Sivut

perjantai 17. toukokuuta 2024

Liljan hidas kuihtuminen

Thora Hjörleifsdóttirin Magma on kuvaus Liljan kuihtumisesta. Terälehti toisensa jälkeen lakastuu, kunnes jäljellä on enää runnottu varsi. Voiko siitä enää versoa?

Reykjaviklainen Lilja on 20-vuotias yliopisto-opiskelija ja korviaan myöten rakastunut itseään vanhempaan ikuisuusopiskelijaan. Äly ja komeus samassa paketissa on niin seisauttavaa, ettei Lilja näe tai halua nähdä niiden takana asuvaa kusiaista – ei, vaikka aivan alusta alkaen koko mies on suorastaan välkkynyt punaisella. Red flags everywhere.

Mutta nuori rakkaus ei ole sokea, se näkee nimenomaan pinnan. Se näkee unelmat ja toiveet, mutta sulkee silmänsä epämukavilta asioilta (niitä onkin sitten paljon). Koska kaikkihan muuttuu paremmaksi, kun… no, sitten kun muuttuu. Koska tokihan ne muuttuu. Mies muuttuu sellaiseksi kuin oikeasti on tai siis sellaiseksi kuin hän Liljan mielestä voisi olla.

Ja totta, tietenkin kaikki muuttuu – nimittäin huonompaan suuntaan. Myös Lilja muuttuu. Alun rempseästä ja sanavalmiista nuoresta naisesta tulee sulkeutunut ja arka miellyttäjä, joka syyttää itseään kaikesta, mistä nyt voi syyttää, ja muustakin.

Liljan etenevä metamorfoosi uhkaa muuttaa hänet mullaksi, maaksi muiden jalkojen alle. Onko jo liian myöhäistä peruuttaa muodonmuutos?

Luvut Magmassa ovat lyhyitä, pisimmilläänkin parin sivun pituisia. Luvut on otsikoitu ja tarina alkaa varsin rempseästi otsikolla

Chlamydia

I didn’t know it would be such a big deal; it’s not like it’s uncurable. Nobody’s going to die. We’ll take antibiotics and then, ten days later, it’ll be gone. But now he thinks I’m a total slut. And I must be, since I have infected people. But I think he’s being unfair.


Liljalla on tuolloin vielä persoonallisuus: omaa tahtoa ja näkemystä. Myöhemmin oma tahto murtuu toisen tahdon alla ja persoonallisuuden hautautuminen alkaa. Synkkyys luikertelee laavan lailla mielen sopukoihin ja peittelee kaiken. Jää kuori, jonka sisällä ei oikeastaan ole enää mitään.

Lyhyiden lukujen ja siten myös lyhyiden kuvausten takia tarina syntyy sirpaleista ja se suojaa lukijaa: tarina ei pääse ihon alle, vaikka siinä muutama aika raju kohtaus onkin. Romaanissa kertoja on Lilja itse, joten hänen ajatustensa muuttuminen ja mielensä asteittainen synkentyminen tulevat hyvin esille ja se on kirjan vahvuus.

Se on myös heikkous, sillä Liljan ajatuksissa ei ole paljon muuta kuin tuo ”ihana” mies. On vaikea käsittää, miksi Lilja pakkomielteistyy hänestä niin paljon, että kadottaa omat rajansa. Mutta niin, nuori rakkaus höystettynä (rakkauden) kohteen tuhovoimalla lienee liian voimakas vastustettavaksi.

Kusiainen ei tietenkään ole täysin kusipää (toisin sanoen osaa olla kiva tarvittaessa). Tietysti on hyvääkin, koska täytyy olla syy jäädä.

Jokseenkin hypnoottinen romaani, jonka lukemista vain jatkoi ja sitten se olikin yhtäkkiä loppu. En pitänyt kirjan lopusta. Minusta se on kliseinen ja imelä. Sellainen, joka ärsyttää minua suunnattomasti, mutta varmaan se on minun oma ongelmani.

