 |
| Uudet himahoodit |
Terveiset uudesta kodosta! Muutto oli saatanasta ja tuparilahjaksi toin koronan. Itse olen jo aika kuivilla, mutta mies ei. Mutta eipä niistä sen enempää tässä, kiinnostuneet voivat lukea muuttokuulumiset Lammaskuiskaajasta.
Nyt kirjoihin, joita ei ole tullut juuri luettua viime aikoina. On ollut niin hektistä ja sairasta (pun in.) menoa, ettei ole ollut aikaa eikä keskittymiskykyä lukemiseen. Nyt olen ollut jo peräti kaksi päivää pakkolevossa toiveena pikainen kuntoutuminen koronan jälkioireista.
Loppuun olen saanut luettua sekä Xiaolu Guon romaanin I Am China (Vintage Books 2014) että Karen Dionnen trillerin The Wicked Sister (Sphere 2020).
I Am Chinasta pidin kovasti, sen voimakkaan cinemaattisesta kohtausmaisuudesta. Monet kirjan yksittäiset kohdat jäävät mieleeni pyörimään kuin kaitafilmit: hieman rosoisina mutta täynnä latausta.
Kirjan nimi – The Wicked Sister – johdattaa lukijan oikeille raiteille eikä nimen tuplamerkitys ainakaan minulle tullut yllätyksenä. Sen saattoi arvata jo kirjan alkumetreillä ja koska se oli niin ilmeinen, oletin jonkinlaista käännettä tai matonvetoa jalkojen alta, mutta turhaan odotin.
Yllätyksettömyyden takia kirja jäi hieman vaisuksi. Toisaalta siinä on lukuisia kiehtovia kohtia, joten luin sitä kyllä suurella mielenkiinnolla. Erityisesti minua kiehtoi Rachelin “keskustelut” hyönteisten ja muiden eläinten kanssa.
Ihan ok kirja, voisin lukea lisääkin Karen Dionnelta. Hyvää ja rentoa lukemista keskittymishäiriöisille tai ns. nollauskirjaa kaipaaville. Pieni varoituksen sana liittyen väkivaltaan: sitä kohdistuu jonkin verran eläimiin (ja ihmisiin). Ei kuitenkaan liian yksityiskohtaisia kuvauksia.
Kirjasto ja kirjastokortti
Muuton jälkeen prioriteettilistan kärjessä roikkui tietysti paikalliseen kirjastoon ja sen käytäntöihin tutustuminen. Täkäläinen kirjasto on pienehkö, mutta varsin avara ja siellä on jopa lukunurkkaus ja tietokoneita, jotka eivät minua kiinnosta.
Kirjoja on… hmm, onhan niitä joo. Siis minun silmiini tosi vähän, kun kyseessä on kirjasto. Kaunokirjallisuutta löytyy tyyliin kahdesta hyllystä (eivät ole mitään superpitkiä/korkeita mutta eivät ihan nysiäkään), mutta olin tätä osannut odottaakin.
Hyvä uutinen on se, että kirjoja saa varailla kaikista Cumbrian kirjastoista eikä se maksa mitään. Varatun kirjan saaminen tosin voi kestää, koska kirjoja ei roudata päivittäin eri kirjastojen välillä. Pikainen tutkimusretki kirjastoalueen tarjontaan kuitenkin vahvisti pelkoni eli se on kuulkaa goodbye Lontoon huomattavasti monipuolisemmalle tarjonnalle.
Koska en voi toistaiseksi todistaa asumistani täällä, sain käyttööni suppean kirjastokortin. Sellaisen saavat lomailijat ja muut vastaavat. Asuminen todistetaan perinteiseen brittitapaan esittämällä jokin kirje (säännöllinen lasku, esim. vesi- tai sähkälasku tmv.), joka on osoitettu minulle tai vaihtoehtoisesti counsil tax -kirje. Luonnollisesti mitään näitä ei ole vielä tullut.
Suppealla kortilla saa olla lainassa peräti KAKSI kirjaa kerrallaan. Kun saan päivitettyä kortin “normaaliksi”, rajat aukeavat ja voin lainahurjastella mielin määrin.
Lainausurani polkaisin käyntiin lainaamalla Maxine Mei-Fung Chungin romaanin The Eighth Girl. Kirja on ollut lukulistallani jo jokusen aikaa ja oli kiva huomata, että sen saa täkäläisestä kirjastosta.
Kirjan keskeinen aihe on dissosiatiivinen identiteettihäiriö eli sivupersoonahäiriö. Aihe kiinnostaa ja olen siitä lukenut aiemmin muun muassa Daniel Keyesin kirjoittaman teoksen The Minds of Billy Milligan.
