Elina Lappalaisen tietokirja Syötäväksi kasvatetut kuvaa kirjan sisältöä sataprosenttisen osuvasti ja kannen alaotsikko ”miten ruokasi eli elämänsä” täydentää sanoman, mikäli se silti jäi epäselväksi.
Otaksun, että suurimmalla osalla ihmisistä on jonkinlainen käsitys siitä, millaisissa olosuhteissa kotimaansa tuotantoeläimet (eli siis eläimet, joilla ei ole mitään muuta kuin välinearvoa ihmiselle) elävät. Eri asia on, miten lähellä tai kaukana totuutta nuo käsitykset ja mielikuvat kullakin ovat.
Lappalainen käsittelee teoksessaan neljän Suomessa tyypillisimmän tuotantoeläimen elinkaaren ja olosuhteet. Nämä eläimet ovat kana, broileri, nauta ja sika. Jokaisen eläinkunnan tuotteita syövän olisi hyvä tutustua siihen, miten monen mutkan ja kärsimyksen kautta se ruoka sinne lautaselle päätyy.
Lappalaisen näkökulma on tuotannon salliva eli kirjassa ei käydä arvopohdintaa siitä, onko eläinten kasvattaminen yksinomaan ravinnoksi eettistä. Sen sijaan Lappalainen keskittyy pohtimaan tuotantoeläinten hyvinvointia (itse puhuisin pahoinvoinnista, mutta Lappalaisen asenne on neutraali ja rakentava) prosessin aikana.
Lappalainen on tehnyt mittavan tutkimustyön ja vieraillut lukuisilla eri tuotantotiloilla. Yksittäisten tilojen kohdalla voi olla suuriakin eroja sen suhteen, miten eläimiä kohdellaan. Pääasiassa eläinten hyvinvoinnin eteen tehdään vain lain vaatima minimi. Perusteena on tietenkin raha niin kuin aina: paremmat olot maksaa liikaa, kun ala ei muutenkaan ole järin tuottoisa.
Minulle yllättävintä tässä kirjassa olikin, miten huonosti ala tuottaa. Tilat pyörivät lähinnä tukirahoilla. Mietin kannattaisiko lihan kuluttajahintaa nostaa, koska sen tuotantokulutkin ovat korkeat ja välissä on monta kvälikättä vaatimassa oman osuutensa. Kyllähän se tuotantohinta näkyy muidenkin tuotteiden kohdalla kuluttajahinnoissa.
Miksi lihatuotteiden pitäisi olla halpoja? Ja miksi kasviksista kuitenkin revitään saatanallisia hintoja? (kysymykset ovat retorisia) Myös verotuksella voi ohjata ja palkita kuluttajaa terveellisempien/eettisten ruokien äärelle. Tiedän, että osasyy hinnoitteluun on kilpailu: jos suomalaiset tuotteet ovat liian kalliita, kuluttajat siirtyvät ostamaan enemmän tuontilihaa.
Eläimiä jalostetaan tuotantoon sopivammiksi toivottavien ominaisuuksien ollessa lehmillä runsas maidon tuottaminen ja lihakarjalla nopea kasvu jne. Jalostamisessa ei oteta huomioon eläimen hyvinvointia ja luontaisia piirteitä: tarve käyttäytyä lajityypillisesti ei katoa mihinkään jalostuksessa, vaikka ihmeekseni olen sellaisiakin väitteitä kuullut.
Kirjassa on paljon toisteisuutta, mutta koska teksti on sujuvaa ja helppotajuista, on Syötäväksi kasvatetut varsin nopealukuinen. Minulla tosin lukeminen kesti, koska en ole muutenkaan pahemmin lueskellut viime aikoina. Lisäksi tunnustettakoon nyt, että minua ajoittain pänni kirjan lukeminen (liittyen juuri eläinten surkeisiin oloihin, vaikka se tiedossani toki olikin – silti oli masentavaa ja raskasta lukea aiheesta).
Syötäväksi kasvatetut on Elina Lappalaisen esikoiskirja ja se voitti Tieto-Finlandian 2012. Vaikka kirja on julkaistu kymmenen vuotta sitten, on se edelleen erityisen ajankohtainen. Kirjassa esiin tulleille epäkohdille tuskin on mitään tehty eivätkä eläinten olot juuri kirjan julkaisusta ole muuttuneet.