Mielipide selkokielellä: Häiritsevä tarina, johon koukuttui todella nopeasti. Pidin romaanin kielellisestä tyylistä eikä tarinan mosaiikkimaisuus häirinnyt. Yleensähän sellainen tyyli ei minua puhuttele, mutta tässä se toimii erittäin hyvin. Kirjan loppu on perseestä (toisaalta tietyllä tasolla ymmärrettävä silti), mutta tiedostan että jonkun toisen mielestä loppu on ihqu.

Kusiaisen näkökulmaa ei tarjoilla, mutta miksipä pitäisi. Siten sitä ei myöskään voi ymmärtää. Kovin terve tyyppi ei voi olla kyseessä, mutta jätän psykologiset arvioinnit tekemättä.

Kusiainen on minun käyttämä termi, sellaista ei kirjassa mainita. Mielestäni se sopii kyseiseen henkilöön metaforana. Kirjan lukenut ymmärtänee käyttämäni metaforan.

Thora Hjörleifsdóttir: Magma
Picador, 2021
islannista englannintanut Meg Matich
s. 200
(kirjaa ei ole käsittääkseni ainakaan toistaiseksi suomennettu)

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli)


*


Kirjan otin lukuun sattumalta. Olin kirjastossa tutkailemassa tarjontaa ja ainoa tavoitteeni oli löytää kirja, joka olisi lyhyt (minulla on useita pitkiä kirjoja kesken). Tietysti kirjan piti myös kiinnostaa ja takatekstin perusteella tämä kiinnosti.

Kirjastokäyttäytymiseni on muuttunut, sillä täällä valikoima on niin suppea, että varsinaista ”kirjastoriemua” ei oikein enää synny. Hyllyjä ei järin monia ole ja valikoima melko valtavirtaa ja perusbrittiä (oma lukumakuni ei mätsää perusbrittien kanssa). Haluamani kirjat ovat yleensä jossain muussa (jos ylipäätään ovat) Cumbrian kirjastossa, josta ne sitten tilaan tuohon läheiseen ja käyn noukkimassa. Sellainen joutilas kirjastohengailu on jäänyt lähes kokonaan pois.

Kirjastovirkailijan kanssa olen tullut tutuksi. Tämä Magma on ilmeisesti juuri tullut kirjastoon ja sen lainaamisessa oli ongelmia. Lainausautomaatti ei tunnistanut viivakoodia eikä tunnistanut kirjastovirkailijankaan skannaus. Virkailija sitten vain antoi kirjan minulle ja sanoi, että palauta se minulle tähän tiskille, kun olet lukenut.

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi kiinnostavalta. Olisi myös mielenkiintoista tietää, toimiiko ihmismieli samoilla lainalaisuuksilla silloin kun nainen on kusiainen ja mies miellyttäjä? Näinkin päin suhteita löytyy, tosin en tiedä että onko se harvinaisempaa.

    Minulla kirjastohaahuilu tökkii, koska tuntuu etteivät juuri mitkään kirjat enää kiinnosta! Mikä on suomalaisen kirjastolaitoksen ääressä elävältä älytöntä. Aiemmin olin ihan innoissani kaikista uutuuskirjoista, nyt tuntuu että tosi harva kirja kiinnostaa edes lievän etäisesti. En ymmärrä ja se häiritsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päinvastaista asetelmaa ei usein näe, edes kirjallisuudessa. Olisi kyllä kiinnostavaa sellaisesta lukea. Itselläni on valitettavasti lähipiiristä havaintoja siitä, kun nainen on lähes total bitch ja mies se vain yrittää ymmärtää ja rakastaa ja taipuu kaikenlaisiin oikkuihin. Ero tuli, mutta niin että nainen lopulta jätti miehen ja mies itkee edelleen perään. Varmaan niissä mielenmaisemissa on samaa sukupuolesta riippumatta – enempi ehkä persoonakohtainen juttu, veikkaan.

