Sivut

perjantai 3. marraskuuta 2023

Tapaus Mao

Qiu Xiaolongin romaani Tapaus Mao on kuudes kirja ns. Chen Cao -sarjassa. Luemme tätä sarjaa Lauran kanssa kahden ihmisen lukupiirissämme.

Tämä on kiintoisa dekkarisarja, vaikka ei aina herätä paljon keskustelua johtuen siitä, että kirjat ovat aika hidastempoisia ja sarjan edetessä moni ajatuksia herättänyt asia on jo kaluttu lukupiirissämme.

Tähän kopioinkin saman alustuksen kuin Red Mandarin Dress -kirjoituksessani (vaihtaen vain kirjan nimen Tapaus Maoksi). Eli siteeraan itseäni:

Tapaus Maon tapahtumat sijoittuvat 90-luvun Shanghaihin. Vaikka Maon kulttuurivallankumouksesta on aikaa, sen vaikutukset sukupolviin ja yksittäisiin ihmisiin eivät ole ohi.

Tapaus Maossa Chen Cao saa tutkittavakseen Maon entisen ja edesmenneen rakastajattaren tyttärentyttären Jiaon äkillisen vaurastumisen. Miten on mahdollista, että orpokodissa varttunut tyttönen yhtäkkiä liikuskelee taiteilijapiireissä ja asuu hienostoalueella. On aihetta pelätä, että Jiao on saanut käsiinsä jotain arkaluontoista materiaalia liittyen Maoon.

Chen soluttautuu samoihin taiteilijapiireihin, joissa Jiao liikuskelee. Tapaus monimutkaistuu, kun yksi taiteilijoista löytyy murhattuna.

Tyypilliseen tapaan kirjassa syöpötellään runsaasti ja ateriat kuvaillaan tarkasti. Jos olisin lukijana harppoja (mitä en ole, koska haluan lukea kirjat kokonaan ja ajatuksella), saattaisin harpata niiden kohtien yli. Toisaalta kuvaukset eivät ole järin pitkiä, joten niihin ei ehdi pitkästyä.

Erityisesti minua ihastuttaa sananlaskut ja muut hienovireiset kaskut, joita kirjassa viljellään. Samoin runositeeraukset, vaikka suurin osa runoista meneekin sujuvasti minulta ohi ellei niitä selitetä erikseen (usein selitetään). Vaikea olisi ollut arvioida, mihin esim. pilvillä ja sateella viitataan, ellei kirjailija olisi sitä lukijalle avannut.

Alla pätkä eräästä kohtauksesta, jolle jostain syystä kihertelin monta minuuttia. Siinä ollaan teehuoneessa ja pitäisi saada keskustella tutkintaan liittyvistä asioista rauhassa ilman ylimääräisiä korvia.

 ”Japanissa teenjuontiin suhtaudutaan kuin hienostuneeseen taiteeseen. Se on hölynpölyä. Tarkoitus on nauttia teestä, ei hössöttää siitä”, Vanha Metsästäjä sanoi. ”Kuten vanha sananlasku sanoo: idiootti palauttaa mittaamattoman arvokkaan helmen mutta pitää pramean laatikon.”
”Olette oikeassa, erityisesti kun tukenanne on vanhoja sananlaskuja.” Chen nyökkäsi ja kääntyi hymyillen tarjoilijan puoleen. ”Nautimme teen keskenämme. Teidän ei tarvitse palvella meitä.”
”Sillä tavoin meidän teehuoneessa toimitaan”, tarjoilija sanoi punastuen. ”Se on hyvin muodikasta nykyisin.”
”Me olemme vanhanaikaisia. Lahosta puusta ei voi kaivertaa mitään muodikasta”, Chen sanoi. 
 

Olen lukenut tätä sarjaa englanniksi, mutta tämän kirjan luin suomeksi, koska sen satuin löytämään taannoin Suomesta joltain kirppikseltä. Kielen vaihtaminen kesken sarjan ei häirinnyt eli tunnelma säilyi samana – oivallista käännöstyötä siis.

