Katsoin joskus vuosia sitten Andy Weirin scifi-romaanin The Martian (suom. Yksin Marsissa) pohjalta tehdyn samannimisen elokuvan (kirjaa en ole lukenut). The Martian kertoo Mark Watney -nimisestä astronautista, joka jää jumiin Marsiin muun miehistön luullessa hänen kuolleen. Elokuvassa seurataan Watneyn selviytymistä.
Joitakin samoja piirteitä on Weirin romaanissa Project Hail Mary (suom. Operaatio Ave Maria), jossa niinikään ollaan yksin avaruudessa. Tällä kertaa ei tosin millään planeetalla, vaan lähinnä avaruusaluksessa.
Maapallolla on ongelma: aurinko on alkanut sammua, mikä vaikuttaa luonnollisesti ilmastoon. Syyt auringon hiipumiseen pitäisi selvittää pikimmiten tai maapallo muuttuu elinkelvottomaksi.
Ryland Grace herää Hail Mary -nimisestä avaruusaluksesta sekavassa mieletilassa ja muistinsa menettäneenä. Edes oma nimi ei muistu mieleen. Tilanteen karmeuden kruunaa se, että aluksen kaksi muuta miehistön jäsentöä on kuollut. Grace on yksin eikä hänellä ole hajuakaan, miksi hän on aluksessa ja mitä hänen pitäisi siellä tehdä.
Project Hail Mary koukuttaa mukaansa heti alkusivuilta. Asetelma on todella herkullinen ja vaikka minua usein tympäisee nämä mahtipontisent pelastetaan koko maailma -asetelmat, niin Project Hail Maryn kohdalla annan sen anteeksi, koska kirja nyt vaan on niin kiinnostava ja kahden aikatason kerronta toimii hyvin.
Niin sanottua scifijargonia on aika paljon, mutta ei minun sietorajaani ylittävää määrää toisin kuin vaikkapa Cixin Liun Ball Lightningissa, jota lukiessani olin tympiintyä kuoliaaksi.
Weirin teos on omituisella tavalla hidas, mutta silti varsin etenevä. Siinä esiintyy myös joitakin yksittäisiä havaintoja ja ajatuksia, joita jäin pyörittelemään mieleeni. En viitsi niitä tähän kirjoittaa, koska ne spoilaisivat juonta. Tässä kirjassa on yllättäviä käänteitä ja niistä on paras olla tietämättä mitään etukäteen.
Mainio ja viihdyttävä teos, mutta minun scifikiintiöni on nyt toistaiseksi täynnä. Samoin alkaa dekkarit tulla ulos korvista, kun jostain syystä niitäkin on nyt päätynyt jatkuvasti lukuun.
Tälläkin hetkellä luen muun muassa Keigo Higashinon tuoreinta enkkukäännöstä Death in Tokio. Yleensä luen Higashinon kirjat tuoreeltaan, mutta tämän sain vasta nyt käsiini. Mutta hyvää kannattaa odottaa, kuten sanonta kuuluu.
Andy Weir: Project Hail Mary
Del Rey, 2021
s. 476
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin.
Operaatio Ave Maria on kyllä ihan mielettömän hyvä kirja!
VastaaPoistaJuu, erittäin viihdyttävä kyllä!
PoistaWeir on näyttänyt olevan suomalaisissa kirjallisuusryhmissä jonkin verran esillä tämän käännöksen myötä. Kaikkia ei ole miellyttänyt, mutta niinhän se aina menee.
VastaaPoistaKeigo Higashinoa lukisin itsekin mielelläni, mutta pitäisi saada aikaiseksi varata kun kirjat ovat koko ajan menossa.
Ymmärrän hyvin, että Weirin kirja jakaa mielipiteitä niin kuin tietty lähes kaikki kirjat. Tässä on yhdysvaltalaista mahtipontisuutta ja tietynlaista johtaja- ja auktoriteettipalvontaa, joka on ominaista suurelle osalle jenkkiviihdettä. Lienee aika kulttuurinen piirre, koska siellä arvostetaan vahvoja johtajia ja keulakuvien pitäisi olla jotenkin ylivoimaisia röyhkeyteen asti. Tässä Operaatio Ave Mariassa se piirre on nähtävillä myös.
PoistaOlen kyllä superiloinen, että Higashinoa on alettu suomentaa! Kustantamo Punainen silakka tekee hienoa kulttuurityötä. Toivottavasti Punaisella silakalla on mahdollisuus kääntää muidenkin japanilaisten kirjailijoiden teoksia. Itse näkisin mieluusti suomennoksia esim. Natsuo Kirinon ja Kanae Minaton teoksista.