Valheilla rakennettu todellisuus

 

Claire Fuller: Unsettled Ground
Fig Tree, 2021
s. 287

 

Jeanie ja Julius ovat 51-vuotiaat kaksoset, jotka ovat eläneet melko epätavallisen elämän lähinnä äitinsä Dotin ansiosta tai takia. Perhe on asunut lähes koko ikänsä kolmisin ränsistyneessä mökissä pienen kylän ulkopuolella. Lähin naapuri on useiden kilometrien päässä asuva Spencer Rawson, joka omistaa perheen asuttaman mökin.

Dot on perheen keskus, joka huolehtii siitä että rahaa on sen verran, että saadaan ruokaa pöytään. Julius työskentelee epäsäännöllisesti milloin missäkin ja auttaa siten omalta osaltaan perhettä taloudellisesti. Jeanien täytyy sydänsairautensa takia ottaa rauhallisesti ja välttää raskasta liikuntaa ja voimakkaita tunteita.

Ja sitten Dot yllättäen kuolee ja huolella rakennettu “idylli” alkaa rakoilla.

Jo romaanin ensimmäinen luku, jossa kuvataan Dotin viimeiset hetket ennen kuolemaa, antaa ymmärtää, että moni Jeanille ja Juliukselle syötetty totuus onkin valhe. Mutta mitkä niistä ja miksi?

Unsettled Groundin tunnelma on jokseenkin uhkaava, ajoittain jopa pelottava. Eristyksessä lähes koko elämänsä viettänyt Jeanie kokee toiset ihmiset raskaina, mutta ei varsinaisesti heitä pelkää. Lukijana minua pelotti jotkin kohtaukset: odotin koko ajan jotain kamalaa tapahtuvaksi.

Kamalia tapahtuukin, mutta eri tavalla kuin odotin. Ja huom: kamalilla tapahtumilla en tarkoita pääasiassa esim. mitään fyysistä väkivaltaisuutta. Kyseessä on enemmänkin yleinen ilmassa leijuva ahdistus ja pelon ilmapiiri. Epätietoisuus.

Fullerin tyylissä onkin jotain, joka tekee ilmapiiristä uhkaavan, painostavan – erityisesti juuri lukijalle. Ja onhan tilanne tietysti varsin ahdistava myös Juliukselle ja Jeanille: Jeanille vielä enemmän, koska hän on elänyt eristäytyneemmin kuin Julius. Fuller on todellakin onnistunut rakentamaan tunnelman, joka hyökyy sivuilta suoraan lukijaan.

Vaikka kirjassa on useita ärsyttäviä henkilöitä, he ovat aidolla tavalla ärsyttäviä. Persoonia, joilla on ärsyttäviä piirteitä. Ihminen voi tarkoittaa hyvää, mutta olla silti ärsyttävä. Mukavimmassakin ihmisessä on usein joitakin ärsyttäviä piirteitä – meissä kaikissa on.

Koin esimerkiksi usein Jeanien ärsyttävänä ja rasittavana, vaikka hän on looginen ja käyttäytyy, kuten persoonalleen on ominaista. Fuller kuvaakin todella taiten nimenomaan Jeanien persoonaa ja ajatuksia: ne eivät välttämättä ole järjellisiä muille kuin Jeanille itselleen, mutta lukija voi ne ymmärtää. Ja silti voi ärsyttää.

Tähän väliin pieni ylistyspuhe kirjallisuudelle, jonka innoittajana tämä Unsettled Ground on. Nimittäin muistin jälleen erään syyn miksi rakastan kirjallisuutta ja lukemista: se mahdollistaa omien tunteiden ja asenteiden tutkimisen/pohtimisen turvallisessa ympäristössä.

Tämä kirja herätti minussa syistä, jotka pidän itselläni, yllättävän paljon kaikenlaisia mietteitä – myös sellaisia, joista en ole ylpeä tai joita en missään nimessä sanoisi ääneen. Toisinaan jopa omat asenteet ja ajatukset voivat yllättää ja niitä täytyy ihan jäädä pohtimaan. Mietin, että antaisin jonkin pienen esimerkin, mutta eihän sellaista voi tehdä lyhyesti, koska oma ajatuskulkuni näyttäytyisi todennäköisesti omituisena ja epäloogisena sellaiselle, joka ei minua perin juurin tunne.

Mutta ehkä pari sanaa Dotista, joka ei ehdi olla elävänä kuin muutaman sivun verran. Siten Dotin kuva muodostuu ainoastaan toisten henkilöiden silmin ja on siksikin ristiriitainen. Se on varmasti tietoinen valinta. Jos Dot olisi äitini, en voisi ikinä antaa anteeksi. En perustele tätä. Ehkä ymmärrät, jos luet tämän kirjan.

Ja Jeanie on lopulta aika lailla äitinsä kaltainen… tai kukin lukija tietysti tulkitsee tavallaan, mutta mutta.

Häiritsevä romaani, jossa ei paljon tapahdu mutta kerronan taika, miljöö ja tunnelma vievät mukanaan.

Olen aiemmin lukenut Fullerilta hänen esikoisromaaninsa Our Endless Numbered Days, joka jätti minut kylmäksi. Fullerilta on julkaistu lukuisia romaaneja sen jälkeen ja varmasti luen niitä muitakin. 

Tänä vuonna häneltä julkaistaan romaani nimeltä The memory of Animals, joka vaikuttaa superkiinnostavalta.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan  18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä)