Sivut

torstai 14. marraskuuta 2024

Palkokasvit lautaselle eikä nenään

Heti alkuun varoituksia: teksti sisältää kiroilua ja kärjistyksiä eikä liity kirjoihin, mutta kirjoituksiin kylläkin.

Suomessa julkaistut ravitsemussuositukset ovat saaneet somen jyrähtämään. Asia (eli ne suositukset) eivät minua varsinaisesti kiinnosta, koska voinen todeta etten kuulu kohderyhmään. Kyseiset ravitsemussuositukset on nimittän tarkoitettu sekasyöjille. Tästähän ja -kin voisi tietysti pahoittaa mielensä, kuten tähän aikakauteen on sopivaa, mutta ei kiinnosta.

Ravitsemussuositusten pohjalta käyty ”keskustelu” kävi kuitenkin hermoilleni. Ja silti lueskelin somekommentointia aiheesta oikein monena päivänä ja eri paikoissa. Virhe.

Mikä minua alkoi ärsyttää?
Miksi triggeröidyin niin kovin, että pitää nähtävästi postauskin tehdä. Tässä vaiheessa en muuten vielä tiedä julkaisenko tämän vai purkaudunko vain omassa poterossani (näyttää siltä, että julkaisen).

Pitkällisen pohdinnan perusteella löysin useamman eri ärsykkeen. Listaan ne alle. Ja muuten, jos sinulla meni lihapulla nenään ravitsemussuositusten takia, kannattaa kysyä itseltään miksi. Jos siis ihan oikeasti kiinnostaa oman reaktion juurisyyt.

Tässä minun trigger-lista:

1. Lihaa ei saa enää syödä! Nyt kielletään jo lihan syöminen!

Ihan aluksi: kyseessä on SUOSITUS, jossa ei ole kielletty yhtään mitään. Kukaan ei tule sinne sinun kotikeittiöön tutkimaan, mitä siellä valmistetaan ja syödään.

Tässä ärsyttää aikuisten ihmisten heittäytyminen avuttomiksi uhreiksi, jotka kokevat, että heille ylhäältä päin sanellaan mitä SAA syödä ja mitä EI. Hei, kukaan ei ole sanellut yhtään mitään. Ignoraa se SUOSITUS ja syö mitä huvittaa – veikkaan, että niin suurin osa tekee muutenkin.


2. Vitun veget

Ravitsemussuositukset, joissa on LIHAA JA MAITOTUOTTEITA. Miten ihmeessä siitä tuli yhtäkkiä vegejen pilkkarinki?

Kommentoinnissa on nähtävissä sama vanha laulu, jossa ei vain kasvissyöntiä pilkata vaan myös kasvissyöjiä. Ei ole somekanavaa, jossa ei vähintään yksi (yleensä huomattavasti enemmän) siirtäisi RAVITSEMUSSUOSITUS”KESKUSTELUA” koskemaan vegejä. Mitä ne veget edes syö, mistä saavat proteiinia. Miksi kieltää itseltään ruokia. Ruokauskovaiset.

Ja tämä on oikeastaan se kohta, joka minua rasittaa eniten. Saa lukea (tosin ihan vapaaehtoisesti luin ja tuohduin) ne samat tölväisyt ja väheksynnät ja vittuilut, joita on kuullut ysäriltä lähtien, vaikka kyseessä on sekaruokavaliota noudattavien ravitsemussuositukset, joilla ei vittu pitäisi olla mitään tekemistä vegejen kanssa. Miksi ihmeessä täytyy ryhtyä ivaamaan?

Tämä on myös se kohta, jossa huomaan että monien (huom: ei ole sama asia kuin kaikki – tämä tiedoksi siltä varalta, että on ongelmia luetun ymmärtämisessä) henkilöiden ravitsemustietous on kotoisin tyyliin 90-luvulta ellei jopa aiemmilta ajoilta eikä sitä ole päivitetty ikinä sen jälkeen.

