I'm No Longer Talking to White People About Race
Michael Fuller: “Kill The Black One First”
Lisäys 11.6. klo. 18:50 Trevor Noah: Born a Crime
Siinä, että ei näe roturistiriitoja on vähän samaa kuin joidenkin koulunjohtajien väittämässä, etä ei heidän koulussaan ole kiusaamista.
VastaaPoistaEtniseen taustaan perustuva syrjintä on taas voimistunut viime vuosina, ei sitä voi kiistää. Ja täällä Suomessahan ihmisten arkikäyttäytyminen vähänkään erinäköisiä kohtaan on syrjivämpää kuin niissä maissa missä on totuttu ihmiskirjoon. Oudoksutaan ja epäillään ja jotkut eksotisoivat ja puhuvat englantia Suomessa syntyneelle eriväriselle pitäen häntä sitkeästi ulkomaalaisena.
Juu, yhteistä tuntuu olevan eriarvoisuuden olemassaolon kieltäminen. Moni tekee sitä ihan tiedostamattakin ja sitä nimenomaan käsitellään paljon Eberhardtin kirjassa. Moni luulee olevansa puolueeton, mutta tosiasiassa ihminen tekee valintoja ja tulkintoja joka päivä ja puolueellisuus ja suosiminen/syrjiminen on niissä usein alitajuisesti läsnä. Me olemme ehdollistuneet ajattelemaan tietyllä tavalla tietyistä ihmisistä jo valmiiksi.
PoistaTämäkin pitää mun lukea! Mua kiiinnostaa tosi paljon rasismiin ja rotuun liittyvät kirjat ja aihe ylipäätään. On ollu hämmentävää huomata kuin paljon itelläkin on sisäistettyjä asenteita ja käsityksiä ei-valkoisista ihmisistä. Puuh.
VastaaPoistaTrämä kirja varmasti auttaa tuossa hämmennyksessä! Tiettyyn pisteeseen astihan puolueellisuus ja suosiminenkin on ihan inhimillistä, mutta sellaista ei saisi instituutioissa esiintyä. Siksi ne on hyvä tiedostaa.
PoistaAh, tää kuulostaa aivan ehdottomasti kirjalta, joka minunkin täytyisi lukea! Rakenteellinen rasismi ja oman aseman tiedostamattomuudesta kumpuava historiaton "värisokeus" on olleet onneksi lähiaikoina hieman enemmän pinnalla yleisessäkin keskustelussa, mutta pääosin tuntuu, että Suomessakin ollaan aikamoisessa kieltämisvaiheessa vielä siinä, mitä ylipäätään rasismina osataan nähdä. Tutkimukseen perustuva kirjallisuus kiinnostaa aina, pitääkin tutkiskella josko tätä teosta saisi lähikirjastosta tai sitten ihan jopa jättää siitä hankintapyyntö. :)
VastaaPoistaMinä muuten joskus aikoinaan koin olevani värisokea, mutta ajatus sen taustalla ei ollut rasistinen. Luulen, että moni ajatteli/ajattelee samoin. Ainakin Eberhardtin kirjan mukaan sellainen on varsin yleistä. Kiusaan itseäni joskus lukemalla suomalaisten lehtien Facebook-sivujen kommentointia ja olen törmännyt ilmiöön, jossa moni on tuohtunut siitä että asiasta (ihonväristä) pitää ”kohkata jatkuvasti”. Juuri tuollaisille tyypeille tämä kirja olisi omiaan, mutta juuri sellaiset kai harvemmin ainakaan tällaiseen kirjallisuuteen tarttuvat, koska se ei vahvista heidän omia (ennakko)luulojaan.
PoistaTämä on todella runsas kirja, jossa sivutaan myös naisten asemaa eli kirja antaa paljon tarttumispintaa. Luulen, että tämä tosiaan istuisi sinun lukumakuusi, joten uskallan suositella!
Minä havaitsin omaan tiedostamattoman rasismini viime kesänä, kun tein jalkapallon MM-kisojen yhteydessä YLEn testiä, jossa piti tunnistaa pelaajia. Minähän tunnistan kaikki, ajattelin. Kattia kanssa. En erottanut värillisiä pelaajia toisistaan - olin katsonut vain väriä. Niin helposti tuo tapahtuu. Oli tehokas herättäjä.
VastaaPoistaTällaisen kirjan lukeminen olisi ilman muuta hyödyllistä.
Jännä, että otit tuollaisen tapauksen esimerkiksi. Kirjassa nimittäin käsitellään vastaavaa aihetta eikä kyseessä sinänsä ole rasismi, vaan ihmisten aivojen toimintamekanismi. On olemassa tutkimustuloksia, jotka viittaavaat siihen, että ihmiset (rodusta riippumatta) tunnistavat paremmin omaan rotuunsa kuuluvia ihmisiä. Toisin sanoen myös mustat tunnistavat herkemmin toisia mustia henkilöitä, aasialaiset aasialaisia jne. Toisaalta jos on vaikkapa aasialainen ja elää kulttuurissa, jossa suurin osa on valkoisia, hän alkaa tunnistaa niitä (valkoihoisia) paremmin eikä hänkään sitten välttämättä erota aasialaisia toisistaan. Joten synninpäästö sinulle! Minulla hahmotusvaikeuksien takia menevät kaikkien kasvot sekaisin.
