Sivut

tiistai 28. toukokuuta 2024

Tess Gerritsen ja kirjakerhot

Luin muinoin paljon Tess Gerritsenin kirjoja. Aloitin Gerritsenin tuotantoon tutustumisen romaanista Kirurgi (Otava 2002/The Surgeon 2001), joka aloittaa ns. Rizzoli&Isles-kirjasarjan (josta on myös joku televisiosarjaversio olemassa: en ole katsonut enkä aio katsoa).

Isles on patologi, Rizzoli poliisietsivä (näin ainakin sarjan alussa, en ole lukenut koko sarjaa – se jäi kesken minulta jossain vaiheessa).

Muistan, että Tess Gerritsenin uutuudet olivat lähes aina elleivät ihan aina Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kuukaudenkirjoina. Ne siis piti peruuttaa tai pamahtivat postiluukusta. Joskus ne pamahtivat peruutuksesta huolimatta.

Tämä on varma tieto, sillä tarkkana ihmisenä pidin kirjaa peruutuksista. Lähettivät toisinaan silti kirjan varmaan toivossa, ettei sitä jakseta palauttaa. En aina jaksanutkaan, joten tuli sitten ”pakko-ostettua” joitakin kirjoja.

Kerran lähettivät kirjan minulle Lontooseen (olin tehnyt yleisen osoitteenmuutoksen ja mahdollisesti Posti käänsi kirjan uuteen osoitteeseeni), vaikka olin sen perunut. Minulle oli myös sanottu, että ulkomaille ei kuukaudenkirjoja edes lähetetä, mutta sinne se vain tulla tupsahti.

Otettuani yhteyttä asiakaspalveluun saadakseni ohjeita miten palauttaa kirja (asiakaspalautus ei toimi ulkomailta maksutta Suomeen) sanottiin, että voin pitää sen koska palauttaminen menee muuten liian vaikeaksi (en suostunut maksamaan postikuluja voidakseni palauttaa sen). (Kiinnostuneille tiedoksi: kyseessä oli Dan Brownin Kadonnut symboli)

Tässä välissä pitää ihan tarkistaa onko Suuri Suomalainen Kirjakerho vielä olemassa ja näyttääpi olevan. Olin myös Uudet kirjat ja Johanna -nimisissä kirjakerhoissa. Ja monissa muissakin (muun muassa Ex Libris, Book Avenue, Akateeminen kirjakerho, Stockmannin kirjakerho), joita Suomessa on joskus ollut. Wikipediasta löytykin kirjakerhoista listaus, nostalgista.

*

Varsinaisesti minun piti Tess Gerritsenin kirjaa pohtia. Luin juuri nimittäin Gerritseniltä romaanin nimeltä Playing with Fire (Penguin 2015, s. 310), joka on suomennettu nimellä Joka tulella leikkii.


Kirjan alkuperäinen nimi on monitulkintainen ja osuva kuvaamaan romaania. Verbi ”play” voi viitata mm. leikkimiseen, pelaamiseen tai soittamiseen. Romaanin otsikko viittaa mielestäni ensisijaisesti soittamiseen – ei leikkimiseen – mutta sitähän ei voi tietää ennen kuin on lukenut kirjaa jonkin matkaa.

Romaanin keskiössä on ammattimuusikko Julia, jonka instrumentti on viulu. Työmatkalla Roomassa ollessaan Julia tutkailee erään antiikkikaupan tarjontaa ja kiinnostuu vanhasta nuottikirjasta. Kirjaa lehteillessään sen välistä putoaa irrallinen sävellys, joka kiehtoo häntä. Kaupat nuottikirjasta ja  irtosävellyksestä tehdään ja Julia palaa kotiin Yhdysvaltoihin löydöstensä kanssa.

Irrallisen sävellyksen nimi on Incendio ja sen on säveltänyt L. Todesco. Sävellyksellä on merkittävä rooli tässä kirjassa, sillä se johdattaa Julian lopulta jopa hengenvaaraan.

Mainitusta sävellyksestä pari sanaa.
Tess Gerritsen on itse musikaalisesti lahjakas ja hän on säveltänyt ”Incendion” (italiaa, tarkoittanee tulipaloa tmv.) käsittääkseni tätä kirjaansa varten. Kappaleen voi kuunnella Youtubesta. Videolla Tess Gerritsen soittaa pianoa ja viulua soittaa Joerg Widmoser.

Kuuntelin Incendion vasta kirjan luettuani, koska halusin itse mielikuvitella sävellyksen ensin. Incendio on koskettava ja kun sen kuunteli Gerritsenin romaani mielessä, niin kyllä hieman kostui silmäkulma.