Ei, vaikka koko ruokakulttuuri Suomessa on muuttunut niistä ajoista. Lisäksi eri elintarvikkaisiin ja ravitsemukseen yleensä liittyvät tutkimukset ovat lisääntyneet ja paljon uutta tietoa on saatu.

Aiheeseen (ravitsemussuosituksiin siis, ei vegejen ivaamiseen vaikka se toinen aihe tuntuukin tässä olevan) liittyvistä kommenteista en ole voinut muuta kuin päätellä, että mikään ei ole muuttunut: edelleen ihmetellään, mistä mukamas saa proteiinia, jos ei mätä lihaa naamaan. Tämä oli suuri ihmetyksen aihe ysärillä ja nähtävästi yhä vaan edelleen. Joskus/usein se on naamioitu huoleksi ja ehkä oikeasti sitä onkin, mutta pääsääntöisesti se on vähättelyä ja toisen mitätöintiä. Sanavalinnoista ja kysymyspatterista kyllä huomaa aika pian, kummasta on kyse.

Jos henkilöllä on peruskäsitys ihmisen ravitsemuksesta tai hän edes ymmärtää, mitä proteiini on, hänen ei tarvitse olla huolissaan. Someommentoinnista päätellen ani harva tätä ymmärtää. Minulle se on selkeä viesti siitä, että aika iso aukko täytyy olla ravitsemustietoudessa, jos kokee tarvetta kantaa huolta vegen protujen saannista tai siitä, ettei itse saa riittävästi proteiinia, jos ei lapa lihaa suuhun kaksin käsin päivittäin.


3. Ilmastonmuutos

Miksei ilmastonmuutosta voisi ottaa huomioon ravitsemuksessa? Itse asiassa jossain vaiheessa niin lienee pakko tehdäkin. Onko epämukavaa? Me kaikki ihmiset saastutamme kukin tavallamme – toiset ilolla ja riemuiten mitään ajattelematta, toiset asioita myös pohtien.


4. Lihaa imitoivat kasviperäiset valmisteet

Jos kerran haluaa olla vege, niin miksi pitää sitten syödä jotain lihaa matkivia valmisteita. Eikö kelpaa kasvikset? Tämä on yleinen öyhötys, johon tietysti sai törmätä tässäkin aiheessa.

Olen mietiskellyt samaa muinoin, koska en ole kohderyhmää. Ja kas, se onkin avainsana. Merkittävä kohderyhmä on nimenomaan sekasyöjät, jotka haluavat vähentää lihan kulutustaan kukin mistäkin syystä, olkoot ne syyt eettiset tai terveydelliset tmv.

Monelle ne ovat tuki lihansyönnin vähentämisessä/lopettamisessa, kun ovat ihan itse tällaisen päätöksen tehneet. Nostan hattua, respect! Jos ei kiinnosta eläinten (kaltoin)kohtelut, saastuttaminen tai mikään muukaan vastaava, ei se silti ole mielestäni syy pilkata toisten valintoja. Paitsi joillekin tietysti tuntuu olevan, mutta se kertoo enemmän jostain muusta kuin pilkan kohteesta.

Sitten on tietysti myös pitkään vegenä olleita, jotka iloitsevat alati laajenevasta vegevalikoimasta. Osa ”lihaa imitoivista” tuotteista ei maistu lihalta (ja lihahan maistuu siltä, miten sen maustaa – tuskin kukaan maustamatonta lihaa syö), vaan niitä käytetään kuin lihaa. Siinä on iso ero.

Prosessoinnista: Suunnilleen kaikkia tuotteita on prosessoitu, kysymys on siitä miten ja kuinka paljon. Ei prosessointi ole aina huono asia. Lukemalla ostamansa tuotteen ravintosisältötiedot voi päätellä aika paljon, mutta ei kaikkea.

Esim. juustosta on tehty paljon tutkimuksia. Kannattaa lukea vaikkapa tästä (ja googlaa itse lisää ja valitse lähteesi) ja tsekata onko ravitsemustietous senkin osalta edelleen jossain viime vuosituhannella (lukemieni kommenttien perusteella aika monella on).