Sen sijaan joudun nillittämään kirjan (minulla Sevenin pokkari, joka on painettu 2011) lukuisista typoista ja taivutusvirheistä. Kyseessä eivät ole kieliopilliset virheellisyydet, vaan selkeät typot ja ajatusvirheet eli suoraan sanottuna huolimattomuus. Jopa nimet olivat toisinaan väärin kirjoitettu (Chenistä tullut Chan jne.), mikä hämmensi joissakin kohdissa.

Näitä oli paljon. Nyt ei ole kyse muutamasta yksittäisestä typosta (en viitsisi sellaisista urputtaa), vaan virheitä esiintyi ajoittain muutamien sivujen välein. On tainnut jäädä oikoluku kokonaan tekemättä? Todella harmillista päästää näin epäsiisti teksti painoon.

Ja ei, en ole ihminen joka ilokseen etsii virheitä tekstistä. Minä huomaan ne, koska… eikös ole ihan normaalia lukiessa sellaista havaita (ellei kyseessä ole oma teksti: silloin ei tietenkään havaitse mitään ja silmä korjaa typotkin automaagisesti. Siksi oikoluku rules!)?

Brutaalisuusmittari: 1/3. Väkivaltaa on vain nimeksi eikä sitäkään kuvailla tarkasti.

Mielipide selkokielellä: Pidin Tapaus Maosta kovasti ja yleisesti tästä Chen Cao -sarjasta. Kun sarjaa on lukenut näinkin paljon, voi suunnilleen aavistella mitä on luvassa mutta silti yksityiskohtia ja kaikenmoisia motiiveja harvemmin voi ennalta arvata. Lisäksi Chenistä on tullut ”ystävä”, jonka elämän pariin on mukava palata. Tämä sarja kannattaa lukea järjestyksessä, jos haluaa seurata myös erittäin maltillisesti taustalla kulkevaa Chenin yksityiselämää.

Qiu Xiaolong: Tapaus Mao
alkuper. The Mao Case, 2009
Otava (Seven) 2010
suomentanut Katariina Kaila
s. 335


Helmet-lukuhaasteessa
sijoitan kirjan Red Mandarin Dressin pariksi kohtaan 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön.

 

Kaikki sarjan kirjat (suluissa suomennosnimi, jos kirjasta on suomennos):


1. Death of a Red Heroine (Punaisen sankarittaren kuolema)
2. A Loyal Character Dancer (Punaisen merkin tanssija)
3. When Red Is Black (Musta sydän)
4. A Case of Two Cities (Kahden kaupungin tarina)
5. Red Mandarin Dress (Punapukuiset naiset)
6. The Mao Case (Tapaus Mao)
7. Don’t Cry, Tai Lake (Kuolemanjärvi)
8. Enigma of China
9. Shanghai Redemption
10. Becoming Inspector Chen
11. Hold Your Breath, China
12. Inspector Chen and the Private Kitchen Murder
13. Love and Murder in the Time of Covid

12 kommenttia:

  1. Olen ajoittain pohtinut sarjan aloittamista, mutta olen nykyään sarjojen suhteen vähän laiska ja ennakkoluuloinen. Pidin kyllä tuosta sitaatista, hykerryttävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu ja varsinkin, jos sarjassa on jo ennestään julkaistu monia kirjoja. Eli voi kiinnostaa, mutta sitten tulee paine, että pitäisi lukea koko sarja nopeasti ajan tasalle (vaikka eihän kukaan sellaiseen pakota). Tuskin olisin tätäkään sarjaa alkanut lukea ilman tätä meidän lukupiiriä :D

      Jo Nesbon Harry Hole -sarjaa aloin taannoin lukea ajatuksella, että voihan sen jättää kesken jos ei nappaa. No nappasi sen verran, että olen sitä useita kirjoja lukenut ja pari seuraavaa osaa odottelee hyllyssäkin, mutta silti en ole saanut jatkettua sarjan parissa noin kahteen vuoteen. Hups.