Chungin romaani on fiktiivinen ja se on luokiteltu trilleriksi. Alla kirjan takakansi, jossa kuvauksen lisäksi tietysti ne typerät markkinointikehut, joita inhoan ja jotka yleensä silmäni ignoraa täysin (nyt pakkoluin ne kuvatessani takakannen).
Olen vasta melko alussa, joten mielipidettä ei ole vielä muodostunut. Intuitioni tosin hieman varoittelee: tämä ei ehkä osoittaudu ihan minun makuisekseni kirjaksi. Huolettaa lähinnä ihmissuhdemätön ja muun säädön määrä (ihastumiset, bilettäminen, örmyily, muu yleinen sekoilu jne.) sellaisella kepeällä ”chiclitmäisellä” otteella. Vaan katsellaanpa miten käy.
Kuulostaa aika jyrkältä tuo varsinaisen kortin saaminen. Vaikea kuvitella Suomessa tilannetta, jossa pitäisi kirjastoon kiikuttaa sähkölasku.
VastaaPoistaEi Suomessa tarvitse, koska siellä on varsin kattava väestörekisteri. Täällä sellaista ei ole, joten siksi asuminen pitää todistaa tällaisin kivikautisilta vaikuttavin metodein. Tämä pätee siis kaikkeen: pankkitilin avaamiseen, terveyskeskukseen rekisteröitymiseen jne. Kulttuurieroja. :)
PoistaSuppea lainakortti suppeaan kirjastoon... tämä pohjoismainen kirjastosysteemi tuntuu tuon rinnalla todella kirjaystävän paratiisilta! Mutta hei, onnea uuteen kotiin ja myötäisiä tuulia uuden elämän alkuun!!
VastaaPoistaNo ainakin suomalainen kirjastolaitos on uskomattoman muhkea – toki sielläkin lienee alueellisia eroja. Mutta kirjoja saa suomen lisäksi muillakin kielillä ja olen havainnut, että ainakin enkunkielinen valikoima on suhteellisen runsas!
PoistaTietysti on hyvä muistaa, että täällä julkaistaan niin paljon kirjoja vuosittain, ettei kaikkia voi mitenkään hankkia kirjastoon – toisin kuin Suomessa.
Saan niin sanotun ”täyden” kirjastokortin heti, kun voin todistaa asumiseni täällä eli parin viikon kuluttua. Sitten poistuu lainausrajat! Suppeaa korttia annetaan mm. lomalaisille, joiden lainausta rajoitetaan siksi, että unohtavat kuulemma turhan usein palauttaa lainaamansa kirjat. Jos kerran näin on, niin olen ehdottomasti rajoittamisen kannalla.
Mutta tuohan on oikeastaan loistava systeemi, että lomalainenkin voi lainata, kaksi kirjaa on siinä mielessä ihan kohtuu määrä. Täällä Tukholmassa minua hemmotellaan neljällä eri kirjastolla (kotikunnan, Tukholman kaupungin, Suomi-Instituutin ja työpaikan oma kirjasto) joten harvoin joudun tilanteeseen, etten löytäisi jotain kirjaa näistä kirjastoista.
PoistaJoo, määrää on jouduttu rajoittamaan niiden takia, jotka eivät muista/viitsi palauttaa kirjoja. Minun on vaikea tajuta, miten joku ei voi muka muistaa palauttaa lainaamiaan asioita. Suorastaan ärsyttää sellaiset! :D
PoistaKyllä täältäkin lukemista löytyy, mutta kirjamakuni ei ole täkäläisittäin valtavirtaa ja sitä taas kirjastoihin yleensä otetaan. Käännöskirjallisuus jää alkujaan enkunkielisten kirjojen varjoon.
No hupsista, olipa Sinulla melkoinen muuttorumba kaikkenensa noihin kauniisiin maisemiin, joita kuvasi Lammaskuiskaajassa todentavat, mutta nyt se on tehty!!
VastaaPoistaTälläiselle huojuvia kirjapinoja yöpöydällään pitävälle kaksi kirjaa kuulosta tosi minimalistiselta, mutta onneksi lainausoikeus on edes laajennettu...
Nauti uudesta ympäristöstä ja kodista muistaen, että kaikki kommellukset ja covidit huomioonottaen nyt maltti on valttia ja hold your horses eli anna aikaa ja armoa itsellesi asettua ja sitten mars matkaan vaeltelemaan ja nautiskelemaan uusille poluille:)
Oli kyllä vaikein muutto ikinä ja täytyy sanoa, että oli hermot koetuksella melko usein. Mutta kunnialla saatiin lopulta kamat ja itsemme tänne!