Kun kyseessä on SUOSITUKSET, olisi aika outoa, jos niissä suositeltaisiin haitallisiksi todettuja tuotteita esim. alkoholia tai makeisia. Niitähän ei listalla esiinny, mutta eiköhän suuri osa ainakin jompia kumpia vedä naamariin. Minä ainakin vedän.

Etenkin punaisesta lihasta on olemassa useita tutkimuksia ja näiden tutkimusten valossa olisi melko omituista SUOSITELLA syömään sitä jättiläismääriä. Lihan kulutus on yli tuplaantunut muutamissa vuosikymmenissä. Ennen syötiin huomattavasti enemmän kasviksia, joka monille yleisen kommentoinnin perusteella tuntuu nykyään tarkoittavan kurkkua, tomaattia ja salaatinlehteä. Hmm.

Moni myös nauraa ruokaan liittyville tutkimuksille ja vähättele niidenkin merkitystä. En oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. Niin että olisiko parempi, ettei tutkita ollenkaan? Ehkä olisi kuitenkin parempi, että ei lue (moni ei selkeästi luekaan) niitä, jos ei kuitenkaan aio niitä ottaa tosissaan tai edes pohtia tuloksia järkevästi, vaan tavoitteena on ainoastaan tuohtua ja dissata niitäkin. What’s the point.


Minä

En koe jääväni mistään paitsi, vaikken syö lihaa. Itse asiassa ruokavalioni on suorastaan räjähtänyt käsiin, kun on niin paljon kasvikunnan tuotteita, joita mättää naamariin. En ajattele, mitä voin poistaa ruokavaliosta, vaan mitä voin siihen lisätä. Ja miten voi luopua jostain, mitä ei muutenkaan halua: ihan käsittämätön yhtälö.

Alun perin siirtymiseni kasvisruokaan ei ollut eettinen (kyseessä syömishäiriö, jolloin lautaselta lähti suunnilleen kaikki muukin), mutta myöhemmin eettiset syyt astuivat mukaan kuvioon. Tuolloin aloin myös perehtyä paremmin ravitsemusoppiin, aineenvaihduntaan ja ruuansulatukseen ymv. Seuraan suurella mielenkiinnolla erityisesti kasvissyöjien ravitsemukseen liittyviä aiheita ja tutkimuksia – liha ei kiinnosta, koska se ei ole osa ravintoympyrääni.

Vegeilyni katson alkaneen ollessani 18-vuotias, vaikka jo sitä ennen söin hyvin vähän lihaa (en ole koskaan erityisesti pitänyt suurimmasta osasta lihoja, en edes lapsena). Minulle päivämäärät eivätkä ajankohdat ole kuitenkaan tärkeitä, joten mitään selkeää päivämäärää ei ole.

En ole koskaan paasannut syömisistäni enkä tee sitä nytkään. Valitettavasti monet muut ovat kokeneet aiheelliseksi tuntea suurta huolta syömisistäni, mutta nykyään ajattelen etteivät vain ymmärrä riittävästi ravitsemuksesta, joten eläkööt epätietoisuudessa. Jos jotain oikeasti kiinnostaisi, voisin keskustella (kasvis)ruuasta. Harvemmin ketään oikeasti kiinnostaa, heitä huolettaa lähinnä ne iän ikuiset proteiinit ja satunnaisesti jokin muu hivenaine.

Olen kasvissyöjä, jonka ruoka voi sisältää maitotuotteita (juusto, jogrutti) päivästä riippuen 0-10 prosenttia (minulla on maksimikiintiö maitotuotteissa per päivä). En ole mikään pyhimys enkä ole koskaan sellaista esittänyt. Ja voi olla, että vuoden kuluttua syön jotenkin toisin. On nimittäin normaalia, että ihminen syö hieman eri tavoin eri ikäkausina. Ainoastaan se on varmaa, että lihaa en ala syödä ikinä.

