Femi Kayoden toinen romaani Gaslight johdattaa lukijan takaisin Lagosiin, jonne Pihilip Taiwo perheineen on asettunut yhdysvalloissa pitkään asumisen jälkeen. Muuton aiheuttamaa ”kulttuurishokkia” (sitaatit, koska kyseessä ei varsinainen shokki, vaan yleisesti muutokseen liittyvät kokemukset ja tuntemukset) käsiteltiin edellisessä romaanissa Lightseekers (suom. nimellä Pimeän jäljillä).
Gaslightissa elämä on asettunut uomiinsa ja arki rullaa helpommin. Paitsi perheen tyttären kohdalla, joka nyt hieman vartuttuaan on alkanut kaivata takaisin Yhdysvaltoihin. Taustalla on surulliset, mutta valitettavan yleiset syyt.
Taiwojen perhe-elämän kuvaaminen on aidosti kiinnostava sivujuonne. Se on kuitenkin tosiaan sivujuonne ja pääpaino kirjassa on selvittää, mitä tapahtui piispa Jeremiah Dawodun vaimolle Folasadelle: nainen kun katoaa eräänä päivänä eikä ihan jälkiä jättämättä.
Syyttävät katseet kohdistuvat piispaan, joka vakaasti kieltää osallisuutensa vaimonsa katoamiseen. Ei ole kuulemma ensimmäinen kerta, kun vaimo lähtee omille teilleen ”rauhoittumaan”.
Philip Taiwoa ei varsinaisesti tapaus kiinnosta, mutta hän päätyy ottamaan sen tutkintaansa sisarensa pyynnöstä. Taiwon sisar on jäsen kyseisen piispan seurakunnassa ja on piispan vaimon Folasaden ystävä.
Folasade ehtii olla kateissa muutamia päiviä ennen kuin hänen ruumiinsa löydetään läheisestä järvestä. Katoamistapausta täytyy alkaa tarkastella mahdollisena murhana. Mutta kuka on murhaaja?
Pidin Gaslightista jopa enemmän kuin Kayoden esikoisesta Lightseekersistä. Tarina etenee maltillisesti säilyttäen silti kiinnostavuuden. Tosin jos preferoi toimintaa ja jatkuvia käänteitä, ei tähän kannattane tarttua. Itse en sellaisia kaipaa ja käänteitä tässä oli ihan riittävästi makuuni.
Ensimmäisestä kirjasta tuttu Chika on mukana tässäkin romaanissa ja minua viehättää Philipin ja Chikan ystävyys ja heidän ajoittain sarkastinenkin sanailu.
Britaalisuusmittari: 1/3, muutama lyhyt brutaalihko kuvaus jotka eivät nekään yksityiskohtaisia.
Mielipide pähkinänkuoressa: Pidin todella paljon Gaslightista, joita voin kuvata adjektiiveilla uskottava, koskettava, voimakas, surullinen (huom. mikään itkuvirsi teos ei ole). Nyt viimeistään Kayode nousi silmälläpidettäväksi kirjailijaksi. Toivottavasti hän jatkaa tätä sarjaa!
Femi Kayode: Gaslight
Raven Books, 2023
s. 378
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja. Femi Kayode on nigerialainen, mutta hän asuu perheensä kanssa Namibiassa.
Sivut
▼
Kiitos oivasta ja kiinnostavasta avauksestasi!
VastaaPoistaPidin paljon edellisetä: "Pimeän jäljillä", josta seuraava kommentti: Femi Kayoden kerronta on juoheaa ja pidäkkeettömästi etenevää, verbaliikaltaan värikästä ja henkilöhahmoiltaan onnistunutta. Jotkut nimet olivat hauskasti saada kielen solmuun kuten Tamunotonyes eli Tamuno Princewill. Nigeria, tuiki tuntematon maailmankolkkakin vieraine kulttuureineen tuli piirun verran tutummaksi,.
Elikkä jäädäänpä odotteleman mielenkiinnolla suomennosta:)
Kiitos sinulle kommentistasi! :))
PoistaEdellinen Kayoden kirja oli tosiaan myös mainio (allekirjoitan täysin sinun huomiosi kirjasta), mutta tämä mielestäni jopa parempi. Ehkä jossain määrin ehyempi kuin edeltäjänsä. Toivottavasti tämä toinenkin osa tosiaan suomennetaan.
Oo! Ootan kovasti, että tämä suomennetaan! Tykkäsin siitä ekastaki niin paljon.
VastaaPoistaToivottavasti tästä tosiaan tulee suomennos!
PoistaOlinkin unohtanut tämän kirjailijan, muistan sinun ja Takkutukan kirjoittaneen ekasta osasta. Minulla on sellainen tunne, että pitäisin näistä kirjoista itsekin.
VastaaPoistaRohkenen epäillä, että saattaisit tosiaan tykätä näistä. Ovat mielestäni hyvin erilaisia dekkareita kuin ne tavanomaisimmat.
PoistaMinäkin odottelen tämän suomennosta, koska Pimeän jäljillä oli kiinnostava ja sopivasti erilainen kuin anglo-/skandi-/suomirikosromaanit.
VastaaPoistaToivottavasti tämä toinenkin osa suomennetaan. Toisi toivottua vaihtelua Suomenkin rikosgenreen.
Poista