Onneksi kasvissyönti on lisääntynyt ja lisääntyy. Itse alkaessani kasvissyöjäksi noin vuonna 1994 vegejä pidettiin lähinnä ituhippeinä, friikkeinä, kettutyttöinä ja muina pelleinä. Itse en ole koskaan ”mainostanut” kasvisyöntiäni enkä muutenkaan ole erityisen kiinnostunut puhumaan ruuasta tai syömisestä - en omasta enkä toisten.
Etenkin muinoin kasvissyöntiä piti puolustella ja vastata iänikuisiin kysymyksiin ”mistä saat sitä ja tätä ravintoainetta, kun et syö lihaa ja plaa plaa…” Voisin veikata, että suuri osa vegeistä on huomattavasti ravintotietoisempia kuin sekasyöjät keskimäärin, joten kysely on melko turhaa ja lisäksi sen kyllä huomasi, ettei kyseessä ollut aito huoli vaan vähättely ja muu epäluulo. Monille tuntui toisen vegeys menevän tunteisiin. Onneksi sekin asia on muuttunut, vaikka kyllähän typerää kommentointia edelleen näkyy erityisesti somessa. Otaksun, että kyseessä on vain äänekäs öyhöttäjäjoukko.
Jostain syystä moni kokee aiheelliseksi selitellä minulle lihansyömisiään. Sitä en ole koskaan pyytänyt eikä siihen ole tarvetta. En minä ole mikään tuomari eikä minulle tarvitse perustella omia valintojaan. Ne voi kukin perustella itse itselleen.
En ole luonteeltani aktivistiksi sopiva, mutta arvostan aktivisteja: heitä tarvitaan, koska mikään ei koskaan muutu, ellei venettä keikuteta. Siksipä linkkaankin tähän Oikeutta eläimille -yhdistyksen julkaisemat tuoreet salakuvat eri sikatiloilta (ei herkille, vaikka jos joulupöydässäsi oli kinkkua, niin ihan periaatteesta olisi hyvä avata silmät ja tutustua tosiasioihin).
Jos jostain syystä haluat kysyä juuri minulta jotain tähän aiheeseen liittyen, niin kysy pois. Vastaan jos osaan. Mahdollisiin asiattomiksi katsomiini kysymyksiin tuskin vastaan.
Valitsitpa kiintoisan aiheen, joka poikii runsaasti tunteita, tuomioita ja on relevantti tänä päivänä enemmän kuin koskaan ja aina välillä on tarpeen asetella se mietintämyssy kutreille ja ravistella itseään.
VastaaPoistaOlen aina ollut eläinrakas. Katselin nuo oikeutta eläimille videot niiden ilmestyttyä ja kuvasi tukevat niiden herättämiä pahanolon ja -mielen tunteita.
Eläinten hyvinvointi ja luontaiset piirteet tyystin unohtaen, nonsoleeraten; ei tällä hinnalla!!! Uskon, että hinnannostojen painottamisella ja kohdentamisella mentäisiin varmasti oikeampaan suuntaan, vaikka kuinka money talks.
Eipä omien valintojen selittelylläkään eteenpäin ja parempaan suoriuduta.
Omat valinnat - oma vastuu. Itse olen vuosien varrella luonnostaan siirtynyt kohti kasvispainotteista ruokailua, pois jäivät ensin makkarat, sitten leikkeleet jne. Nykyisin lautaselle päätyy aniharvoin poikkeuksin muu kuin riista- eli tapauksessani hirvenliha. Ilo on ollut myös panna merkille perheen opiskelijanuorten muutenkin ekologisessa elämäntavassa myös kasvisvalinta ja on täysin vaivatonta ottaa se huomioon, kun käyvät taannehtien luonamme pitkillä aterioilla.
Aktivisteille riittää työmaata. On hyvä, että asiasta puhuteen ja siitä kirjoitetaan, mutta tärkeintä olisi saada aikaan pysyvä muutos asiantilassa eikä vaieta sitä tuotantotalouden etujen nimissä kuoliaaksi...