Minua ei myöskään kiinnosta toisten selittelyt, miksi syövät lihaa tai yleensä mitään. Koska vittuako se minulle kuuluu? En ole luonteeltani aktivisti, mutta arvostan aktivismia: mikään ei olisi ikinä muuttunut (eikä muutu), ellei meillä ole aktivisteja ihan asiassa kuin asiassa tai siis tietysti tarkoitan nyt hyvissä asioissa. En esimerkiksi tarkoita aktivismia, jossa tuetaan sortoa tai alistamista jne.


Ruokarauhaa itse kullekin! Olispa kiva, kun ei tarvitsisi enää ikinä nähdä silmissään niitä väsyneitä vege”vitsejä” ja muuta vähättelyä, mutta siinä tapauksessa pitäisi poistua kokonaan somesta ja ehkä koko maapallolta. Mikä on kyllä ihme juttu, koska vegeys alkaa olla jo sen verran yleistä, että luulisi ettei se enää herätä niin kuumia tunteita.


Tulipas pitkä lätinä. Onnittelut, jos jaksoit lukea tänne asti. Minua tämän aiheen ulostaminen nähtävästi helpotti, joten ihan sama lukeeko tätä kukaan, koska sain nyt mielenrauhan ja tuli kevyt olo. Case closed.

10 kommenttia:

  1. Kiitos! Samaa ihmettelen itsekin, miten ihmiset tuohtuvat tutkimustuloksista ja niiden seurauksena kansalaisille annettavasta tiedosta. Tiedon jakaminen ei pitäisi olla huono asia, päin vastoin. Kukin käyttää tai ei käytä sitä tietoa siten, kuin haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, uusavuton väärin ymmärtäminen lienee nykyajan someilmiö. Ei ole asiaa, josta ei draamaa saisi väännettyä. Media kyllä itsekin auttaa tässä aika hyvin, mutta tämän ”somekohun” kohdalla ihmiset osasivat itse ”jakautua kahtia” kommenttikentissä.

      Poista
  2. En tiedä, viittasitko tällä blogitekstiini ja sitä seuranneeseen kommentointiin, mutta jos viittasit, niin halleluja. Enpä todellakaan halunnut aiheuttaa kenessäkään näin paljon raivoa. Mutta hyvä kuulla, että kirjoittaminen helpotti. Parempi ehkä vastaisuudessa jättää postaukseni lukematta, niin voit olla rauhallisemmin mielin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi antaa sinulle tästä postauksesta kunniaa, sori :D Olin jo melko hyvin marinoitu aiheella, kun postauksesi luin ja kommentoin. Kävi kyllä mielessä, että koska kommentoin postaustasi, saatat tulkita asian niin, mutta kyseessä on paljon pöhinää saanut aihe, joten sitähän tulee joka tuutista (nyt täältäkin).

      Postauksessani mainitsen, että olen seurannut monia eri somekanavia, pääasiassa lehtien kommenttiosioita, joita minun kannattaisikin vältellä kuin ruttoa. Yleensä välttelen, mutta joskus liha (no pun in.) on heikko. Sielä löytyvät nämä ihan kaikki aiheet, jotka ärsytyskynnystäni kutittivat.

      Ei ole kauan siitä, kun ”kirosin” koko somen blogissani. Tämä on eräänlainen jatkumo sille aiheelle. Kun ei koiran pitänyt olla mukana karavaanissa. Mutta en oleta, että kaikki ovat lukeneet jokaisen postaukseni.

      Poista
  3. Katselin vanhojen joulunajan naistenlehtien jouluruokajuttuja ja huomasin ne valtavan isot kinkut ja kalkkunat, joita ei nykylehdissä enää niin näy. Muutoksia ruokatottumuksissa tapahtuu hiljakseen ajan mittaan, vaikka ei asiaan edes kiinnittäisi paljon huomiota, ja kyllä ne suosituksetkin vaikuttavat, vaikka osa porukasta änkää vastaan, koska huolestuu ja hermostuu tai kokee, että pitäisi muuttaa tapojaan, mutta ei jaksa.

