Kim Thúyn Ru on levännyt hyllyssäni vuodesta 2013. Aloin lukea sitä tammikuussa 2015, mutta jätin sen tuolloin kesken, koska häiriinnyin kirjan hajanaisuudesta eikä lukuaikakaan ollut sopiva. Näin kauan kesti saavuttaa uusi asenne kirjan lukemiseen. Oikeasti unohdin koko kirjan olemassaolon, kunnes se julkaistiin Suomessa ja sitä alkoi näkyä useammassa kirjablogissa.
Ru tarkoittaa ranskaksi virtaa, virtaamista. Vietnamiksi se on kehtolaulu. Ru onkin kuin poukkoileva kevätpuro, joka virtaa maltillisesti, mutta laitojaan hakien ja alati suuntaa muuttaen. Virtaukset kieputtavat, mutta virkkeet lipuvat selkeinä ja kuulaina kuin aamukaste.
Kirjan kertoja on vietnamilainen Nguyễn An Tịnh. Hän käy läpi elämäänsä aikana ennen venepakolaisuutta Vietnamista ja sen jälkeen mm. Kanadassa ja taas Vietnamissa. Venepakolaisuus on minulle ennestään tuttu termi, sillä Vietnamin kriisi näkyi Suomessakin ja muistan venepakolaisuudesta puhuttaneen paljonkin.
Meidän kouluumme saapui muutama nuori vietnamilainen, joista yhteen ihastuin, yksi ihastui minuun (ei se, johon itse ihastuin). Toisen (se johon ihastuin) tiedän palanneen Vietnamiin aikuisiällä. Toinen asuu edelleen Helsingissä. He tuskin enää edes muistavat minua, mutta minuun he jättivät elinikäisen muistijäljen.
Ru on kuin tilkkutäkki, jossa neliö valmistuu sieltä täältä jättäen täkkiin aukkoja. Kuvaukset ovat lyhyydestään huolimatta voimakkaita ja jos eivät täynnä elämää niin täynnä tunnetta. Miten helposti Kim Thúy herättää sanat henkiin ja lähettää ne virran mukana muodostumaan virkkeiksi, ajatuksiksi.
Ru on omaelämäkerrallinen, mutta lukija voi vain arvailla mikä osuus on totta ja mikä jotain muuta – tai totta jollekin muulle. Sillä ei oikeastaan ole väliä, sillä Ru tuntuu aidolta.
Pidin kovasti tästä kirjasta nimenomaan kielensä takia. Se tekee kirjasta ainutlaatuisen, jättää lukijalle tilaa ajatella ja hahmottaa itse. Noin yleisesti tällainen mosaaiikkimainen tyyli ei tavallisesti ole makuuni, mikä johtunee siitä että minun on helpompi keskittyä laajempiin kokonaisuuksiin. Mahdollisesti tästä samasta syystä novellien lukeminen on minulle hankalaa.
Kirjan tiedot:
Kim Thúy: Ru
alkuper. Ru 2009
The Clerkenwell Press 2012
ranskasta englannistanut Sheila Fischman
s. 153
Ru:sta ovat bloganneet muun muassa Mari A:n kirjablogi, Oksan hyllyltä ja Kirjan pauloissa.
tykkäsin tuosta, kirjassa kuvia, näki ne ajatuksissa:
VastaaPoistahttp://hannelesbibliotek.blogspot.com/2018/02/ru-av-kim-thuy.html
Oli kyllä kiintoisa kirja!
PoistaKieli on todella kaunista ja vaikka tarinasta voi poimia synnkiä hetkiä, ne ovat silti hyvin toiveikkaasti kirjoitettu esim. pakolaisleirin vessakuvaus.
VastaaPoistaJuu, mitenkään murskaava tämä ei ollut, vaan nimenomaan toiveikas. Thúy kuvailee asioita ja ihmisiä todella kiinnostavasti ja arvostavasti.
PoistaKivaa, että tykkäsit tästä! Minulle tämä oli niin positiivinen yllätys, että on mukavaa huomata, että kirjasta pidetään muuallakin. Kirjan englanninkielinen kansi on näköjään aika erilainen kuin suomenkielisessä painoksessa. Aika usein suomikäännösten kannet jäävät enkkupainosten varjoon, mutta nyt kyllä kävi toisinpäin... suomipainoksen kansi osuu omaan "kansimakuuni" erittäin hyvin. :)
VastaaPoistaAika jännä, että näin vanha kirja on nyt yhtkäkkiä keksitty suomentaa. Hyvä juttu tietenkin. Itse voisin lukea lisääkin Thúyltä, tätyykin katsoa mitä on mahdollisesti tarjolla. Minustakin muuten suomikansi on todella kaunis, pesee kyllä tämän enkkukannen mennen tullen!
PoistaMinulla on tämä lainapinossa odottamassa vuoroaan. Suomalaisen kirjan kansi on jakautunut Vietnamiin ja Kanadaan, lämpimän meren kalan pyrstö muuttuu kylmän maan lumisiksi puunalatvoiksi. Se on minusta hurja ja kiehtova.
VastaaPoistaJuu, suomalaisen version kansi on puhuttelevampi kuin tämä.
PoistaPidin tästä kovasti, ja onkin mielenkiintoissta odotella, onko syksyllä (suomeksi) ilmestyvä Vi samantyylinen vai ihan erilainen.
VastaaPoistaKiitos, että linkitit.
Minuakin alkoi nyt kiinnostaa kirjailijan muut teokset. Täytyypä tutkailla onko niitä käännetty enkuksi. Vissiin jotain ainakin on. :)
PoistaMinäkin aloitin tätä joskus keväällä, mutta juuri tuo hajanaisuus / mosaiikkimaisuus ehkä sai ajatukseni harhailemaan. Tai mikä sitten olikin? Kuvittelin, että lukisin näin ohuen kirjan nopeasti, mutta ohuudestaan huolimatta se ei ollut kevyttä luettavaa, ja jotenkin se jäi minulla kesken. Mutta ehkä yritän myöhemmin uudestaan, koska kyllä kirja kiinnosti minua ja vaikutti hyvältä.
VastaaPoistaMielestäni tämä kirja ei sovi ihan missä vain mielentilassa luettavaksi. Siksi se varmaan jäi minultakin ensimmäisellä kerralla kesken. Mosaiikista muodostuu kuitenkin riittävän ehyt kuva, vaikka palasia puuttuukin paljon. Tämä kirja on mielestäni ehdottomasti kohtausmainen tunnelmakirja.
PoistaTää kirja on herättäny mun mielenkiinnon.
VastaaPoistaKannattaa lukea!
Poista