Sivut

perjantai 16. syyskuuta 2022

Kirjoja Lake Districtistä plus rutosti lampaita

Olin elokuun lopulla (tarkemmin 29.8.) Keswick Show’ssa, joka on täkäläinen ”maatalousnäyttely”. Siellä esitellään ja arvioidaan eri lammasrotuja, on hevosia, on ”sheep dog trialeja” (minun lemppareitani!) ynnä muuta. Hyvin informatiiviset ”festarit” erityisesti tällaiselle kaupunkilaistaustaiselle ihmiselle. Sain kohdata ja hipelöidä useita eri lammasrotuja, joiden olemassaolosta en edes tiennyt.


 
 
Tietysti oli myös kojuja, joissa myydään käsitöitä ja muuta paikallista tavaraa. Silmiini osui kirja, joka minun oli pakko saada.
 

Ian Young: The Lake District Survival Guide
Jake Island ltd, 2019
s. 124

Kyseessä on parodiakirja Lake Districtissä asuvista ihmisistä, turisteista ymv. Todella herkullista luettavaa, britit taitavat huumorin! Kuten tyyliin kuuluu, asiat on kärjistetty mutta taustalla piilee totuudensiemenet. Jopa minä näin kolmisen kuukauden asumiskokemuksella tunnistan ne.

Omaa sopeutumista ja ”selviytymistä” Järvillä ovat tietysti helpottaneet lukuisat aiemmat reissut näille seuduille melkein kymmenen vuoden ajalta. Tunnistan eri paikat, ”fellsien” nimet, päätiet, kylät, historialliset henkilöt jne. Tunnistaminen tekee luonnollisesti lukemisesta hauskaa. En tiedä, miten tämä kirja kolahtaisi, jos ei ole britti tai ei tiedä tästä alueesta mitään.
 

Kirjassa ei varsinaisesti mitään uutta minulle ollut muutamia yksittäisiä detaljeja lukuun ottamatta. Mutta ei se lukuelämystä haitannut: kuvitus ja koominen tyyli puree, vaikka en noin yleisesti ole huumorikirjojen ystävä. Tai sanotaanko niin, että valikoidusti kiinnostaa huumorikirjat(kin).

Luonnollisesti koska kirja perustuu kliseisiin, jää moni kulttuurinen aspekti pois eikä tämän kirjan tarkoitus olekaan paneutua alueen infrastruktuuriin jmv. Kirja on siten humoristinen pintaraapaisu ja ehdottomasti turisteille suunnattu ja tällaisille tuoreille paikallisillekin.
 

Valitettavasti totuus on, että Brexitin ja pandemian takia Lake Districtin kylät korisevat henkitoreissaan. Brexshitin jäljiltä vaivaa massiivinen työvoimapula palvelualoilla. Monissa pubeissa ei tälläkään hetkellä tarjoilla ruokaa, koska ei ole kokkia. Osa pubeista tarjoilee vain rajatun ajan ruokaa ja osa on joutunut lyhentämään aukiolojaan, koska ei ole henkilökuntaa vuoroihin.

Ongelmana on myös asuintalojen puute: vaikka henkilökuntaa saisikin repäistyä jostain, on hieman hankalaa kun ei ole vuokra-asuntoja tarjolla. Täällä on järkyttävä määrä loma-asuntoja, jotka ovat suuren osan vuodesta tyhjillään. Olen sivunnut asiaa taannoin Lammaskuiskaajassa (viimeinen kappale), sieltä voipi lukea jos aihe kiinnostaa.
 

Mutta ettei nyt mene ihan aiheen ohi paasaamiseksi, niin palataan takaisin kirjallisuuteen. Nimittäin monelle suomalaiselle lukijalle saattaa nimi James Rebanks olla tuttu. James Rebanks asuu Lakeseilla ja hän on kirjoittanut teoksen The Shepherd’s Life, joka on suomennettu nimellä Elämäni paimenena. Luin kirjan tuoreeltaan, mutten blogannut siitä.

Rebanksilta on julkaistu myös toinen teos (jo pari vuotta sitten eli 2020), English Pastoral. Sitä ei vissiin ole suomennettu. Olen aikeissa lukea senkin, mutta vielä en ole ehtinyt. Onkin mielenkiintoista lukea Rebanksin kirja nyt, kun itsekin asun Lakeseilla!

Meille on nyt luvassa pitkä viikonloppu, sillä maanantaina on kuningatar Elizabethin hautajaiset ja se päivä on julistettu kansalliseksi vapaapäiväksi, jotta ihmiset voivat osallistua hautajaisiin joko paikan päällä tai seurata livelähetyksenä.