    Uskon, että suositeltu kasvismäärä täyttyy itselläni tyydyttävästi, jopa kiitettävästi. Laitan joka aterialle lautaselle kreikkalaistyylisen vihannessalaatin, pähkinäsekoitusta ja hedelmien lohkoja, yli puolet lautasesta peittyy jo sillä, eikä paljon muuta mahdukaan. Ja leivän päällähän voi syödä mitä vain, esim. keitetyn punajuuren viipaleita yrtein maustettuna. Erityisen paljon pidän paahtoleivästä tumman appelsiinihillon ja sen päälle viipaloidun Koskenlaskija-juuston kanssa. Ketsupissa on tomaattia tiivistetyssä muodossa, sekin lasketaan - jos laskemaan ryhtyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululehtien kansia voisikin olla kiintoisaa katsella, koska eräänlaisia trendejä nekin edustavat. Itse en ole kiinnittänyt asiaan huomiota – en edes silloin, kun vielä paperilehtiä luin ja siitä on kyllä aikaa. Meillä pysyi lapsuudenkodissa jouluruoka aina samana. Omille teille lähdettyäni lopetin joulun viettämisen.

      Somekohuissa jalkoihin jäävät yleensä maltilliset pohtijat. Tässä se minunkin kohdallani nähtiin, sillä keskityin postauksessa lukemiini ärsytyskommentteihin ja ignorasin kokonaan muut. Tosin tämän postauksen pointti olikin purkautua.

      Tämä “kohu” myös muistutti minua siitä, miksi ei ikinä koskaan pitäisi lueskella lehtien kommenttiosioita eikä esim. Threadsia, jota Insta fiidiini tunkee vähän samaan tyyliin kuin mainoksia. Menee oma pikku kupla pilalle, kun sieltä läväthää naamalle kaikenlaisia jänniä asioita esim. ravitsemussuosituksista riitelyä :D

      Leipäkin muuten ammuttiin alas jossain kommenttiosiossa. En enää muista, minkä iltapulun juttu oli kyseessä, koska luin tästä asiasta niin monesta eri mediasta. Että ei kannata syödä sitä leipääkään :D

      Poista
  4. Kasivsyöjä jo reilu 30 vuotta, maitotuotteita ja kananmunaa käytän , en ole vegaani. Minulle kasvisuokailu lähti myös luonon monimuotoisuudesta. Voisin kuvitella syöväni vaikka kotimaista riistaa, kun ystäväni niitä metsästävät. Ja itse peuroja inhoan kun tuppaavat tulla aika usein auton eteen sekä pistävät poskeen puutarhassa kaiken, jos peura-aidan portti auki.
    Olen ollut niin kauan kasvisyöjä, etten myöskään kaipaa lihan korvikkeita, mutta lapseni 2/4 ovat täysin kasvissyöjiä, niitä hyvinkin käyttävät.
    Meillä myös mieheni on kotona kasvissyöjä, koska ei laita ruokaa joten on tyytyminen vaimon sapuskaan.
    Eniten minua tässä somevouhotuksessa ällistyttää, eikä ihmiset tajua kuinka paljon lihan kulutus on Suomessa muutamassa kymmenessä vuodessa kasvanut. Ja kuinka paljon he käyttävät vaikka ulkolaista antibioottilihaa.
    Minä elän onnellisesti omassa kuplassa, metsästä ja puutarhasta marjat jugurttiin ja omasta kasvihuoneesta kesäaikaan vihannekset. Syksyllä syödään paljon kotimaista omenaa ja luumua ja viinirypälettä kun oma puutarha niitä tuottaa.
    Jos ihmiset tietäisivät ruuantuotannosta kaikki sen mitä minä työni kautta, niin aika moni miettisi omaa ruokakoriaan tarkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama aikajana minulla eli 30 vuotta elämää kasviksena :D Itse en tosin voisi kuvitella syöväni edes riistaa, vaikka se eettisin ja luonnollisin lihankulutusmuoto onkin (syynä eniten se, ettei kiinnosta). Tehotuotannon yleistettyä myös ”kummasti” lihankulutus lisääntyi. Moni ei ilmeisesti tätä ymmärrä, vaan luullaan että lihaa on aina syöty näin paljon. Ja sehän on harhaluulo. Liha on ollut harvinaista herkkua ja sitä on kulutettu maltillisesti aiemmin. Ei ollut mitenkään itsestäänselvää, että joka aterialla oli lihaa niin kuin nyt ajatellaan, että pitäisi olla.