Lappalaisen kirja on ollut lukulistallani siitä lähtien, kun se julkaistiin mutta hieman kesti ennen kuin sen sain lukuun. Kirjan ostin viime kesänä Suomesta. Aihe on tosiaan yhä vain ajankohtainen ja siitä soisi tietoa jaettavan enemmänkin. Raha tuntuu tosiaan aina kiilaavan eettisyyden edelle.
PoistaOnneksi asenteet ovat hiljaksiin muuttuneet tässä vuosikymmenten aikana ja yhä useampi kyseenalaistaa omat valintansa. Pistän toivoni nuoriin, jotka ovat monissa asioissa hyvinkin valveutuneita. Lisäksi kasvissyönti on nykyään niin normalisoitua, joten sillä ei ole samanlaista negatiivista stigmaa kuin silloin ysärillä ja aiemminkin.
Eli ehdottomasti paljon puhetta ja tietoutta. Tämä Lappalaisen teos on siinä mielessä erittäin hyvä, että se on tyyliltään melko neutraali eli siten se voisi puhutella erityisesti niitä, jotka käyvät vielä sisäistä keskustelua aiheesta. Luulen, että pahimpiin öyhöttäjiin ei valitettavasti juuri mikään tehoa: ei edes hellä töniminen, koska kaikki kritiikki koetaan uhkana. Minua ei kiinnosta aikaani sellaisiin ihmisiin edes käyttää.
Olen sekasyöjä. Olen koettanut lisätä ei-eläinperäistä ravintoa, mutta nyt kun hinnat ovat nousseet älyttömästi saa kyllä pienituloisena ihan tosissaan miettiä, että mitä on edes vara ostaa. Pelkään, että kasvisperäinen tulisi kalliimmaksi, koska sitä ei samalla lailla tueta kuin eläintuotantoa tuetaan.
VastaaPoistaLähtökohtaisesti en osaa pitää sinänsä eläinten syömistä mitenkään vääränä. Eri asia onkin sitten se, miten niitä eläimiä kohdellaan. Parempi olisi syödä riistaa kuin tehotuotettua. Sekin on tietysti ihan tosiasia, ettei ilmasto kestä sitä, että kaikki kohta 8 miljardia ihmistä syövät lihaa. Todella vaikeita asioita ja hyvä että joku on osannut kirjoittaa aiheesta neutraalin kirjankin.
Itse olen voinut persaukisina opiskeluaikoinakin syödä kasvisruokaa Suomessa, koska muu ei ollut minulle vaihtoehto. En tosin ole enää ihan hajulla Suomen hinnoista, koska siellä lähinnä vain kerran vuodessa käyn. Toki vertailen hintoja täkäläiseen hintatasoon ja on Suomessa kyllä ainakin rehut tyyriimpiä kuin täällä. Samoin linssit sun muut ovat Suomessa jonkin verran kalliimpia. Tosin täälläkin ovat ruuan hinnat nousseet nyt aika paljon viime aikoina. Lihojen hintoja en juuri katsele, kun skippaan sen osaston kokonaan.
PoistaNiin, pitäisikin erottaa eläinten syöminen ja niiden kasvattaminen ruuaksi. Aika karu ja lyhyt elämä on tuotantoeläimillä, joiden ainoa tarkoitus olla elossa on kasvaa ihmisen ruuaksi kammottavissa olosuhteissa. Unohtamatta tosiaan eläintuotannon laajoja ilmastovaikutuksia.
Olen kasvisruokailija, tosin syön myös kalaa. On edelleen todella hämmentävää, miten Suomessa lihansyönti tuntuu olevan normi ja kasvisruokailu poikkeus. Esimerkiksi eilen Rovaniemellä pysähtyessä oli lihavaihtoehtoja pilvin pimein ja kasvisvaihtoehtoja yksi. Työpaikalla on niin, että kasvisruoka on edullisempaa kuin liha. Tällaisia kannustimia pitäisi käyttää enemmän.
VastaaPoistaLappalaisen kirja on pyörinyt pitkään lukulistallani, kiinnostaa suuresti.
Lihansyönti on täälläkin melko normi, mutta aika hyvin on vegejä ravintoloissa&pubeissa alettu ottaa huomioon: siis ihan siinä ajassa, kun olen täällä asunut. Tosin riippuu paljon paikasta, että miten on viitsitty panostaa muihin kuin liharuokiin.