Tähän väliin kirjan takateksti:

 

What if your child wanted you dead?

Julia doesn't understand what is happening to her daughter, but she thinks she knows what's causing it. She is terrified for Lily, and for herself, but what scares her more is that no one believes her.

If she is going to help Lily, she will have to find the answers alone, embarking on a search that will take her to the shadowy back streets of Venice.

There, Julia uncovers a heartbreaking, long-buried tale of tragedy and devastation - a discovery that puts her in serious danger. Some people will do anything in their power to keep the truth silent…



Kotona Yhdysvalloissa Julian ja aviomies-Robin kolmevuotias tytär, Lily, alkaa yhtäkkiä käyttäytyä aggressiivisesti. Julia alkaa pelätä tytärtään ja sen takia välit Robiinkin hankaloituvat.

Playing with Fire on mukavalla tempolla etenevä sekä kahteen aikaan (nykyaika/toinen maailmansota) ja paikkaan (yhdysvallat/Italia) sijoittuva trilleri. Kirjan toista eli historiallista osuutta voinee tosin pitää pikemminkin tragediana.

Ihmeekseni tämä kirja yllätti, koska en nyt varsinaisesti mitään tällaista osannut odottaa. Ja ylläri oli nimenomaan positiivinen. Romaani on helppo- ja nopealukuinen plus koukuttava ja sopisi erittäin hyvin vaikkapa matkakirjaksi. Siinä mielessä harmi, että luin sen juuri nyt kun matka on vielä edessä. Pitää keksiä uusi matkakirja.

 

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 7. Kirjassa rakastutaan.

6 kommenttia:

  1. Kirjakerhot saivat minutkin liittymään ilmaiskirjojen avulla. Tykkäsin tuosta Rizzoli- Isles-sarjasta, mutta siitä tehty tv-sarja oli ihan kamala. Erosin aina kirjakerhosta, kun olin ostanut kiintiökirjat täyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aikoinaan oli tosi hyvät liittymistarjoukset: sai parhaimmillaan viisi kirjaa suunnilleen ilmaiseksi! Nyt huvikseni kurkkasin tuota Suuren Suomalaisen Kirjakerhon nettisivua eivätkä uudet jäsenet ilmeisesti saa yhtään mitään, mutta luottotiedot tarkistetaan. :D

      Minulta jäi tuo Rizzoli&Isles-sarja kesken vissiin muuton takia. Silloin jäi moni sarja kesken enkä niihin ole onnistunut koskaan palaamaan. Gerritseniltä olen lukenut muutamia itsenäisiä teoksia, jollainen tämä Playing with Fire myös on.

      Poista
  2. Aikoinaan oli lapsillekin joku kirjakerho, olin siinä alakoululaisena mukana. Kyllä sitä kautta tuli saatua useampi kirja. Ihanaa, että vanhemmat tällä lailla tukivat lukuharrastusta, joka jo tuolloin oli hyvässä vaiheessa.

    Olen lukenut Gerritseniltä Jääkylmän, joka on lukiovuosilta jäänyt painostavasta tunnelmastaan mieleen. Pohdin pitkään koko sarjan lukemista, mutta se olisi kyllä valtava urakka. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsille taisi olla useitakin kirjakerhoja, itse en niihin kuulunut vaan “kirjakerhourani” alkoi vasta täysi-ikäistyttyäni. :D Mutta kirjojen lukemiseen kyllä kannustettiin meilläkin kotona: tosin minua ei pahemmin tarvinnut kannustaa, kun jo lapsena pidin kirjoista ja lukemisesta.

      Tuo mainitsemasi Jääkylmä näyttää olevan Rizzoli&Isles-sarjan kahdeksas kirja. Minulta sarja taisi jäädä kesken kuudennen kirjan eli Mefisto-klubin jälkeen. Ei johtunut sarjan huonoudesta, vaan muusta elämästä. Kirjoja sarjassa on tosiaan 13 eli melkoinen “työmaa”. :D

      Itse ajattelin, että näitä Gerritsenin itsenäisiä teoksia voisin lukea enemmänkin. Olen tätä aiemmin lukenut ainakin Elämän lähteen ja mahdollisesti Lapsen sydämen, joista kummastakaan en tosin juuri mitään enää muista.

      Poista
  3. Muistan pitäneeni tästä ihan hirmuisen paljon sillon ku luin tän. Vähän erilainen Gerritsen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä ei ole ihan “perinteistä” Gerritseniä, vaikka hänen itsenäisissä teoksissaan aika vaihtelevasti eri aiheita esiintyy.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.