      ”Lihakorvikkeet” ovat vielä melko ”uusia” ja veikkaan, että ovat erityisesti nuorempien vegejen suosiossa. Niin sanotut pitkän linjan veget ovat kasvaneet ja tottuneet ihan toisenlaisiin ruokiin ja siksi monilla ei välttämättä ole edes intressejä kokeilla näitä uusia valmisteita (tämä pätee itseeni melko hyvin, vaikka olen joitakin kyllä kokeillut mutta mikään ei kuulu ruokavaliooni säännöllisenä osana). Tämä kielii siitäkin, miten paljon ruokakulttuuri on muuttunut kasvissyönninkin saralla.

      Luulisin, että moni tietää miten raadollista eläintuotanto on tai vaihtoehtoisesti kieltää/vähättelee sen vaikutuksia eläimeen (tai sitten asia ei kiinnosta). Ei kai näistä voi olla tietämättä. Tosin tiedän, että on henkilöitä, joiden mielestä tuotantoeläimillä on asiat hyvin eivätkä ne muuta kaipaa kuin olla lihatuotannon osasia.

      Käytän tosiaan jonkin verran itsekin maitotuotteita, vaikka tiedostan sen eettiset ongelmat erittäin hyvin. Oma etu ja mieliteko menee edelle. Se kirpaisee, mutta ei ilmeisesti niin paljon, että voisin kokonaan luopua niiden käyttämisestä.

      Poista
  5. Sanotaan että ihmisillä on oikeus syödä mitä haluavat, mutta onkohan noin? Vaikka terveys- ja ilmastopoliisi ei vielä tulekaan tarkastamaan keittiötä, niin nämä suositukset otetaan väistämättä huomioon laitosruokailuissa. Niinpä kun mummo tai pappa päätyy/päsee hoivakotiin, hänen pitää kenties opetella (hänet pakotetaan oppimaan) täysin uudenlainen ruokavalio. Siinä sitten joku 85- vuotias ihmettelee, että miksi helvetissä minun juuri nyt pitää ryhtyä syömään terveellisesti ja hoitamaan ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta.

    En lue somea (ellei sitten kirjabolgeja sanota someksi), mutta laatumediassa on aikamoinen painostus ihmisiä kohtaan, myös kyökissa tapahtuvaan. Esimerkiksi juuri äsken luin Ilta-Sanomista ja Suomen Kuvalehdestä niin yksitotista painostusta että vallan hirvittää - siis tämän niin kutsutta arvoliberaali "suvaitseva" porukka.

    Näyttää siltä että tästäkin asiasta (siis ravinto ja ilmasto) on tullut identiteettipolittinen työkalu. Sillä näköjään isketään eniten sekä miehiä että vanhempaa väkeä. Jopa niin että eläkkeitä vaaditaan pienennettäväksi ravinto- ja ilmastopoliittisen perustein.

    Koska en ole kovinkaan "hyvä" ihminen niin jotenkin tämä kaikki ärsyttää. Siis se kuinka korkealle hyvät ihmiset (ne oikein syövät ja puita halaavat) itsensä korottavat ja kuinka alas meidät huonot painetaan.

    Ja alkaa taas päivä hämärtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän kulman otit esille ja se mainitaan myös linkkaamassani jutussa (jossa on hullunkurisesti haastateltu ns. lihataloja). Eli ravitsemussuosituksia pyrkivät noudattamaan julkiset tahot kuten koulut ja kunnalliset hoitolaitokset ja sairaalat.

      On kuitenkin liioiteltua puhua täysin uudenlaisesta ruokavaliosta, sillä moni tämän hetken ikäihminen hyvin suurella todennäköisyydellä ei ole syönyt sellaisia määriä lihaa kuin nykyään syödään. Lihankulutus on kasvanut todella voimakkaasti vuosikymmenien aikana eli nyt ns. hoitolaitosiässä oleva ei välttämättä ole koskaan ollut mikään “liharohmu”.

