Mikä voi mennä pieleen, kun neljä miestä lähtee kanoottiretkelle? Erityisesti kun näistä neljästä vain yksi osaa edes auttavasti meloa ja ohjata kanoottia. Tekemällä tietysti oppii, mutta kukaan täysjärkinen tuskin lähtee koskenlaskuun aivan vihreänä. Tosin kosketkin tulivat ainakin osin ylläreinä, koska tämä melajengi ei nähtävästi edes tiennyt, mitä on menossa tekemään. Siis lähdetään laskemaan tuntemattomia koskia ihan vaan perstuntumalla. Jep jep.
Niin että mikä voi mennä pieleen? No, suunnilleen kaikki ja pahemman kerran. Ja mikäs kirja on kyseessä? No James Dickeyn klassikko Syvä joki (Deliverance).
Ollaan jossain Yhdysvalloissa, (suomennoksen mukaan) Pohjois-Carolinassa (enkunkielisen teoksen mukaan Georgiassa). Lewis ehdottaa kanoottiretkeä tovereilleen Edille, Bobbylle ja Drew’lle ja hitaasti he lämpenevät ajatukselle. Miksikäs emme lähtisi melomaan joelle, josta emme tiedä hevonpeetä – ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla!
Ennen kuin matkaan päästään saa lukija nautiskella kirjan kertojan, joka on Ed, ajatuksista ja huomioista. Edin ajatukset ovat suunnilleen toiselta planeetalta ja tietyssä mielessä ne ovatkin – ovathan ne 70-lukuisen miehen päästä ja se kyllä näkyy läpi kirjan.
Lewis on joukon “aivot” Bobbyn ja Drew’n jäädessä lähinnä tarinan koristeiksi, joilla toki molemmilla on oma tärkeä roolinsa juonessa.
Amatööriretkue etenee kahdella kanootilla ja onnistuu kadottamaan hetkeksi toisensa. Sinä aikana tapahtuu väkivaltainen selkkaus parin paikallisen kanssa. Tuo kohtaus muuttaa täysin matkan luonteen: enää ei olla vain matkalla, vaan selviytymässä.
Testosteroni jyllää, kun äijät selviytyvät. Joen elämää kuvaava symboliikka jää mielestäni haljuksi, vaikka voihan sen nähdä niinkin, että myrskyn jälkeen tyyntyy ja joki asettuu rauhallisesti takaisin uomaansa niin kuin toverusten elämät tahollaan. Piti laskea kosket ja tiedostaa kuolevaisuutensa osatakseen arvostaa elämää ja asettaa villi mieli aloilleen. Tai jotain.
Syvässä joessa ei ole yhtäkään merkittävää naishahmoa: on vain vaimot kotona ja yksi valokuvamalli, jonka olemassaoloa romaanissa en varsinaisesti ymmärrä. Ehkä sen piti olla pönkittämässä miehuutta ja miehistä silmää kauneudelle tmv.
Minun painokseni kirjasta on Suuren suomalaisen kirjakerhon kuukauden kirja. Aivan alussa esitellään elokuva, joka on tehty kirjan pohjalta. Tuo oikein kuvien kera toteutettu esittely spoilaa suunnilleen kaikki juonen pääkohdat ja koko kirjan keskeisen idean, joten sitä ei kannata lukea ennen kuin on lukenut kirjan. Ellei siis halua tietää kaikkea etukäteen.
Mielipide pähkinänkuoressa: Mikään tässä kirjassa ei resonoinut minussa, ei edes se luonto. Johtunee siitä, että se siivilöityi niin erilaisen ihmisen silmin, etten saanut mitään tarttumapintaa ajatuksiin. Muutenkin koko kirjan tunneskaala oli jotain niin omituista, etten saanut siihenkään mitään otetta. Jos tässä kirjassa jotain syvää oli, niin se joki eikä sitten muuta.
Ihmettelen suomennosta Syvä joki kun alkuperäinen nimi on Deliverance. Deliverance ohjaa ajattelua ihan toiseen suuntaan kuin suomenkielinen nimike.
James Dickey: Syvä joki
alkuper. Deliverance, 1970
Otava, 1981 (ensimmäisen kerran julkaistu suomeksi 1972 Tammen kustantamana)
suomentanut Eero Huhtala
s. 255
Syvällä joella korkaan Sadan vuoden lukuhaasteen ja siitä 1970-luvun.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitain kirjan kohtaan 12. Kirjan nimi liittyy veteen.
Tässä meidän toinen joki, se on nimeltään River Derwent (se toinen on River Greta). Kuva viime kesäiseltä fillarireissulta.
No kuulostaapa melkoiselta pläjäykseltä :D Enpä varmaan itsekään juuri osaisi samastua näihin sankareihin.
VastaaPoistaOli kyllä aika erilainen kirja kuin oletin. En oikein edes tiedä, mitä oletin mutta suomennoksen takakannessa painotettiin kirjan olen symbolinen ja syvällinenkin.
Poista“Kerrontaan liittyy kuitenkin koko ajan syvempää symboliikkaa, jo joki itsessään kuvaa elämän virtaa, olemassaolon perusenergiaa. Romaanin tapahtumat mahdollisesti kuvaavat petoa ihmisessä, ihmisen biologista luontoa.”
En kyllä voi tuohon yhtyä, mutta toki kukin kokee tyylillään. Minulla taisi odotukset olla vähän turhan korkealla. :D
Vaikuttaapa super-macholta elokuvalta, jonka olen nähnyt vaan kirjaa en lukenut, eikä tämä avauksesikaan siihen innosta, vaikkei siinä itsessään mitään vikaa ole, päinvastoin, teoksen sisältö ei kolahda.
VastaaPoistaPiti ihan googletella wikipediasta elokuvaa vähän yllättävällä tuloksella:
" The New York Times valitsi Syvän joen yhdeksi 1 000 parhaasta elokuvasta. Brittiläinen televisiokanava Channel 4 taas teki sadasta parhaasta elokuvasta luettelon, jossa Syvä joki oli sijalla 45. Suomessa Syvä joki oli vuoden 1972 viidenneksi katsotuin elokuva lähes 290 000 katsojallaan."
Tuo teidän jokenne, River Derwent sen sijaan näyttää kuulaan kauniilta ja raikkaalta miljöineen ja taustavuorineen;)
Kyllä tämä on erittäin macho kirjanakin: ihan kyllästymiseen asti. Elokuvasta katselin pätkiä Youtubesta kirjan luettuani ja voipi olla, että tämä toimii elokuvana paremmin. En tosin tiedä jaksaisinko tätä elokuvana enää katsoa – tuskin. :D Voin kyllä uskoa, että on aikanaan ollut jättimenestys!
PoistaMeidän pikku joki on mukava eikä edes niin syvä. Siellä uskaltaisi amatöörikin meloa – suurin vaara lienee, että jää kanootti kiinni pohjaan :D
Voi ei minkälaisia machoja, amatöörejä ja sankareita. Eipä minullakaan kiinnostus herää. Ja kirja on siis oikein klassikko, jossa pitäisi olla jotain muutakin syvää kuin joki :) No saitpa tosiaan korkattua sadan vuoden haasteen. Siitä se lähtee!
VastaaPoistaKlassikon määritelmähän on aika vapaa eli ei ole mitään yhtä listaa, jossa määriteltäisiin kirjan “klassikkostatus” (monihan pitää esim. Harry Pottereita klassikkoina – itse en pitäisi, tosin en ole niitä lukenutkaan). Itse miellän Syvän joen klassikoksi sen perusteella, että moni muu pitää sitä klassikkona. Ja moni muu on pitänyt tästä kirjasta ja varmaan löytänyt sitä syvyyttä muualtakin kuin joesta, vaikka minä en. :D
PoistaMinulla on muuten nyt kesken eräs Edwidge Danticatin kirja – kirjailijastahan kuulin sinun blogistasi ja varasin tuolloin kirjastosta erään hänen kirjansa. Alun perusteella vaikuttaa hyvältä! <3
Mulle tuli ensin mieleen vain Villi joki, jossa Meryl Streep luotsaa rikollisia koskia pitkin. Se on minusta hyvä, vaikken yleensä edes katso sen tyyppisiä leffoja. Tätä en ole nähnyt, enkä -ylläri ylläri- lukenutkaan.
VastaaPoistaMutta tästä tuli mieleen että tarviin kirjan, jonkun muun, samaan Helmet-haasteen kohtaan, enkä ole vielä keksinyt 😉
Olen tuosta Villistä joesta kuullut, mutta en ole varma olenko sitä ikinä katsonut. Voisi kyllä ehkä kiinnostaa katsoa, jos se joskus maksuttomana pomppaa eteen. :D
PoistaEnkuksi löytyy kirjoja, joiden nimi liittyy veteen. Tai sitten silmäni bongailee niitä alitajuisesti Helmet-haasteen innoittamana. Juuri luin kirjan, joka myös sopisi tuohon Helmet-kohtaan (Claire of the Sea Light).
Jotenkin nyt vasta tajusin, että voihan käyttää lumi, jää ymv, niin johan alkoi tulla osumia jo luetuistakin. Joskus vaan ei hoksottimet pelaa 😅
PoistaMinäkin luulin ensin, että olen katsonut kirjan pohjalta tehdyn leffan, mutta enpäs olekaan vaan muistoissa kangasteli Meryl Streepin tähdittämä Villi joki - jota kyllä arvostellaan huonoksi Syvä joki -kopioksi :D (https://www.leffatykki.com/elokuva/villi-joki). No, on sentään jäänyt mieleen, lähinnä Streepin ansiosta. Kirja ei kyllä kuulosta erityisen houkuttelevalta... olisi saattanut jäädä itsellä jopa kesken.
VastaaPoistaTuosta Villistä joesta olen tosiaan kuullut, mutta en muista olenko sen nähnyt. Elokuvan kuvauksessa on kyllä samaa kuin tässä Syvässä joessa.
PoistaSyvän joen lukeminen oli kyllä ajoittain melkoista tervanjuontia, sillä siinä on aika paljon jaarittelua ja “syvällistä” pohdintaa, jota en siis itse kokenut erityisen syvällisenä – lähinnä kuivakkaana vatvomisena. Että en tätä kyllä uskaltaisi suositella sinulle enkä välttämättä kenellekään muullekaan :D