Yleensä nämä vapaat (bank holiday) eivät vaikuta kauppojen aukioloon, mutta tämä on niin merkittävä tapaus, että suurin osa kaupoista pistää ovensa säppiin.


Mukavaa viikonloppua! Postauksen muut kuin kirjakuvat ovat sieltä Keswick Show'sta 29.8.

8 kommenttia:

  1. Mahtavat lampaat!
    Britit todella osaavat huumorin, itse nautin kovasti monen suomalaisen suosikista Monty Pythonista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuli tosiaan vähän yllärinä, että eri lammasrotuja on niin paljon! Suurin osa täkäläisistä lampaista on Herdwickejä (ekassa kuvassa), jotka ainoina tunnistan. :D Nykyään kyllä tunnistaisin nuo muutkin, kun olen saanut oppia!

      Brittihuumori on ihan parasta eli kolahtaa minuunkin. Itse asiassa suomi- ja brittihuumorissa on tietyiltä osin aika paljon samaakin. Sen huomaa hyvin, jos lukee vaikkapa Very British Problem -kirjoja. Moni kirjan kohdista pätisi suomalaisiinkin :D

      Poista
  2. Kiitos antoisasta postauksestasi Survival quideineen ja upeine, vaeltamaan kutsuvine maisemakuvineen!
    Komeita ja hyvin erilaisia lampaita, mainio tuo kellertäväturkkinen laji. Onko alueella mahdollisesti paljonkin tekstiili- tai vaateusteollisuutta, englantilaiset villakankaathan kuten Harris Tweed ovat maailmankuuluja laadukkaiden vaatteiden materiaaleja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kellertävät lampaat ovat rodultaan ”Blueface Leicester”, ihania hörökorvia!

      Tekstiili- ja vaateteollisuutta ei näillä main tietääkseni ole. Ei ole varsinaisesti mitään teollisuutta, koska kyseessä on kansallispuisto. Sitä en tiedä, mihin lampaiden villoja käytetään jos mihinkään. Lammasta täällä pidetään lähinnä lihan takia eikä niiden turkkeja hyödynnetä, koska on kannattamatonta. Erikoisrotujen kohdalla en tiedä käytäntöjä, mutta suuri osa Lakesien lampaista elelee räjähtäneen näköisinä rinteillä. :D

      Poista
  3. Voi miten kertakaikkiaan suloisia lampaita!
    Juuri nyt juolahti mieleeni, että juontuuko rakkauteni lampaisiin jo siitä, että olen imenyt lampaanvillan tuoksusta turvallisuutta pienenä keskosena uunin päällä, jossa minua pidettin lampaantaljoihin käärittynä "keskoskaapissa". Kotonani lammaslauma päästettiin kesäaamuisin vapaasti kuljeskelemaan ja illalla niitä huudeltiin kotiin yöksi. Kävin halailemassa ja nuuhkimassa lampaita karsinassaan. Lampaanvillassa on yhä mielestäni hurmaava tuoksu.
    Ensimmäisen kuvan lampailla on jännät töppöjalat. Nuo keltaiset lampaat ovat erikoisen näköisiä. Onkohan niitä ruiskutettu jollain värillä vai vaihtuuko väri tosiaan kaulan kohdalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekan kuvan lampaat ovat Herdwickejä, yleisin lammasrotu näillä main. Saavat vaellella ”fellseillä” eli ovat aika arkoja, kun eivät ole tottuneet ihmisiin. Ne kootaan muutaman kerran vuodessa tilalle, jossa ne tsekataan että ovat ok, keritään ja maalataan (eri paimenien lampaita on sekaisin, joten siksi lampaat värimerkitään).

      Ihana muisto sinulla lampaista! Ja totta, lampaat eivät ole ”haisuleita” kuten vaikkapa lehmät :D

      Nuo kellertävät lampaat eli ”Blueface Leicesterit” ovat käsittääkseni ihan luonnostaan tuollaisia eli turkkia/villaa ei värjätä. Niillä ei kasva villaa päässä eikä jaloissa eikä mahassa. Siksi karva niillä alueilla on eriväristä.

      Poista
  4. Ihania lampaita ja muutenkin mukavalta vaikuttaa tuo Keswick Show! Varmasti sinulle hauska opus tuo The Lake District Survival Guide. James Rebanksista en ole kuullut, mutta onpa kiva että häneltä on suomennettu tuollainen kirja. Se voisi olla kiinnostava. Kuinkas sinä vietät kuningattaren hautajaispäivää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rebanksia kannattaa lukea, jos lammaspaimenen työ kiinnostaa.

      Vietin eilisen(kin) fillaroiden ja patikoiden. Huhkimisen päätteeksi kohotimme miehen kanssa tuopit pubissa Ellun muistolle.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.