      Uusissa suosituksissa on laskettu punaisen lihan viikkomäärä 500 grammasta 350 grammaan. Noin muuten lihavalmisteita (eli vissiin leikkeleitä) suositellaan käytettävän niin vähän kuin mahdollista. Kasvisten suositusmäärää on lisätty 500 grammasta 800 grammaan. Ihan äkkiseltään näitä suosituksia tutkaillessa en havaitse mitään erityisen radikaaleja muutoksia. Ihmiset mesoavat pääasiassa 150 grammasta lihaa ja siitä, kun suositellaan syötävän enemmän kasviksia.

      Itse muistan omilta kouluajoilta, että jo silloin oli päiviä, kun ruoka oli hyvinkin kasvispainotteista. Tulee mieleen ohraraepuuro ja pinaattiletut. Niiden ohessa saattoi olla jokin lihaleikkele (tai juustonpala) näkkileivän päälle laitettavaksi, mutta itse perusruoka oli kasvisruoka. Ei siitä kukaan silloin mellastanut (nykyään mellastaa, kun asia on tuotu esille ihan kuin se olisi uusi keksintö). Eri ikäryhmille suositukset ovat hieman erilaiset. Ja jos joutuu laitoksessa asumaan, niin ei silloin kyllä välttämättä voi paljon omiin ruokiin vaikuttaa – ihan sama, mitkä ne omat preferenssit olisivat.

      Se, että medioissa kirjoitetaan ruuan ilmasto- ja terveysvaikutuksista on ihan normaali ilmiö. Kyseessä on tutkitut asiat, faktat. Totta kai niistä kirjoitetaan. Se, että joku niistä pahoittaa mielensä tai kokee sen painostuksena, ei ole syy lopettaa asioista kertomista. Jos ihminen syyllistyy tai ärsyyntyy faktoista, on turha syyttää siitä mediaa, vaikka media kyllä osaa lietsonnan taidon ja vastakkainasettelun. Ja loput hoituu siellä kommenttiosiossa.

      Suurin osa suomalaisista syö lihaa ja sen kulutus on tosiaan tuplaantunut vuosikymmenissä (tästä löytyy ihan tilastoa). Ei voida puhua kenenkään “polkemisesta”. Ymmärrän sinänsä ärsytyksen, koska eihän se kivalta tunnu, jos kokee että omia syömisiä kyseenalaistetaan. Tätä olen saanut itse kokea erityisesti silloin, kun kasvissyönti oli vielä todella marginaalista ja olisi koko ajan pitänyt olla selittämässä ja puolustelemassa omia syömisiä. Minulta siis riittää sympatiaa näille tuntemuksille, mutta vain siihen asti, kunnes vedetään nimittelykortit esille. Jos koet itsesi huonoksi ihmiseksi sen takia, ehkä oloasi sitten helpottaa toisten ihmisten nimittely esim. puunhalaajiksi. Tässä se siis taas nähtiin: ruuasta (jos siinä on sana kasvis) ei voi keskustella ivaamatta vegejä. You just proved my point.

      Muista kuitenkin, että ihan enemmistöä olet ja voit syödä miten huvittaa ja suurin osa pitää sinua normaalina ihmisenä eikä nimittele sinua.

      Se, että tieto perustuu tutkimuksiin, ei tee siitä identiteetipolitiikkaa. Ravitsemus ei ole identiteetti eikä sitä ole ilmastonmuutos – ne ovat asioita, joita on tutkittu ja todettu. Se, että tutkitut ilmastolliset vaikutukset on otettu huomioon ravitsemussuosituksissa, ei tee siitä identiteettipolitiikkaa.

      Uusi päivä taas nousee ja elämä kulkee ennallaan ja uudet kohut odottelevat nurkan takana. Niistä taas joku ärsyyntyy ja joku ei.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.