Kylä nimeltä Okamura Japanissa talvella 1937. Ja tarkemmin Ichiyanagin perheen talo. Perheen vanhin poika on avioitumassa, mutta hääyö muuttuu veriseksi painajaiseksi, kun vastanaineet löydetään kuolleina.
Mitä on tapahtunut ja miksi? Sitä paikalle saapuu selvittelemään itseoppinut etsivä Kosuke Kindaichi.
The Honjin Murders on ensimmäinen kirja ns. etsivä Kosuke Kindaichi -sarjassa. Kyseessä on klassinen murhamysteeri, johon Seishi Yokomizo on ottanut vaikutteita länsimaalaisista kirjailijoista ja mainitseekin esikuviaan (mm. Agatha Christie, A.A. Milne, John Dickson Carr).
Kirja on tyyliltään rikospähkinämäinen, kuten vaikkapa Soji Shimadan The Tokyo Zodiac Murders. Yhtäläisyytenä myös ns. suljetun huoneen mysteeri.
Minua The Honjin Murdersissa kiinnosti eniten kaikki muu kuin murhien selvittely. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia, samoin ajankuva ja miljöö. Mutta koska kyseessä on puhdasverinen mysteeri, ei taustoituksessa mennä turhan pitkälle.
Tällaiset rikospähkinät eivät varsinaisesti kuulu suurimpien intressieni piiriin, mutta silloin tällöin luettuna ovat ihan kiintoisia välipaloja ja antavat aivoille purtavaa. Vähän kuin palapeliä kokoaisi.
Seishi Yokomizo (1902-1981) oli aikanaan Japanissa eräs tunnetuin ja rakastetuin murhamysteerien kirjoittaja. Yokomizo voitti The Honjin Murders -romaanillaan Mystery Writers of Japan -palkinnon 1948.
Seishi Yokomizo: The Honjin Murders
alkuper. Honjin satsujin jiken (1946)
Pushkin Vertigo, 2019
japanista englannintanut Louise Heal Kawai
s. 189
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika. Epätavallisuus on suhteellista: se kannattaa pitää mielessä.
Hyllyyni on kertynyt kaikki tähän mennessä englanniksi käännetyt Kosuke Kindaichi -sarjan kirjat. (huom: kirjasarjaa ei ole englanninnettu kronologisessa järjestyksessä):
1. The Honjin Murders
2. The Inugami Curse
3. The Village of Eight Graves
4. Death on Gokumon Island
5. The Devil’s Flute Murders (julkaistaan kesäkuussa 2023)
Mielenkiintoista! En ole tullut ajatelleeksi, että myös vaikkapa japanilainen voisi ottaa vaikutteita länkkäreiltä. Nykyäänhän samaa prosessia toisin päin usein kutsutaan kulttuuriseksi omimiseksi. :D
VastaaPoistaOho, nyt hämmennyin. Ihan mielenkiinnosta: minkä maan kulttuuria tässä mielestäsi omitaan? Christie oli britti, Carr jenkki. Kyseessä on kirjallisuuden genre – ei siis kulttuuri. On kaiketi muutenkin aika vaikeaa määritellä, mistä mikäkin tyylisuunta esim. kirjallisuudessa on saanut alkunsa. Taiteessa (jota kirjallisuus myös on) on tavanomaista saada vaikutteita jostain – usein toisilta taiteilijoilta. Moni kirjailija on kertonut kirjailijaesikuvistaan eivätkä he suinkaan aina edusta samaa maata ja kulttuuria, joita itse edustavat.
PoistaKulttuurinen omiminen on mielestäni ihan muuta, mutta ehkä käsitämme sen eri tavalla.
No siis voisin kyllä uskoa, että jos vaikkapa britti ottaisi voimakkaasti vaikutteita jostain japanilaisen kirjallisuuden elementistä, siitä ei nykypäivänä pidettäisi. Se vain tuli mieleeni tästä vaikutteiden saannista ja ottamisesta. Itsehän siis suhtaudun vähintäänkin pidättyväisesti koko ajatukseen siitä, että olisi omittavia kulttuureja koska todellakin kulttuurit ottavat vaikutteita toisistaan täysin luonnollisesti.
PoistaNyt olisi kyllä kiva kuulla, mitä ovat “japanilaisen kirjallisuuden elementit”. Tai vaikka “brittiläisen kirjallisuuden elementit”. Entä suomalaisen. Päähäni ei siis mahdu, miten genrestä X kirjoittava kirjailija omisi jotain toista kulttuuria, vaikka kertoisikin esikuvistaan avoimesti (niin kuin moni kirjailija tekee). Vähän sama kuin esittäisi, että fantasiaa saavat kirjoittaa vain ne, jotka ovat fantasian “keksineet” (!). Tai että dekkareita saisivat kirjoittaa vain kulttuurin K edustajat. Ihan mahdotonta. Vaikea edes määritellä, mistä mikäkin kirjallisuuden suuntaus on saanut alkunsa.
PoistaKiva kuulla näistä japanilaisista kirjoista blogissasi. Japanilaisiin dekkareihin olisi kyllä kiinnostavaa tutustua. Tosin Agatha Christien tyyli ei taida olla ihan minun juttuni. Siitä on kyllä yli 30 vuotta, kun olen häntä lukenut, joten en nyt ihan varma ole onko hänen tyylinsä sitä mitä kuvittelen :) Silloin nuorena kyllä tykkäsin Christiestä.
VastaaPoistaEn osaa sanoa, miten paljon tämä tyylillisesti muistuttaa esim. Christietä (tai Carria, Milneä tai mitään muutakaan), koska muistan lukeneeni Christieltä vain yhden romaanin: Eikä yksikään pelastunut. Tämä ei tyylillisesti mielestäni ole samanlainen, vaikka suljetun paikan mysteeristä onkin kyse. Se, että on esikuvia, ei tarkoita että jäljitellään toisten tyyliä sellaisenaan.
PoistaMinäkin kyllä preferoin toisenlaisia dekkareita kuin tämä, vaikka ihan kiinnostavaa luettavaa olikin. :D