PoistaSuomessa (ainakin Helsingissä) ravintoloissa on ikävä trendi, että monista vegeruuista yritetään tehdä usein vastaavia kuin liharuuista. Itse olen ns. old school -vege enkä innostu mistään “feikkimakkaroista” ja muista vastaavista. Minusta ne ovat ehdottomasti hyvä asia, mutta harmittaa että niiden kohderyhmä on kyllä periaatteessa “liharakastajat” ja “uuden aallon -veget”. Briteissä kasvisruoka ainakin pubeissa onneksi monesti on “perinteistä” kasvisruokaa.
Ja juu, lihavaihtoehtoja on listalla yleensä kilometrin verran ja sitten vegeannoksia korkeintaan pari ja nekin laiskasti kyhättyjä ja usein myös yhtä kalliita kuin lihaa sisältävät annokset (jotka muuten ovat yleensä isoja kun taas ne vegeannokset superpieniä).
Työpaikallasi on mielestäni hinnoittelu kohdillaan – noin sen pitäisikin olla! <3
Tämä on kiinnostava kirja ja arvostan Lappalaisen tekemää työtä. Minullahan on aiheeseen varsin arkirealistinen näkökulma, sillä olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni maitotilalla. Tosin on huomattava, että kotini 17 lehmän tilalla olosuhteet mahdollistivat varmasti aivan erilaisen yksilöllisen eläintenhoidon kuin nykyisillä isoilla tiloilla. En siis pidä ollenkaan siitä kehityksestä, mikä parina viime vuosikymmenenä on johtanut tilakokojen kasvuun ja muuttumiseen enemmän tuotantolaitoksiksi. Mutta kustannuspaine on aivan järkyttävä ja energianhinnan, lannotteiden, lisäravinteiden ja yleisen hinnannousun myötä tilanne on yhä pahempi. Olen sekasyöjä, mutta suhtaudun lihansyöntiin kunnioituksella ja maltilla. Lapsuudessani kotitilalla teurastettiin yksi eläin ja sitä syötiin koko vuosi. Ja käytettiin hyväksi kaikki osat, ei vain parhaimpia fileitä. Lisäksi metsästettiin ja kalastettiin. En mitenkään jaksa uskoa, että kaikista tulisi kasvissyöjiä, mutta toivon, että syömiskulttuurissa palattaisiin taas vuosikymmenten takaiseen. Ei joka päivä tarvitse olla lihaa pöydässä, ei ollut lapsuudessani, eikä kyllä ole omassakaan taloudessani nykyään. Ja se liha mitä syödään, se pitäisi kasvattaa eläinten hyvinvointi edellä, siitä pitäisi maksaa hyvä hinta ja ruoka valmistaa ja käsitellä kunnioituksella.
VastaaPoistaLappalainen tuo esille kirjassaan, että erot tilojen välillä voivat olla suuretkin liittyen eläinten määrään ja myös siihen, minkätyyppinen navetta on kyseessä jne.
PoistaItse vietin kesät maalla (maito)tilallisen vuokraamassa mökissä. Mökkimme oli lähellä tilaa, joten siellä tuli siskon kanssa käytyä usein. Saimme osallistua heinätöihin ja tutustua tilanpidon arkeen kesäaikana. Se on eri asia tietysti kuin varttua tilalla, mutta jotain näkemystä siitäkin sai. Ja kyseessä myös pientila eli lehmiä about 20.
En minäkään usko, että kaikista yhtäkkiä tulee kasvissyöjiä, mutta uskon että asenne lihaan syömiseen muuttuu tulevaisuudessa radikaalisti. Voipi olla, että käy jopa niin, että sen sijaan että pitäisi perustella vegeyttä (kuten erityisesti silloin, kun itse lopetin lihan syömisen), tulevaisuudessa saakin perustella lihansyöntiään.
Monet kauppojen vegetuotteet on lisäksi suunniteltu lihansyöjiä ajatellen eli moni lihasta pitävä voi alkaa (ja on jo alkanut) korvata ainakin osan lihasta kasvisperäisillä tuotteilla.