PoistaOnneksi minulla on sentään omiakin kirjoja jonkin verran jäljellä, niin voi täydentää niillä pinoja. Olen yleensä melko maltillinen lainaaja muutenkin, joten sikäli tuo kahden kirjan rajoitus ei ole maailmanloppu, varsinkin kun se poistuu voidessani todistaa asumiseni täällä. :)
Olen jättänyt raskaat patikat pois ja nyt kolmeksi päiväksi ne kevyetkin. Olen melko terve, mutta jälkioireita pukkaa vielä (esiintyvät lähinnä rasituksessa). Todella harmillinen riesa!
Edellisen anonyymiyden takana seisoo kiitos bloggerin keljuilun siis Takku ja olipa mukavaa lukea, että tilanne kaikilla rintamilla helpottamassa, joten ei kuin sujuvaa asettautumista ja mukava kesän jatkoa uusille hoodeillenne:)
VastaaPoistaTiedätkö, arvasin että anonyymi olit sinä! Tunnistin tyylistäsi <3 Rasittavaa tämä Bloggerin ajoittainen temppuilu.
Poista:)
PoistaVoihan nenä että tekin saitte koronan, toivottavasti olo jo parempi. Hyvä että paikallisen kirjaston kautta voi tilata kirjoja laajalta alueelta, vaikka kirjasto pieni.
VastaaPoistaMinä alan olla jo aika terve, ainoastaan hengittäminen on vielä työlästä raskaassa liikunnassa. Mutta ei sekään ole enää niin vaivalloista kuin aiemmin eli toipumista on tapahtunut.
PoistaOn tosiaan onni, että kirjoja saa maksutta tilailla kaikista Cumbrian kirjastoista koska muuten olisi kyllä ihan superaneeminen tarjonta!
Onpa siellä tosi pieni kirjasto! Hyvä että muualtakin saa varata kirjoja, vaikka nekään valikoimat eivät ehkä päätä huimaa. Tylsä tuo suppea kirjastokortti! No, toivottavasti laskuja alkaa pian sadella ;)
VastaaPoistaJoo, ikinä ennen en ole näin kovasti laskuja odotellut :DD Jotain yllättäviä helmiäkin löytyi kyllä täkäläisistä kirjastoista: siis sellaisia vanhempia kirjoja, joita ei Lontoosta taas saanut. Eli pitää nyt vain tottua erilaiseen tarjontaan. Eilen ostin paikallisesta kirjakaupasta pari kirjaa, joita ei saa kirjastosta. :P
PoistaPitääkin tutustua myös Lammaskuiskaajaan! Kun sulle Facebookissa laitoin että meinaatko ryhtyä isona lammaskuiskaajaksi, niin sinä todellakin olit jo silloin 😉🥰
VastaaPoistaTuota samaa laskuillatodistelua taitaa olla pitkin poikin Eurooppaa, mutta eihän tällaista väestötietojärjestelmää tosiaan ole esim Espanjassa tai Ranskassa kauan. Se tuntui oudolta kun ensimmäisen kerran kuulin asiasta, mutta toisaalta, sääntö-Suomen avulla tämäkin luotu että onhan siitä joskus hyötyäkin 😉
Aloin pitkästä aikaa lukemaan enkkukirjaa, Black Cake on nimi ja vaikuttaa ihan lupaavalta, tosin olen suht alussa minäkin.
...Espanjassa tai Ranskassakaan dammit!
PoistaSiinä videoissa on äänet ja siinä kerron lampaille, että olen heidän uusi lammaskuiskaaja. Tiedän, ettei moni katso videoita äänten kanssa – en itsekään usein :D
PoistaSuomessa on tosi tarkka väestorekisteri ja sen pitäminen on huomattavasti helpompaa pienen väkiluvun maassa. Briteissä ei vastaavaa edes haluta, koska luottamus julkisiin instansseihin on melko huono. Väestönlasku ja muu tiedonkeruu tehdään kymmenen vuoden välein ”censuksella” (kysely, jonka täyttäminen on pakollista kaikille maassa asuville). Itse olen sen täyttänyt kaksi kertaa.
Black Cake ei sano minulle mitään. Enkunkielistä kirjallisuutta on ja julkaistaan niin paljon, ettei kirjoista oikein voi puhua mainitsematta kirjailijaa (toisin kuin Suomessa: olen huomannut, että joissakin kirjallisuuskeskusteluissa puhutaan kirjoista vain niiden nimillä eikä mainita kirjailijaa.) :D
Onnea uuteen kotiin! Maisemat näyttävät ainakin mahtavilta. Toivottavasti olette myös selättäneet jo koronan.
VastaaPoistaTuo The Eight girl vaikuttaa kiinnostavalta, ja toisaalta joo aika erikoiselta kombolta, jos ajattelee aihetta, tyylilajia ja sitten vielä chiclitiä siihen sekaan!