      Ja sama juttu muuten siinä Ruth Galloway -sarjassa, josta olen muun muassa sinun blogistasi lukenut. Tekisi mieli alkaa sitä lukea, mutta sitten pelkään, että se pitäisi lukea putkeen vaikka eihän sitä tarvitse. Voisi lukea kirjan silloin tällöin. Mutta jotenkin oma mieli asettaa omituisia paineita!

      Poista
    2. Ymmärrän täysin. Minullakin on tuo hassu "pitää lukea nopeasti ajantasalle" -ajatus aina päässä sarjojen kohdalla. Ikään kuin joku tulisi minulle marisemaan, että miksen ole lukenut jo kaikkia osia. :D

      Harry Hole vähän kiinnostelisi myös, mutta siinä on kaiketi ihan tosi paljon osia. Onhan se sarjaan sitoutuminen myös sinänsä aikaa vievää puuhaa. Pakkohan sitä on lukemistaan edes vähän priorisoida, koska ehtii kuitenkin lukea vain murto-osan kiinnostavista teoksista.

      Poista
    3. Ovat kyllä hassuja tällaiset “paineet”, jotka eivät perustu mihinkään. :D Pitäisi opetella pääsemään niistä eroon.

      Hole-sarjassa taitaa olla 13 kirjaa, joista kuulemma kaksi ekaa voi skipata (eivät sijoitu Osloon). Itse aloitin sarjan toisesta kirjasta eli Torakoista. Viimeisin lukemani on Lumiukko eli 7 on luettu. Vieläköhän sitä joutaisi tänä vuonna palata sarjan pariin (en usko että joutaa, heh)...

      Poista
  2. Mää sain tän just tänään loppuun. Olipa taas loppu tosiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, hieman kulmakarva kohosi loppukohtauksessa :D

      Poista
  3. Jotenkin kulttuurivallankumous ja sen jäljet jaksaa kiinnostaa mutta dekkareita tulee luettua aika harvakseltaan, joten saa nähdä, miten käy. Kiitos brutaalisuusmittarista, sille on kaltaisellani verta ja suolenpätkiä kaihtavalla lukijalla käyttöä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Chen Cao -sarja on ainakin tähän mennessä ollut aika cosy crime -kamaa: painopiste näissä muutenkin on kulttuurissa ja toisinaan tuntuu, että se rikos/murha on sivuseikka. :D

      Poista
  4. Onpa harmi, jos painoon on päässyt oikolukematon teksti, erityisesti jos itse käännöstyö on kuitenkin tehty laadukkaasti ja alkuperäisen teoksen henkeä noudattaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihan ruokottoman huolimatonta tekstiä tässä. Harmittaa sekä kirjailijan että kääntäjänkin puolesta, että on jäänyt oikoluku mitä ilmeisemmin tekemättä.

      Poista
  5. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat sellaisella kirjaystävällä, minulla on omani eli Ruth Galloway 😃
    Kiinnostuin aikoinaan Aavekentät -kirjasta joka on sarjan seitsemäs osa. En kauan miettinyt mitä teen sen kanssa, aloitin alusta ja olen kyllä moneen kertaan kiitellyt itseäni siitä 😉 Nykyään Ruth on kuin kaveri jonka kanssa vaihtaa kuulumisia pari kertaa vuodessa, aina kun uusi kirja ilmestyy. Mutta sarja kai päättyy pian ja tulee karsea ikävä! Se toinen jota on suomennettu, Harbinder Kaur, ei nappaa yhtään, harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on aikeena joskus aloittaa tuo Ruth Galloway -sarja, mutta aikeena on pysynyt toistaiseksi. :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.