      Voi hitsi, ymmärrän tuo kiinnostuksen puutteen sillä painiskelen itse saman kanssa. Minulla tämä liittyy nyt tosin siihen, että olen muutenkin pääni kanssa aika huonossa paikassa. Mutta vaikka sen tiedostaa, se häiritsee, koska kirjat ovat minulle myös pakoa silloin, kun en jaksa. Kävin kirja- ja paperikaupassa muutama päivä sitten ja siellä innostuin, kun oli valikoima vaihtunut sitten viime käynnin eli noin puoli vuotta sitten. :D Siellä oli pitkästä aikaa niin kiinnostavia kirjoja, että sorruin ihan ostelemaan!

      Poista
  2. Voi tuota nuorta rakkautta haaveineen... Toteutuuko tässä se, että ainoa, mikä on pysyvää on muutos? Kliseinen & imelä eivät kuulosta houkuttelevalta lopputulemalta ja kusiaiset eläkööt puolestani rauhassa ihkaomaa elämäänsä.

    Lukuhalut vaihtelevat nykyisin täälläkin... Näin ne muuttuvat myös kirjastokäytännötkin: meillä Helmet- järjestelmä uusiutui, ja lainausmäärät ovat kasvaneet samalla kun hankintamäärät vähentyneet, joten käytettävyys ei suinkaan ole parantunut, mutta tällä mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä voisi sanoa, että muutos tässä romaanissa tosiaan toteutuu ja se on pysyvää. Veikkaan, että joidenkin mielestä Magmassa on “happy end”. On se toiveikas ainakin paitsi minun mielestäni ei ole. :D Olen kryptinen, koska en halua spoilata näin lyhyestä kirjasta mitään.

      Suomen kirjastot on kyllä melkoisia runsaudensarvia, kun niihin päätyy lähes kaikki Suomessa julkaistavat kirjat plus ilmeisesti melkoinen määrä enkunkielistä kirjallisuutta. Täällä kirjastoon päätyy (tällä alueella, Lontoossa oli parempi ja laajempi valikoima) lähinnä runsaasti markkinoidut kirjat, jotka ovat ns. valtavirtaa. Käännöskirjallisuuden osuus on suppea (käsittää mielestäni eniten pohjoismaisia dekkareita) ja uutuudet päätyvät kirjastoon joskus vuosi julkaisun jälkeen, jos silloinkaan :D

      Poista
  3. Kuulostaapa kiinnostavalta ja koukuttavalta kirjalta. Itse tarinan lisäksi Islanti kiinnostaa. Kirjaa lukematta kusiaisesta tuli heti selkeä mielikuva, uskon saaneeni kiinni, minkälaista hahmoa tarkoitat!

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. On kyllä kiintoisa teos ja sopivan lyhyt eli ei ole turhaan venytetty tarinaa. Otaksun, ettei tämä olisi pidempänä toiminutkaan tai siis sittenhän kyseessä olisi jo ihan eri teos.

      Poista
  4. Tässä on minun mielestäni kiinnostava lähestymistapa, tuo että alusta asti tiedetään mikä mulkero Liljan ihastus on, eikä se selviä vasta pikkuhiljaa. Ja saadaan seurata enemmän Liljan muutosta, eikä sen miehen. Suomeksi voisin lukeakin. Toivottavasti se Islantikin jollain lailla kirjassa näyttäytyy.

