Sivut

torstai 10. elokuuta 2023

Erämaan kutsu

Minulla oli eräänlainen pakkomielle Mount Everestiin vuonna 2018. En muista kauan tuota pakkomiellettä jatkui (aika kauan kuitenkin ja se oli häiritsevää, sillä se kohdistui melko lailla Everestillä lojuviin ruumiisiin), mutta se onneksi laantui ja lopulta katosi kokonaan.

Tuon pakkomielteen ansiosta tutustuin Jon Krakauer -nimiseen toimittajaan, vuorikiipeilijään ja kirjailijaan. Lisäsin tuolloin listalle hänen teoksensa Into the Wild (Pan books 1996, s. 205, suom. nimellä Erämaan armoille), joka käsittelee erään nuoren miehen katoamista ja lopulta kuolemista Alaskassa.

 

Lyhyesti, mistä kirjassa on kyse:

Huhtikuussa 1992 parikymppinen nuorukainen nimeltä Christopher Jonhson McCandless – jatkossa Chris – liftaa Alaskan erämaahan ja kuolee sinne. Ennen katoamistaan hän lahjoittaa rahansa hyväntekeväisyyteen ja katkaisee välit vanhempiinsa.

Krakauer keskittyy teoksessaan Chrisin viimeisiin elinvuosiin ennen menehtymistä Alaskassa. Chris nimittäin vietti nomadielämää viimeiset pari vuotta elämästään. Alaska oli hänelle eräänlainen pakkomielle ja huipennus matkalla mahdollisesti itsensä löytämiseen tai toteuttamiseen.

Krakauerin selkeä tavoite on selvittää syyt, miksi Chris halusi kadota ja miksi hän yleensä oli sellainen kuin oli. Krakauerilla oli teoksen tekemisessä Chrisin läheisten täysi tuki ja hän pääsi käsiksi Chrisin jäämistöön, joka sisälsi kirjoja, kirjeitä, muistiinpanoja ymv. Niiden pohjalta paljastuu jonkilainen motiivi Chrisin tarpeelle karistaa entinen elämä ja aloittaa uusi erilainen.

Tässä välissä koen pakolliseksi mainita, että Chrisin sisko Carine McCandless kirjoitti vuosia myöhemmin omat muistelmansa (The Wild Truth: The Untold Story of Sibling Survival), jossa hän avaa enemmän syitä veljensä katoamiseen. Sisarukset olivat hyvin läheisiä ja Chrisin kuolema oli todella raskas kokemus Carinelle.

En ole lukenut Carinen teosta (lisäsin sen lukulistalleni ja sen saapi jopa meidän kirjastosta, mutten ehdi lukea sitä ennen suomireissua, joten sen lukeminen jäänee syksylle), mutta olen lukenut muutamia Carinen haastatteluja, jotka valottivat joitakin asioita, joita ei varsinaisesti tullut ilmi Krakauerin teoksessa. Nuo asiat liittyvät lähinnä tietynlaisiin perhesuhteisiin, jotka Krakauer kyllä mainitsee kirjassaan, muttei mene syvemmälle. Ilmeisesti menemällä syvemmälle syyt Chrisin katoamiseen näkyvät selvemmin.

Mutta eipä niistä enempää.

Krakauer on rakentanut Into the Wildin siten, että siinä olisi jännitettä loppusivuille asti. Kyseessä ei nimittäin ole ihan perinteinen ”selostus” tai elämäkerta, vaan pikemminkin analyysi tai tutkielma sekä Chrisin persoonasta että hänen teoistaan/motiiveistaan.  

Minulle tulikin yllätyksenä, että Krakauer kertaa muutamien muidenkin katoamisia sekä kertoo joitakin omia kokemuksiaan luonnossa olemisesta ja pärjäämisestä.

Intertekstuaalisuuden kautta rakennetaan ajatussiltoja. Chris oli ahkera lukija ja hänellä oli tapana alleviivata ja tehdä merkintöjä lukemiinsa kirjoihin.

Lopulta, vaikka Into the Wild periaatteessa pyörii Chrisin ympärillä, hänen osuutensa on ehkä noin puolet kirjasta. Muu on… noh, jotain muuta. Mielenkiintoinen ratkaisu, joka oli varmasti pakko tehdä, että kirjasta saatiin näinkin pitkä (n. 200 sivua).

Mielipide selkokielellä:

Kiinnostava teos, jonka luki vaivatta. Ajoittain ärsytti vihjaukset Chrisin kohtalosta ja ennen kuin päästiin takaisin Chrisiin, piti lukea ihan muusta. Oli se muukin kyllä ihan kiinnostavaa ja ymmärrän aasinsillat Chrisiin.

*


Kirjan pohjalta on tehty elokuva, jota en ole katsonut. Nyt kirjan luettuani tietysti mietin, miten se on toteutettu. Tässä juuri samalla katson sivusilmällä sen traileria ja aika raflaavalta näyttää. On varmasti lisätty himppunen draamaa siihen. Voisi tuon ehkä joskus mielenkiinnosta katsoa. On kyllä aika pitkä, nimittäin 2,5 tuntia.


Helmet-lukuhaasteessa
sijoitan kirjan kohtaan 1. Kirjassa on kartta. (on useampikin)
Sadan vuoden -lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 1990-luku.

 

LISÄYS 11.10. Klo. 6:42

Erämaan armoille -kirjasta on blogannut myös ainakin Kirjarikas elämäni.

10 kommenttia:

  1. Poikkesinpa blogissani ja huomasin, että olet lukenut kiinnostavan kirjan! Itse näin aikoinaan ensin sen elokuvan, mutta siitä en niin innostunut. Kun eräs henkilö suositteli tätä kirjaa, minuun se kolahtikin kirjana enemmän. Juuri tuo Chrisin luonnekuvaus ym... Olisipa tosi kiinnostavaa lukea myös tuo hänen siskonsa kirja, siis kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana “nähdä” sinua täälläkin! Olen odotellut, että sinulla palaisi bloggausinto, joka ilmeisesti on kateissa, kun et ole päivittänyt pitkään aikaan. Ota aikasi, mutta tiedä se, että täällä odotellaan paluutasi <3

      Unohdin kokonaan googletella, josko löytyisi muitakin bloggaajia, jotka ovat tämän kirjan lukeneet. Kävin heti tutkimassa blogisi (lisään linkin postaukseesi!) ja aika samanlainen on lukukokemuksemme ollut. Minäkään en osaa pitää Chrisiä “hulluna” tai typeränä. Uskon, että hän oli varsin mukava henkilö ja siitä kielii sekin, kuinka moneen hän ehti reissullaan tehdä vaikutuksen.

      Poista
    2. Joo, nyt on ollut tavallista pahempi väsymys ja kaikenlaista sairastelua jo maaliskuusta asti. Bloggausinto on täysin hyytynyt.

      Kävin itsekin lukemassa oman bloggaukseni, ja näköjään olin kertonut Chrisin vaiheet tosi tarkkaan silloin. Yleensähän en noin tarkkaan kerro koko juonta, mutta tuo on kyllä ollut jo blogini alkuaikoina. Ja olin tietysti kirjasta kovin innoissani! Varmasti hyvä tyyppi tuo Chris, ja jännittävät seikkailut oli hänellä.

      Poista
    3. Voi itku, toivottavasti väsymys ja muut sairastelut väistyvät. <3

      Hyvä se sinun kirjoitus oli! Tämähän on kuitenkin vähän sentyyppinen kirja, että se pitää itse kokea eli se juoni sinänsä on sivuseikka. Moni uutisointia seurannut ehkä tiesikin esim. Chrisin kuolinsyyn, mutta minulle se tuli yllärinä. Ja sitähän et sinäkään mainitse.

      Poista
  2. Itse en ole kiinnostunut juurikaan erämaakuvauksista tai vuorikiipeilystä, mutta tässä kirjassa kuulostaa kyllä olevan aika jännä rakenne, kun on noita aasinsiltojakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on lopulta aika maltillisesti sitä erämaassa ja yleensä luonnossa pärjäämistä kuvattu. Toki kuvausta on, mutta toisaalta teos painottuu kuitenkin enempi henkilöön ja hänen persoonaansa. Vaikea sanoa pitäisitkö tästä.

      Poista
  3. Kiinnostava kirja ja surullinen ja outokin kohtalo Chrisillå Muistan lukeneeni tuosta elokuvasta,mutta se kuulosti hieman ahdistavalta,enkä katsonut Kaunista viikonloppua 💐

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oli lopulta aika pienestä kiinni olisiko Chris pärjännyt. Surullinen kohtalo kyllä.

      Poista
  4. Aasinsillat kuulostavat lähtökohtaisesti hieman luotaantyöntäviltä mutta jos ne on taitavasti rakennettu, eivät ne muodosta ehdotonta estettä lukemiselle. Harkintaan tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aasinsillat joskus toimivat, joskus eivät. Itse yllätyin niiden runsaasta määrästä eli siitä, että tähän Chrisiä koskevaan teokseen on ympätty monien muidenkin kohtaloita – tosin hyvin pintapuolisesti. Ne kyllä sinänsä sopivat tähän teokseen.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.