PoistaTämän kirjan lukeminen on ehdottoman hyödyllistä, sillä se avaa aivojen toimintaa (liittyen puolueellisuuteen ja rasismiin) hyvin tuoreella tavalla!
Tämä olisi kyllä tärkeä kirja lukea. Tiedostamattaan sitä on hyvinkin ennakkoluuloinen.
VastaaPoistaJep, ennakkoluuloinen ja puolueellinen, osan siitä varmasti tiedostaa ja osaa sitten ei. Tärkeä kirja, olisi hienoa jos tämä suomennettaisiin!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaOlen samaa mieltä.
PoistaTämä olikin hyvä vinkki tuohon Helmet-haasteen kohtaan (vaikken ko. haasteessa olekaan tänä vuonna mukana). On jotenkin aika hurjaa ja surullista, miten ajankohtainen aihe rasismi on juuri ja vielä nyt. Tuntuu, ettei ihmiskunta ole tässä suhteessa mennyt kovinkaan paljon eteenpäin noin niin kuin laajassa mittakaavassa. Rasistisia liikkeitä pulpastelee esille siellä täällä, ihan Euroopassakin jonka soisi olevan ajattelultaan jotenkin vapaampaa ja suvaitsevampaa. Tärkeä kirja siis!
VastaaPoistaToivoisin kovasti, että tämä kirja suomennettaisiin! Vaikka Yhdysvallat ja Euroopan maat yleisesti ovat kulttuureiltaan (ja historialtaan) melko erilaiset, niin tietyissä asioissa on paljon samaa. Siksi tämä kirja toimisi hyvin myös Suomessa.
PoistaRasismi ja muukalaisviha tuntuvat tosiaan olevan nousussa vähän siellä sun täällä. Täällä rasismi on muuttunut avoimemmaksi Eu-kansanäänestyksen myötä ja loputon Brexit-pelleily vain ruokkii ja pitää sitä pinnalla.
Superkiinnostava aihe! Tykkään myös maltillisesta, faktoihin perustuvasta argumentoinnista, varsinkin ja erityisesti silloin kun aihe on tunneherkkä.
VastaaPoistaSama juttu! Ei kaiken tarvitse olla “paasausta” tai provosoivaa, vaan maltillisemmallekin tyylille on paikkansa. Joillekin menee asia helpommin perille, kun ei tarvitse olla ns. puolustuskannalla. Hyvä, että on erilaisia tyylejä!
PoistaOlen myös sattumoisin tänä keväänä löytänyt kirjoja, jotka haastavat omia vakiintuneita ajatusmallejani. Erittäin terveellistä! Ja mitä tulee "värisokeuteen" ja siihen, että se saattaa estää näkemästä diskriminaatiota - tämä ilmiö on aika tavallinen täällä Ruotsissa. Ja se ei tietenkään rajoitu pelkästään ihonväriin vaan koskee myös muita vähemmistöjä, esim. saamelaisia ja ruotsinsuomalaisiakin. Pistän tämän kirjan lukulistalle! /Mari
VastaaPoistaKiva kuulla, että kiinnostuit tästä kirjasta! Minua tämä aihepiiri kiinnostaa, koska haluan laajentaa omia näkökulmiani ja asenteitani. Todella mielenkiintoista pohdintaa saavat tällaiset kirjat aikaiseksi!
PoistaTässä kirjassa muuten avataan hyvin erilaisia “puolueellisuuden” tai "suosimisen" muotoja (liittyen muuhunkin kuin ihonväriin), joista osa on alitajuisia ja osa kyllä ihan tietoisia.
Suomestakin on lukuisia esimerkkejä työnhakutilanteista, joissa pelkästään nimen perusteella pätevä työnhakija ei pääse edes haastatteluun. Tärkeä aihepiiri ja Eberhardt on monin tavoin juuri oikea siitä kirjoittamaan. Kyllä monessa tilanteessa saa itsensä kiinni piilorasismista vaikka lukeekin olevansa läpeensä värisokea.
VastaaPoistaTuota (nimen vaikutusta työnhaussa) on ihan tutkittukin ja tässä kirjassa käsitellään sitäkin. Hyvin mielenkiintoista eikä edes yllättävää, valitettavasti.
PoistaKuulostaapa hurjan mielenkiintoiselta kirjalta! Olen todella laiska lukemaan englanniksi enkä useinkaan tartu tietokirjoihin, joten jään odottelemaan ja toivomaan, että tämä teos vielä suomennettaisiin. Tällaiset hyvin syvälle juurtuneita, tiedostamattomia ajattelutapoja avaavat ja kyseenalaistavat tekstit ovat loistavia. Usein vastaavien kirjojen ääressä huomaan nyökkäileväni tyylillä "juuri noin olenkin ajatellut, mutten vain ole yhtä fiksusti sitä osannut sanallistaa".
VastaaPoistaMinäkin toivon hartaasti, että tämä kirja suomennettaisiin sillä tässä asiat tuodaan esille neutraalisti ja pohtien eli lukijan ei tarvitse olla puolustuskannalla ja piikit pystyssä. Luulen, että valitettavan monelta menee vastaavissa kirjoissa pointit ohi, kun pelkkä kirjan otsikko saa heidät provosoitumaan. Toisaalta juuri ne, joita tällainen kirjallisuus voisi hyödyttää, tuskin lukevat tällaista kirjallisuutta. Tästä kirjasta saisi hyvää pohjaa aloittaa keskustelu sekä itsensä että muiden kanssa.
Poista