    Mulla on vähän ikävä kirjastoa, kun olen omassa viihtynyt. Tämä lähimmässä ostosparatii... helvetissä oleva sivukirjasto on yksi Tampereen uusimmista sekä suurimmista ja valikoima on sinänsä hyvä. Ainakin täällä meillä on nykyään se käytäntö, että kirjat "kelluu", eli ne saa palauttaa mihin tahansa toimipisteeseen ja ne jää sinne, eli esim uutuushyllyssä on mitä sattuu olemaan, kun kirjoja on varattu ja sitten palautettu.
    Ja miksi on ikävä, no siksi etten koko talvena lukenut yhtään paperikirjaa. Nyt on ollut niin lämmin toukokuu, että olen viihtynyt jo toista viikkoa paviljongissa, ja lukenutkin. Woohoo! Tuntuu kivalta!
    Varasin kaksi kirjaa joita ei ole luettu äänikirjoiksi, eli hyödynnän viimeisen päälle tämän paperikirjan lukemisen 😃
    Enkkukirjahyllyllä olen harvoin käynyt, ärsyttää että enimmäkseen siellä on ne samat kirjat jotka on myös suomennettu, mutta toisaalta onhan se loogista eikä sen hyllyn tehtävä olekaan tarjota vain minulle kirjoja joita ei ole käännetty suomeksi... Vaikka minusta voisikin olla 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihastuksen mulkeromaisuus ei tosiaan tullut yllätyksenä paitsi siis Liljalle tietysti, vaikka hänkin tajuaa, ettei ihastuksen käytös ole sopivaa. Mutta mitä kauemmin antaa toisen päsmäröidä, sen vaikeampaa on enää vastustaa, ilmeisesti. Kun on jo niin sotkeutunut “saalistajan verkkoihin”.

      Islannin kuvaaminen ei nouse mitenkään erityisesti pinnalle, sillä kaiketi kirjailija on kirjoittanut kirjansa islantilaiselle yleisölle joten ei ole tarpeen selittää asioita. Itse en sellaista jäänyt kaipaamaankaan.

      Mun puolesta täällä(kin) voitaisiin kelluttaa ja kierrättää näitä kirjaston kirjoja enemmän. :D Suurin osa Cumbrian (joka on siis kirjastoalueeni) kirjastoista on aika pieniä ja erityisesti tuo minun lähikirjasto. Kun on tonkinut hyllyt kerran läpi (siihen ei edes kauan mene), niin eipä siellä teokset juuri vaihdu eli hurjan tylsää :D Joskus tulee toki jotain “uutuuksia” ja se on sitten jännää, kun niiden samojen kirjojen seasta löytyy joku uusi (ei tarkoita, että olisi juuri julkaistu) teos niin kuin nyt vaikka tämä Magma :D

      Ainakin Helmet-kirjastoalueella tuntuu olevan uskomaton määrä enkunkielisiä kirjoja saatavilla ja myös sellaisia, joita ei ole suomennettu. Sieltä saa jopa enkunkielisiä kirjoja, joita ei täkäläisestä kirjastosta saa. :D

      Poista
  5. Kirjan asetelma taitaa olla aika paljon käsitelty, mitä ilmeisimmin ei kuitenkaan loppuun kaluttu. Vaikuttaa siltä, että tässä päästään ehkä vähän keskivertoromaania syvemmälle. Tuli mieleen kysymys, ilmeneekö mitään, mikä selittäisi naisen liiallisen mukautumisen suhteeseen. Kunnes muistan, että oikeassa elämässä manipulatiiviseen suhteeseen voi joutua ihan kuka vaan. Tosin osa ymmärtää lähteä ajoissa, kuitenkin vain osa.
    Jännästi ajatuksia herättävä kirja, vaikken edes suunnittele sen lukemista!
    Minna /KBC

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, melko “perinteinen” asetelma tosiaan, mutta mielestäni tässä on erilainen lähestymistapa kuin monissa muissa romaaneissa, joissa samaa asetelmaa esiintyy.

      Mietin itse ihan samaa lukiessani eli mikä ihme saa Liljan alistumaan ja taipumaan toisen mielivallan alle. Jonkilaista selitystä asialle löytyy (tai tulkitsen niin, että tiettyjen “vihjeiden” perusteella lukija voi tehdä tiettyjä oletuksia tai minä ainakin tein), mutta… en osaa sanoa, itse en ihan vakuuttunut. Mutta kuten totesit: kaipa jotkut ovat alttiimpia manipuloinnille syistä tai toisista.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.