Sivut

sunnuntai 10. joulukuuta 2023

10. luukku: Hämmentynyt ”viher”peukalo (keskellä kämmentä)

Kymmenes päivä ja aiheena JOY. Uskokaa tai älkää, mutta tämän ”joulu”kalenterin (no nyt on joulu muuttunut jo ”jouluksi”) vääntäminen tuottaa minulle jotain perverssiä iloa. Mitään järkeähän tässä ei ole, mutta missäpä lopulta on.

Iloa tuottaa myös helmikuussa hankittu Aurora (flaming katy aka tulilatva), jonka piti kuolla jo aikoja sitten.

Aurora pienenä matkalla kotiin.

Ehdin suunnitella erilaisia tapoja, joilla hankkiudun siitä eroon, kun alkoi näyttää siltä että kuolo korjaa. Mutta mitä tekee Aurora: no kasvattaa nuput ja aikoo ilmeisesti kukkia. Viimeksi se kukki ostaessani sen, mutta sittemmin kaikki kukat kuolivat.

Olen aika ymmälläni, sillä Aurora on majaillut kämpän pimeimmässä nurkassa enkä ole edes vettä sille aikoihin antanut (toki heti annoin huomatessani sattumalta nuput). Kerran nypin siitä kuolleet lehdet pois ja muutenkin vähän trimmasin (en tiedä kuuluuko niin tehdä, mutta niin silti tein). Muuten se on ollut poissa silmistä, mutta ei mielestä.

Aurora on ensimmäinen tulilatva, joka minulla kukkii (tai siis aikoo kukkia – vielähän se ehtii kuolla ennen kuin nuput, joita on muuten ainakin yli 20, aukeavat) toisen kerran. Kaikki muut ovat delanneet ensimmäisen kukintansa jälkeen tavalla tai toisella. Voiko tätä nyt kutsua joulun ihmeeksi, hallelujah!


Eloisaa sunnuntaita!

4 kommenttia:

  1. Olet kyllä viherpeukalo. En ole saanut koskaan tulilatvaa kukkimaan uudestaan. Sen sijaan se on kyllä kasvanut hurjaksi pensaaksi. Täytyy pitää mielessä nuo hoitovinkkisi eli pimeään ja kuolemaan janoon, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on varmaan taimitarha perustettava, ei auta muu! :D Ja lisäbisneksenä hoitovinkit rehulle kuin rehulle puoleen hintaan ilman mitään takuuta mistään!

      Poista
  2. Teit juuri oikein. Tulilatva on mehikasvi ja sen juuret ovat herkät liialle kosteudelle. Kastellaan säästäväisesti. Kukkapurkkikin saa olla mielellään pieni. Kesällä sen voi viedä ulos aurinkoon ja lannoittaa kaktuslannoitteilla. Syksyllä sitä pidetään kuivana ja suunnilleen marraskuusta alkaen se laitetaan ämpärin, pahvilaatiokon alle tai komeroon pimeään noin 15 tunniksi ( 9 tuntia päivänvaloa) noin 6 viikoksi. Kiitokseksi se rupeaa tekemään nuppuja ja sitten päivänvalossa kukkimaan. Keväällä sitä voi leikata, että tuuhettuu. Leikatut oksat juurtuvat helposti pienissä ruukuissa. Vuosien kuluessa tulilatvasta saa kauniin pensaan. Kukkakauppiaat eivät tietenkään kerro hoito-ohjeita, koska tulilatva on hyvä bisnes kertakäyttökukkana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa olen joskus taannoin lukenut, että tulilatvaa pitäisi “lepuuttaa” vuoden pimeimpään aikaan. En kuitenkaan jaksanut lukea koko juttua, koska se alkoi vaikuttaa niin monimutkaiselta valolta piilotteluineen jne. :D Ilmeisesti nurkkaan sijoittaminen hautajaissuunnitelmien tekemisen ajaksi virkistää myös ja saa sen tekemään nuput. :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.