 |
| Keswick, Lake District. Tulevat kotihuudit. |
Lukeminen on jäänyt hieman paitsioon viime aikoina, koska käyn ylikierroksilla ja on vaikea keskittyä lukemiseen. Yleensä luen lähinnä iltaisin sängyssä siihen asti että nukahdan, mutta viime aikoina on jäänyt iltalukemiset tosi minimiin.
Keskeneräiset olen saanut luettua loppuun paitsi lukupiirikirjan, jota luetaan tietty määrä viikossa. Junji Iton mangakokoelma Frankenstein on ollut osuva teos laskeutua takaisin arkeen.
Teoksen nimikkokertomus eli Frankenstein on pääpiirteittäin mutta muuten löyhästi Mary Shelleyn samannimiseen kirjaan nojaava. Junji Iton tarinassa Frankensteinin ”hirviöllä” ei ole edes nimeä.
Olen lukenut Shelleyn Frankensteinin about kymmenisen vuotta sitten, joten tietenkään minulla ei ole muistissa alkuperäisen teoksen detaljit. Sen verran kuitenkin muistan, että Shelleyn romaanissa ”hirviöllä” (eli Adamilla) on suurempi rooli ja moraalisia pohdintoja on paljon. Junji Iton versiossa ei varsinaista syvyyttä juuri ole, mutta tarina on viihdyttävä ja kuvitus taiten tehty ja silmää miellyttävä. Siten ihan kiintoisa lukuelämys.
Kirjassa on myös kuusi tarinaa Oshikiri-nimisestä koulupojasta, joka asuttaa yksin suurta kartanoa hänen vanhempiensa ollessa ulkomailla. Kartanossa tapahtuu kummia: jostakin on pääsy rinnakkaistodellisuuteen, jossa meno on ajoittain varsin brutaalia.
Oshikirin tarinat koin raikkaina ja jänninä, koska ne edustavat minulle hyvin erilaista mitä yleensä luen: siis sarjakuvissa tai yleisesti. Mangaa/sarjakuviahan en paljon lue muutenkaan, joten minut on ainakin toistaiseksi helpohko yllättää. Junji Iton teos luokittuu kauhuksi, mikä miellyttää muutenkin minua. Mitenkään erityisen pelottavia tarinat eivät kuitenkaan ole.
Näiden lisäksi on vielä muutama hyvin lyhyt tarina, jotka olivat ihan ok. Huomaan, että tykkäisin sarjakuvissakin pidemmistä tarinoista. Koen, etteivät kovin lyhyet sarjakuvat yleensä oikein saa henkeä alleen. Stripit ovat tietysti eri asia.
Junji Ito: Frankenstein
(alun perin julkaistu japaniksi 2013)
Viz Media, 2018
japanista englannintanut Jocelyne Allen
s. 400
Luettu on myös David Berridgen Inside Parkhurst, josta pyrin kirjoittamaan erillisen postauksen.
Muutama tunnustus. En ole koskaan lukenut mangaa. Olen sentään katsonut muutaman animeleffan, lapsen seuraneitinä tosin, joten en voi sitäkään oikein avukseni laskea. En ole myöskään lukenut Frankensteinia, mutta onhan se tarina jossain määrin tuttu. Olen nähnyt sen muutaman vuoden takaisen elokuvan Mary Shelleystä ja pidin kyllä siitä. Tässähän sitä olisi yksi klassikkovaje taltutettavaksi, pitää lisätä siihen loputtoman pitkään listaan.
VastaaPoistaMinullekin manga on aika tuore tuttavuus, sillä vasta tänä vuonna luin elämäni ekan mangan. Kyseessä oli sarja, josta luin kuusi ensimmäistä kirjaa (loppuja ei kirjastosta saa). Nämä luetaan oikealta vasemmalle kuten Japanissa on tapana, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti.
PoistaItse olen saattanut joskus lapsena nähdä jonkun mustavalkoisen Frankenstein-elokuvan. Ei tosin ole paljon muistikuvia siitä. Mary Shelleyn Frankenstein kannattaa mielestäni lukea. Voisin ehkä itsekin lukea sen uudelleen jossain vaiheessa!