Luin huhtikuussa 2018 Leïla Slimanin romaanin Lullaby (suom. kehtolaulu), joka oli ihan ok, mutta ei mitenkään tajuntaa räjäyttävä lukukokemus. Olinkin ajatellut jättää Slimanin rauhaan, mutta hänen kirjansa The Country of Others alkoi vaivihkaa kiinnostaa aiheensa ja erityisesti aikakautensa takia.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähihistoriaan, noin 1940-luvusta eteenpäin. Aluksi ollaan Ranskassa, jossa nuori Mathilde rakastuu palavasti marokkolaiseen sotilaaseen, Amine Belhajiin, joka taistelee Ranskan joukoissa.
Kun Ranska vapautuu 1944, on sotilaiden aika palata koteihinsa. Amine palaa Marokkoon tuoreen vaimonsa Mathilden kanssa. Kuten arvata saattaa, elämä ei mene ihan niin kuin se unelmissa menee. Vaaleanpunaiset lasit haalenevat ja pilivilinnat romahtavat, koittaa arki joka näyttää ihmisten toisen puolen. Sen, mitä ei alkuhuumassa homannut tai halunnut nähdä.
The Country of Others on pääasiassa Mathilden tarina, mutta historiallinen Marokko, kulttuuri ja myös sen levottomuudet ovat alati läsnä. Tietenkin kirjassa sivutaan muidenkin henkilöiden elämiä, muun muassa Mathilden ja Aminen lapsia, joista erityisesti Aïcha saa huomiota. Samoin Aminen äiti, Mouilala ja Aminen sisarukset ovat tärkeitä henkilöitä kirjassa.
Kirjassa on paljonkin kiinnostavia henkilöitä, esimerkiksi kaikki nuo juuri mainitsemani. Olisin mielelläni lukenut heistä enemmänkin, nähnyt syvällisemmin heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Niin ei käy, vaan oikeastaan kaikki kirjan henkilöt jäävät melko hengettömiksi – jopa Mathilde itse.
Poukkoilua esiintyy henkilöstä ja aiheesta toiseen, mikä tekee tapahtumista hajanaisia ja jokseenkin irrallisia. Esimerkiksi Aïchan koulunkäyntiin ja sen ongelmiin paneudutaan eräässä kohdin erityisen huolellisesti ja sitten yhtäkkiä koko aihe hylätään eikä siihen juuri enää palata. Näin käy monen muunkin asian kanssa.
Henkilöiden hengettömyyden lisäksi yleinen kerrontatyyli on mielestäni varsin latteaa. Hengetön sopisi sitäkin kuvaamaan. Harmillista sikäli, koska periaatteessa kirja olisi voinut olla todella antoisa ja rikas lukuelämys. Vaan minun makuuni se jäi nyt korkeintaan löysäksi kädenpuristukseksi: tiedätkö sen tunteen, kun kättelet ja vastapuoli antaa kätensä vain lojua omassasi eikä purista takaisin.
Kirjan tapahtumat kuulemma pohjautuvat Slimanin omien isovanhempien vaiheisiin. Ilmeisesti jatkoa on luvassa. Ainakin kirja jäi sillä lailla kesken, että voisin helposti kuvitella sille jatkot. Jos jatkoa tulee, voipi olla että jää lukematta.
Kirjasta on blogannut muun muassa Kirjaluotsi, Kirjojen kuisketta ja Tarukirja.
Leïla Slimani: The Country of Others
alkuper. Le pays des autres, 2020
Faber & Faber, 2021
ranskasta englannintanut Sam Taylor
s. 313
suom. nimellä Toisten maa
Sääli, että jää valjuksi. Noista aineksista saisi melkoisen eepoksen.
VastaaPoistaJuu, minuun ei Slimanin tyyli ilmeisesti vain kolahda: näin oli jo tuon Kehtolaulun kohdalla. Moni muu on kyllä tästä pitänyt eli jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa kokeilla.
PoistaMinun lukukokemukseni oli samanlainen kuin sinulla. Kirja oli minusta vaisu ja hajanainen.
VastaaPoistaOn muuten todella vaikea määritellä, mikä tästä teki vaisun. Ehkä juuri se poukkoilu – ettei mihinkään oikein paneuduttu kunnolla.
PoistaKiva kuulla, etten ole ainoa, joka ei jaksanut innostua tästä. Aihe ja Marokko kiinnostivat, joten olisin todella halunnut pitää kirjasta, mutta kesken se jäi. En saanut tarinasta ja henkilöistä otetta, kaikki tuntui tosiaan vaisulta ja hengettömältä. Kehtolaulun olen lukenut kokonaan, mutta ei sekään ollut minun kirjani, en edes muista siitä enää juuri mitään.
VastaaPoistaVoisin melkeinpä sanoa, ettet missaa mitään jos jätät tämän jatkossakin lukematta. Rohkenen näin sanoa, koska jos olet kirjan jo kerran jättänyt kesken niin tuskin se siitä paranee vaikka aika lukemiselle olisi otollisempi. Joskushan tosiaan aika voi olla väärä kirjalle tai sitten oikeaa aikaa ei koskaan ole :D Pakko todeta, että aidosti harmittaa että tämä oli niin lattea, ettei edes jatkoa kiinnosta lukea.
PoistaTuota en ole lukenut, mutta tuli Pohjois-Afrikasta mieleen Paul Bowlesin kirja The sheltering sky. Kannattaa lukea, mikäli et ole vielä lukenut.
VastaaPoistahttps://en.wikipedia.org/wiki/The_Sheltering_Sky
Paul Bowles on nimenä tuttu, samoin tuo kirja. Mutta en ole lukenut, voisi ehkä jossain vaiheessa ottaa lukuun!
PoistaMinä odotin tältä kirjalta todella paljon. Aihe tuntui niin kiinnostavalta. Valitettavasti lukukokemus ei ollut sellainen kuin olisin odottanut. Loppuun kyllä luin. Muistelen että tähän on tulossa jatko-osakin. Se taitaa jäädä minulta väliin.
VastaaPoistaJuu, jatko-osista on mainittu monissa bloggauksissa, sinunkin. Enkunkielisessä kirjassa ei mahdollisista jatko-osista ole mainintaa, mutta kyllähän kirja sillä lailla jäi kesken, että jatko-osa olisi luonteva.
Poista